Ystävyyden nimeen - You've got a friend, so do I

"Koti ei ole siellä missä asut vaan siellä missä sinua ymmärretään." 

by Christian Morgenstern

Kun olin nuori, äitini ei ollut vain äitini vaan myös paras ystäväni. Monet kadehtivat loistavaa äitisuhdettani. En kuitenkaan usko, että sellainen suhde on loppu viimeksi kummankaan parhaaksi molempien itsenäisyyden kannalta. Silloinhan äidin pitäisi pyrkiä auttamaan lastaan katkaisemaan napanuora ja luottamaan, että lapsen omat siivet kantavat. Ja äidin pitäisi myös etsiä omaan elämäänsä uutta tarkoitusta, jotta tuleva tyhjiö ei vie siltä pohjaa.  Rakkaudessaan ja hyvyydessäänhän äiti sen vain tekee. Jaoin äidin kanssa kaikki salaisuudet. Oli minulla yksi paras ystävä, kenen kanssa jaoin ilot ja murheet, mutta vain yksi. Loput ystäväni tai pikemminkin kaverini olivat poikia. Puolustelin aina, että tulen paremmin poikien kanssa juttuun, olin ikään kuin hyvä jätkä. Meillä oli kaikesta huolimatta ihan mukava nuoruus vaikka pienellä paikkakunnalla eleltiinkin.

Tänä päivänä kun katson lapsiani ja heidän sosiaalista verkostoaan tunnen vilpitöntä iloa ja kiitollisuutta, että heillä on suuri joukko rakkaita ja pitkäaikaisia ystäviä, jotka ovat tarttuneet matkanvarrelta ja erilaisten harrastusten parista. Kunkin elämäntilanteen läheisimmät ystävät saattavat vaihtua tilanteiden mukaan, mutta vanhat ystävät ovat ja säilyvät. Juttu jatkuu siitä, mihin se viimeksi jäi vaikka ei kohdattaisikaan niin usein. Se on aitoa, elinikäistä ystävyyttä.

Kun mietin aikaani taaksepäin, huomaan, että suurin osa omista matkanvarrella rakennetuista ystävyyssuhteista on jäänyt menneisyyteen, mutta tietyt ihmiset ovat elämässäni säilyneet ja heidän kanssaan koen sielunkumppanuutta ja voimallista yhteyttä. Menneisyyteen jääneet ystävyyssuhteet eivät varmaankaan täyttäneet näitä aidon, todellisen ystävyyden raameja. Itsekin olen elänyt sen ajan, kun ystävyyssuhteille ei vaan kerta kaikkiaan ole ollut aikaa ja olen sen hyväksynyt. Silloin elämässäni oli muita ihmisiä, jotka täyttivät tuon tyhjiön elämästäni.

Eroni jälkeisen ajan yksi merkittävistä asioista on ollut löytää ystävyyden merkitys uudelleen tai voisiko jopa sanoa, että vasta ensimmäistä kertaa elämässäni osaan arvostaa ystävyyttä siinä mittakaavassa missä se ansaitsee olla. Minulla on ollut onni saada elämääni vain hyviä ihmisiä – aitoja ystäviä. Hädän ja tuskan hetkellä minulla on ollut joku, joka ymmärtää, jolle voin kertoa omia tuntemuksiani ja jolta saan tukea, kannustusta ja voimaa jaksaa nousta ylös, kun kaadun. Tiedän, että myös minä olen ystävieni elämässä samanlainen ystävä, viime aikoina kuitenkin ainoastaan omien voimavarojeni puitteissa. Todelliset ystävät ymmärtävät sen. Vuoronperään me vedetään toisiamme takaisin elämänpirtaan, kenen vuoro milloinkin on kaatua ja nousta takaisin tolpilleen.

Pitää opetella tarkastelemaan erilaisia tilanteita ja ihmisiä, joita elämäämme tuodaan ja löytää niistä tarkoitus. Joskus se on helpompaa, joskus vaikeampaa. Kun tässä istun ja mietin erinäisten ystävieni erilaisuutta, näen heissä kaikissa jonkin tarkoituksen, minkä vuoksi he ovat elämääni saapuneet ja mitä he ovat minulle opettaneet. Jokainen ystäväni on saapunut elämääni juuri oikealla ajalla olemaan tukenani, ei vain niin kuin ystävän tuki ymmärretään, vaan heillä kaikilla on erinäisiä vahvuuksia ja luonteenpiirteitä, jotka ovat tiedostettuina kannustaneet minua eteenpäin; ilman sanoja ja tekoja.

Olen äärettömän kiitollinen teistä rakkaat Ystäväni. Olette minun elämäni <3 

Ne Ystävät, jotka ovat sydämessäni, tietävät sen kyllä, sillä lähetän omana persoonanani heille rakkauttani joka päivä ja joka ikinen hetki.