Näin naisen nukkuvan.
Hän näki unta, että
Elämä seisoi hänen edessään ja
piti kummassakin kädessään lahjaa,
toisessa Rakkautta,
toisessa Vapautta,
ja sanoi naiselle:
"Valitse".
Nainen mietti kauan ja
valitsi Vapauden.
Ja Elämä sanoi:
"Hyvin olet valinnut.
Jos olisit valinnut Rakkauden,
olisin antanut mitä pyysit,
enkä enää palannut.
Nyt olen palaava,
ja sinä päivänä minulla on
molemmat lahjat
samassa kädessä."
- Oliver Schreiner –
Aivan koskettava runo, eikö olekin. Samaa voisi soveltaa myös mieheen. Sain tuon runon eilen ystävältäni, jonka kanssa meillä on ainutlaatuinen yhteys. Tämä ystävyyssuhde on tässä elämässä vielä nuori. Elämämme polut ovat osuneet yhteen silloin tällöin matkan varrella vaikka emme ole olleet mitenkään tarkoituksenmukaisesti tekemisissä toistemme kanssa. Meidän tiemme ovat kohdanneet muiden tahojen järjesteleminä.
Meille tarjottiin mahdollisuutta yhteistyöhön jo aikaisemmin, mutta minun elämäntilanteeni oli sellainen, että se oli mahdotonta. Minua harmitti se suunnattomasti. Vain vuotta myöhemmin tapasimme jälleen. Kohtaaminen oli yllättävä ja hyvinkin lyhyt, mutta tarpeeksi pitkä, jotta ymmärsimme, että aika on nyt. Juuri sillä hetkellä me molemmat etsimme yhteistyökumppania epäonnistuneiden kokeilujen jälkeen. Ilman tuota jatkoaikaa ja epäonnistumisia emme ymmärtäisi ja osaisi arvostaa sitä ainutlaatuisuutta, mitä meillä nyt on.
Mikä vieläkin ihmeellisempää, huomasimme hyvin nopeasti, kuinka omat vahvuudet täydensivät toisen vahvuuksia. Meillä molemmilla oli aivan samat haaveet ja unelmat elämässämme, joita kohti me voisimme ponnistella ja tehdä meistä viisaampia ja vahvempia - yhdessä. Löysimme toisistamme myös sielunkumppanit sekä aidon ystävyyden. Sellaista yhteenkuuluvuutta tapaa elämänsä aikana vain harvoin. Tänä lyhyenä aikana olemme oppineet toisiltamme valtavasti. Mikä parasta, me molemmat osaamme ihmetellä, arvostaa ja kiittää – toisistamme, ainutlaatuisesta yhteistyökumppanuudestamme ja todellisesta ystävyydestämme.
Ihmiset vierailevat toistensa elämässä satunnaisesti ja voivat törmäillä elämänsä aikana useitakin kertoja ymmärtämättä, että kohtalo on kuljettanut heidät samoihin paikkoihin ja tilanteisiin, ikään kuin koetellut, onko heillä jo valmius löytää toisensa. He löytävät toisensa juuri silloin, kun molemmat tarvitsevat sitä ja ovat valmiita toisilleen, lopullisesti. Välillä käydään hakemassa elämäneväitä muilta tahoilta ja jälleen jossain vaiheessa polut kohtaavat. Se on todellista sielunkumppanuutta. Se, että ihminen oppii ja osaa arvostaa sitä, mitä saa ilman sanoja ja tekoja – se on kosminen yhteys, jota pystyy tuntemaan vain harvojen ihmisten kanssa. Tunnen, kun joku koskettaa syvälle sieluuni ja silloin tiedän, että se on sielunkumppanuutta, henkistä yhteyttä, jota ei pysty selittämään.
Kun itse olen lähtenyt etsimään vapauttani, näitä ihmisiä on tuotu elämääni ja kaikki nämä ihmiset ovat näyttäytyneet elämässäni jo aikaisemmin. Kun olen tarkemmin tarkastellut aikaisempia kohtaamisiamme, olen löytänyt niistä tarkoituksen ja yhteyden. Jokainen ihminen on tullut elämääni juuri sillä hetkellä kuin olen heitä siinä tarvinnut. Toiset ihmisistä ovat poistuneet jälleen toviksi, mutta kun aika on, he tulevat takaisin - tunnen sen, tiedän sen.
Sain uuden mahdollisuuden valita ja minä valitsin vapauden. Valitsin vapauden tulla ihmiseksi, joka olen. Vain sitä kautta pystyn löytämään ikuisen rakkauden, löytämällä ensin vapauden itsestäni. On vaikea luopua ja se tekee kipeää, mutta niin on tarkoitettu, jotta ihminen voisi olla täysin vapaa, täysin riippumaton. Olen tehnyt uhrauksia, teen uhrauksia koko ajan, jotta löydän sen, mitä olen etsimässä. En luovuta ennen kuin löydän etsimäni. Luotan ja uskon, että ne ihmiset, asiat ja tilanteet tulevat takaisin elämääni silloin, kun itse olen valmis ne kohtaamaan. Kunnes olen täysin vapaa, täysin riippumaton - kullakin elämänsaralla erikseen. Minun tulee jatkaa tutkimusmatkaani. Oppia elämää itseni kanssa, sillä tämäkin ystävyys on vasta hyvin nuori. Minun tulee oppia vieläkin lujemmin luottamaan, että elämä kantaa, kuljettaa minua juuri sinne, minne minun on tarkoitus kulkea, rakkaudella elämään.
Tarkkaile ihmisiä ympärilläsi ja avaa aistisi ihmettelemään, silloin voit oppia, että kaikella on tarkoituksensa – minä uskon elämän tarkoitukseen, sillä elämä on sen jo minulle todistanut useaan kertaan.
Joe Cocker: Up Where We Belong
Lyrics:
Who knows what tomorrow brings
In a world where few hearts survive
All I know is the way I feel
When its real I keep it alive
The road is long there are mountains in the way
Love lift us up where we belong
Where the eagles fly on a mountan high
Love lift us up where we belong
Far from the world below
Where the clear winds blow
Some hang on to used to be
Live there life looking behind
All we have is here and now
All our lives out there to find
The road is long and there are mountains in my way
But we climb the stairs everyday
Chorus
Time goes by no time to cry
Just you and I alone
Chorus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti