Yksinäisyyden ykseydessä opettelen olemaan heikko

Ihminen usein halajaa sitä, mitä hänellä ei ole. Ihmisestä tuntuu, että olisi onnellinen sitten, kun on saavuttanut jonkin tilan tai joku toinen ihminen muuttuisi. Itse lähdettyäni tutkimusmatkalleni asetin kaksi päämäärää; ensimmäinen oli, että en halua kasvaa katkeraksi ihmiseksi ja toinen oli, että hyväksyn toiset ihmiset juuri sellaisina kuin he ovat.

En halua kasvaa katkeraksi ihmiseksi - katkeruus on sitä, että antaa menneisyyden, kanssaihmisten tai epäonnistumisten vaikuttaa omaan mielenrauhaansa tuhoisasti. Siinä tilassa vain itse kärsii suunnattomasti eikä pääse elämässään eteenpäin. Ei sellaiseen kannata tuhlata kallisarvoista elämäänsä. Eronneet parit usein riitelevät ja sättivät toisiaan ja käyttävät vielä kaiken lisäksi lapsiaan välikappaleina, jolloin lapsille siirtyy sama katkeruus omia vanhempiaan kohtaan kuin vanhemmilla on toisiaan kohtaan. Nuo kaksihan joskus rakastivat toisiaan, mutta rakkautta ei vain hoivattu riittävästi tai yksilöiden kasvu ei vastannut molempien odotuksia kantamaan suhdetta pidemmälle. Avainsana on: anteeksianto – negatiiviset tunteet pitää kohdata, koska ainoastaan ne kohtaamalla pääset asiasta kokonaan yli ja pystyt jatkamaan matkaasi ilman menneisyyden negatiivista painolastia. Käsiteltyäsi tunteet perin pohjin, olet valmis uusiin seikkailuihin iloisin mielin, ilman katkeruutta. Anna anteeksi – elämä on tässä ja nyt, ei menneisyydessä.

Hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat - ”Voi kun sä muuttuisit, niin musta tulisi niin onnellinen.” Kukaan ei tee toista ihmistä onnelliseksi, sillä onni on meidän joka ikisen ihmisen yksinoikeus. Sen voi ainoastaan löytää omasta henkilökohtaisesta elämästä. Sitä ei tuo mikään ulkopuolinen asia, ihminen, elämäntilanne tai onnenpotku. Se ei ole mitään suurta tai mahtavaa. Se on pieniä arkisia asioita, omien unelmien, pientenkin, täyttymystä. Ne vain pitää huomata. Se on oman itsensä hyväksymistä virheineen, epätäydellisyyksineen kaikkineen. Vain me itse voimme muuttua. Kun hyväksyn itseni, näen muut ihmiset samanveroisina ja jokaisen yksilön ainutlaatuisuuden ja kohtalon.

Me kaikki ihmiset emme ole saaneet samoja lähtökohtia elämäämme. Ei varkaasta tullut varasta, ei alkoholistista alkoholistia tai psyykkisesti sairaasta psyykkisesti sairasta, koska se olisi ollut heidän oma valintansa. Meille jokaiselle on jaettu kortit, jolla täällä pelataan, mutta osasta korttipakkoja uupui peliohjeet.

Ei siis tarkoita, että ihmiset, jotka pärjäävät olisivat parempia, he ovat vain vahvempia ja paremmin maailmalle evästetty.

Jokaisella meillä on historiamme, joka alkoi sinä hetkenä, kun synnyimme, kun vanhempamme syntyivät, kun isovanhempamme syntyivät jne. Me emme valinneet lähtökohtia, mihin synnyimme. Läpi elämiemme kaikki negaatiot kertyvät mieliimme ja kehoomme. Pikku hiljaa negaatiot myrkyttävät niin kehon kuin sielun tehden meistä katkeria menneisyydellemme. Nämä negaatiot periytyvät sukupolvelta toiselle niin kauan kunnes käsittelemme ne ja pystymme antamaan anteeksi.

Olen onnekseni syntynyt ja kasvanut vahvaksi ihmiseksi ja pärjään tässä maailmassa fyysisesti. Olen toteuttanut monia unelmiani. Olen tehnyt suuria muutoksia ja päätöksiä etsiessäni itseäni ja elämääni. Kohdannut haastavia tilanteita, joissa minun on pitänyt tehdä ratkaisuni yksin. Olen oppinut luottamaan arvostelukykyyni ja sisäiseen intuitiooni. Olen oppinut olemaan yksin. Mutta joskus haluan olla heikko, minä en ole koskaan saanut olla heikko, koska heikkous on heikkoutta eikä se sovi suomalaiselle naiselle.

Olen aina ollut suuri vastuunkantaja – läpi elämäni. Jos en ole suorittanut koko ajan, olen tuntenut olevani heikko. Kuten niin moni muukin suomalainen nainen. Me uhraamme itsemme elämänalttarille unohtaen täysin itsemme. Kunnes ymmärsin, että haluan olla heikko. Saan olla heikko. Saan olla nainen. Se on etuoikeuteni. Joskus oikein heikkona toivon, että joku tulisi ja ottaisi taakan harteiltani ja antaisi minun hetken levätä, olla heikko. Se taakka sisältää paljon emootioita; iloja, suruja, itkuja, murheita, rakkautta ja hellyydenkaipuuta. Kärsin emotionaalisesta stressistä. Opettelen olemaan heikko. Opettelen olemaan nainen.

Tiedän, että vielä jonain päivänä tulee joku, joka nostaa emotionaalisen taakan harteiltani ja antaa minun olla heikko. Hän saa suuren palan rakkauttani palkkioksi, mutta hänen täytyy olla valmis ottamaan osa myös murheistani. Minä olen valinnut elämän yksinäisyyden ykseydessä ja päättäväisesti painan menemään valoa kohti. Sinne minä olen matkalla.

Natasha Bedingfield: Unwritten

Lyrics:

I am unwritten,
Can't read my mind
I'm undefined
I'm just beginning
The pen's in my hand
Ending unplanned

Staring at the blank page before you
Open up the dirty window
Let the sun illuminate the words
That you could not find
Reaching for something in the distance
So close you can almost taste it
Release your innovation

Feel the rain on your skin
No one else can feel it for you
Only you can let it in
No one else, no one else
Can speak the words on your lips
Drench yourself in words unspoken
Live your life with arms wide open
Today is where your book begins
The rest is still unwritten, yeah

Oh, oh

I break tradition
Sometimes my tries
Are outside the lines, oh yeah yeah
We've been conditioned
To not make mistakes
But I can't live that way oh, oh

Staring at the blank page before you
Open up the dirty window
Let the sun illuminate the words
That you could not find
Reaching for something in the distance
So close you can almost taste it
Release your inhibitions

Feel the rain on your skin
No one else can feel it for you
Only you can let it in
No one else, no one else
Can speak the words on your lips
drench yourself in words unspoken
Live your life with arms wide open
Today is where your book begins

Feel the rain on your skin
No one else can feel it for you
Only you can let it in
No one else, no one else
Can speak the words on your lips
drench yourself in words unspoken
live your life with arms wide open
Today is where your book begins
the rest still unwritten

(Gospel)
Staring at the blank page before you
Open up the dirty window
Let the sun illuminate the words
That you could not find
Reaching for something in the distance
So close you can almost taste it
Release your inhibitions

Feel the rain on your skin
No one else can feel it for you
Only you can let it in
No one else, no one else
Can speak the words on your lips
Drench yourself in words unspoken
Live your life with arms wide open
Today is where your book begins

Feel the rain on your skin
No one else can feel it for you
Only you can let it in
No one else, no one else
Can speak the words on your lips
Drench yourself in words unspoken
Live your life with arms wide open
Today is where your book begins

The rest is still unwritten

The rest is still unwritten