On ollut aika, kun olen kyseenalaistanut rakkauteni ja sen voiman. Olen pohtinut, että teenkö jotain väärin tuntiessani rakkautta ja osoittaessani sitä. Olen siis syyllistänyt itseäni tuntemastani rakkaudesta ja pyrkinyt kieltämään sen olemassaolon. Miksi ihmeessä? Sen vuoksi, että olen kuvitellut olevani vastuussa muiden reaktioista ja heidän omasta rakkaudenkieltämisestä heissä itsessään. Sitten tajusin jotakin tärkeää: ”älä ammu viestintuojaa”. Minähän saan rakastaa, se on minun etuoikeuteni ja olen onnellinen tuntiessani rakkautta. Rakkaus on elämässä itseisarvo, mutta osata rakastaa tai osata vastaanottaa rakkautta ei olekaan kaikkien elämän itseisarvo. Minulle rakkaus on elämäntapa.
Olen siis joutunut työstämään myös rakkauteni lahjaa. Ilman tuota työstämistä en olisi nyt tässä - jakamassa rakkauttani koko maailmalle. Olen vihdoin ymmärtänyt, että en tee mitään väärin vaikka rakastankin, sillä rakkaus on suuri lahja, se on elämänlahja. Silloin tiedän, että elämä antaa ja kantaa. Rakkaudessa on voimaa ja rakkaus sulattaa jäävuoretkin. Rakkaudella ei ole kiire minnekään. Rakkaus ei kulu mihinkään. Rakkaus ei ikinä menetä merkitystään. Rakkaus kasvaa epätavallisissa olosuhteissa; se kasvaa tuhlattaessa.
Olen tähän mennessä yrittänyt löytää rakkaudelleni uhrin – kuulostaa julmalta, tiedän. Olen kuvitellut, että rakkauteni voima saa toisen ihmisen avautumaan ja mitä enemmän rakkauttani jaan, sitä suuremmaksi vastapuolen rakkaus muuttuu. Sitten putosin ja tajusin, että rakkaus ei toimi niin. Sillä periaatteella se juoksee vain karkuun. Sitä pidemmälle, mitä enemmän rakastan.
Sillä, kuinka paljon rakkautta minä lähetän ei ole mitään tekemistä sen kanssa kuinka paljon rakkautta toinen vastaanottaa, se ottaa sitä vastaan vain siinä määrin kuin kykenee. Mikäli toinen osapuoli ei ole vastaanottavaisessa tilassa, rakkaus tai ainakin osa siitä palaa takaisin lähettäjälleen. Viimein ymmärsin, että en voi ylenmäärin lähettää rakkauttani sinne, missä sitä ei pystytä käsittelemään samassa mittakaavassa kuin sitä tuotan ja lähetän. Kulutan vain itseäni, en sillä että rakkauteni ei olisi aitoa tai sitä ei itsestäni riittäisi, mutta suojellakseni itseäni.
Haluan laittaa hyvän kiertämään. Nyt on minun aikani jakaa rakkauttani kaikille niille, jotka tuntevat saavansa siitä voimaa. Tämä on universaalia rakkautta parhaimmillaan – sitä vastaanottakoon se ken tahtoo ja on valmis siihen. Saan edelleen antaa rakkauttani niin paljon kuin sitä minussa on, mutta nyt rakkauteni jakaantuessaan sitä tarvitseville. Jokainen voi ottaa siitä juuri sellaisen palasen kuin pystyy käsittelemään tai olla ottamatta siitä yhtään mitään – se on jokaisen oma valinta – minun vastuuni on vain rakastaa juuri niin paljon kuin rakastan ja juuri sopivasti vastaanottajan kykyjen mukaan.
Minun, joka luulin osaavani rakastaa, tehtäväni on ollutkin oppia rakastamaan uudella tavalla, ei liikaa vaan juuri sopivasti. Rakkaudennälkä kasvaa syödessä, se kasvaa ainoastaan vapaudessa ja omassa tahdossa, se ei kasva pakotettuna eikä ahdisteltuna.
Rakkaus on sitä, että jakaa osan itsestään toisten kanssa omien kykyjensä mukaan. All you need is love - really <3
The Beatles: All You Need Is Love
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti