”Itsensä arvostaminen merkitsee sitä, että luottaa itseensä, odottaa menestyvänsä ja kykenee rakastamaan. Kun arvostat itseäsi muutut avoimeksi ja ystävälliseksi, et loukkaannu herkästi, mutta annat helposti anteeksi.” by Diana Cooper
Kulttuurissamme on ollut tapana kasvattaa lapset olemaan vaatimattomia ja nöyriä. Itserakkauden on korostettu olevan syntiä ja eihän meidän pieni piskuinen kansa ole edes oikein osannutkaan mitään. No, onhan tuo kasvatusasenne jo tähän päivään mennessä muuttunut, mutta näin on ollut niinä aikoina, kun minun ikäpolveni on ollut vanhempiemme kasvatusopissa.
Me olemme hyvin nuori itsenäinen kansa ja sotia on käyty vielä sen jälkeenkin kun itsenäisyys on jo ansaittu. Pienillä joukoilla ja suomalaisella sisulla meidän esi-isämme ovat itsenäisyyden maallemme taistelleet ja sen meillä myös pitäneet. Maailma on ylpeä meistä, miksi emme itse olisi?
Meidän vanhempamme ovat kasvaneet ja eläneet köyhyydessä, kurjuudessa, läsnäolottomuudessa ja rakkaudettomuudessa. Silloin on ollut tärkeää jälleenrakentaa maallista perustaa, jossa meillä, tulevilla sukupolvilla, olisi hyvä olla ja elää. Elämässä ei silloin ollut tilaa kiinnittää huomiota niinkään emotionaalisiin arvoihin. Se asia näkyy myös vanhemmissamme ja oman sukupolvemme kasvatuksessa – totta kai, sehän on selvää, niin hyvässä kuin pahassakin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja me jokainen olemme oman aikakautemme uhreja eikä se ole kenenkään syy.
Nyt minä olen lähtenyt kiinnittämään huomioni tuohon emotionaaliseen arvomaailmaan itsessäni. Haluan olla parempi ihminen ja ennen kaikkea haluan olla parempi äiti lapsilleni ja mummi lastenlapsilleni. Minä olen ihminen ja minä olen äiti, olen sitä elämäni loppuun saakka ja pystyn omalla käyttäytymiselläni ja esimerkilläni vaikuttamaan kanssaihmisiini, lapsiini ja tuleviin sukupolviin läpi elämäni – koskaan ei ole liian myöhäistä.
Tasapainoisen elämän ja tasapainoisen kasvatuksen löytäminen ei ole kuitenkaan helppo tehtävä, mutta pyrin siihen joka ikinen päivä ja joka ikinen hetki tutkimalla itseäni. Pyrin kuitenkin olemaan itselleni armollinen ja annan prosessille aikaa, sillä prosessi on valtaisa. Se vaatii jumalattomasti verta ja hikeä, tuskankyyneleitä, kärsivällisyyttä ja itsekuria, mutta vain sillä tavalla pystyn tulemaan tasapainoisemmaksi ihmiseksi ja vanhemmaksi vaikkakaan en koskaan täydelliseksi. Kuten esi-isämme kävivät sotaa maamme itsenäisyyden puolesta, minä käyn omaa sisäistä sotaani oman itsenäisyyteni puolesta, jolla pystyn luomaan tukevan perustan minun jälkipolvilleni.
Me kaikki olemme yksilöllisiä persoonia, mutta usein hukuttaudumme massaan vain sen vuoksi, että emme uskalla olla ketä olemme – häpeä, jota kannamme itsessämme edellisten sukupolvien ajoilta, on liian suuri. Olet ansainnut juuri sitä, mitä uskot ansaitsevasi. Minä en aio tyytyä keskivertoelämään, jossa en näe, koe, tunne, maista, aisti mitään. Kun aistin joka solullani, tiedän eläväni. Kun tunnen auringonsäteen koskettavan ihoani ja hyväilevän sitä, tunnen eläväni. Kun tunnen lumituiskun kastelevan kasvoni ja jään nipistelevän poskipäitäni, tunnen eläväni.
Vasta nyt keski-ikäisenä olen ymmärtänyt, mitä tarkoittaa itsensä rakastaminen. Se on itsensä huomioonottamista jokapäiväisessä elämässä, itsestään nauttimista, itsensä kuuntelemista ja itsensä armahtamista riittämättömyyden tunteestaan. Ei elämä ole vain suorittamista ja päämäärien asetantaa. Päämäärä ja suorittaminen on elämä itse. Pitää oppia luottamaan, että elämä kantaa meistä jokaista, jos vain haluamme uskoa siihen. Pitää oppia luottamaan, että minä kykenen ja minä olen rakastettava ihminen juuri tällaisena kuin olen. En ole täydellinen, teen virheitä, mutta opin virheistäni ja osaan pyytää anteeksi kanssaihmisiltäni. Olen kiitollinen kaikesta, mitä minulla on ja mitä ympärilläni näen. Otan muut ihmiset huomioon. Olen kiinnostunut jokaisesta omana persoonana.
Minä tiedän, että kykenen saavuttamaan lukemattomat unelmani. Luotan, että elämä antaa parastaan juuri silloin, kun olen valmis sitä vastaanottamaan. Elämä on sen minulle jo todistanut.Vain elämällä elämääni pystyn löytämään paikkani ja mikäli teen virheratkaisuja, korjaan suuntaa ja pyrin löytämään opetukseni siitä. Sitten jatkan matkaani. Luotan itseeni ja omaan arviointikykyyni – kuuntelen sydäntäni, kuuntelen kehoani. Teen päätöksiä sen pohjalta, mitä itsessäni tunnen ja ymmärrän, että en ole vastuussa muiden ongelmista – ainoastaan omistani ja tietenkin lasteni.
Uskon unelmiini ja kurkotan niitä kohti joka päivä kuunnellen omaa viisauttani. Vain taivas on rajana. Olen ansainnut jokaisen unelman toteutumisen, mitä ikinä uskallan unelmoida, sillä rakastan itseäni ja tiedän, että olen ansainnut elämäni. Vain elämällä voin ottaa siitä kaiken irti.
Rakastamalla itseäsi, kykenet rakastamaan kanssaihmisiäsi ja koko maailmaa pyyteettömästi. Usko unelmiisi ja ala elämään niitä todeksi tässä ja nyt, olet sen ansainnut!
ABBA: I Have A Dream
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti