Eräässä blogissani pohdin kuinka rakkaus ei elä virtuaalimaailmassa tai sosiaalisessa mediassa. Sain kirjoituksestani hiukan noottia. Virtuaalisuus ja sosiaalinen mediahan voivat olla myös mahdollisuus. KYLLÄ, juuri näin! Rakastan virtuaalimaailmaa. Se tarjoaa meille lukemattomia mahdollisuuksia enkä ikimaailmassa olisi luovinut eroni jälkeistä elämääni näin hienosti läpi, mikäli ei olisi sosiaalista mediaa ja sen tarjoamaa tukea.
Eräs ystäväni sanoi minulle kerran, että sosiaalinen media on persoonaton media. Olen asiasta hiukan eri mieltä. Otan tässä tarkastelun kohteekseni facebookin, tuon ihmeellisen maailman, josta on tullut miljoonille ihmisille jokapäiväinen elämä ja joka antaa meille ihan uudenlaista perspektiiviä elämäämme. Rakastan facebookia, rakastan bloggeria, rakastan youtubea, rakastan googlea, rakastan sähköpostia, rakastan internetiä. En kirjoittaisi tässä ajatuksiani suurelle kansalle jaettavaksi, mikäli sosiaalista mediaa ei olisi.
Sosiaalinen media antaa meille siis lukemattomia mahdollisuuksia. Pystymme saamaan vertaistukea, pystymme löytämään kadotettuja ystäviä nuoruudestamme, pystymme pitämään yhteyttä kaukana asuviin ystäviimme ja sukulaisiimme, pystymme jakamaan elämäämme, muistojamme ja valokuvia sellaisten ihmisten kanssa, jotka muutoin olisivat ihan pimennossa maailmastamme. Pystymme vaikuttamaan kanssihmisiimme, saamaan äänemme kuuluviin ja antamaan itsestämme palan maailmalle.
Jokaisella on oikeus kysyä ja hyväksyä facebookin kaverilistoilleen ystäviä, kavereita, kumppaneita, äänestäjiä, asiakkaita, naapureita, yhteistyökumppaneita, sukulaisia, ventovieraita tai ihan ketä tahansa. Se on jokaisen oma valinta numero yksi. Sitten tulee oma profiili, jolla sillä stagella haluaa esiintyä. Profiili, miten kukin käyttäytyy itse tai seuraa muita tuossa sosiaalisessa mediassa. Sitten tuleekin se osio, johon ei pysty itse kovastikaan vaikuttamaan tai ei välttämättä pysty sitä edes tiedostamaan. Siellä ollaan aika avoinna maailmalle ja siellä annetaan joko positiivista kuvaa, negatiivista kuvaa tai ei anneta kuvaa lainkaan itsestään.
Aikaisemmin aina ajattelin, että ne ihmiset, joista ei kuulu, jotka ei näy, ovat vain liittyneet yhteisöön, mutta eivät edes käy siellä. Kunnes eräänä päivänä todellisuus avautui minulle, tapasin erään kaverin ja hän alkoikin latelemaan mitä kaikkea elämässäni oli tapahtunut ja kuinka vauhdikasta se oli ollut. Olin hetken ihmeissäni, mutta hän lisäsi, että on lukenut facebookista. No enhän minä tyhmä ole, kyllä toki tiedän, mitä kaikkea siellä jaan ihmisten tietoisuuteen, mutta se yllätti, että en tiennyt tämän henkilön edes kuluttavan aikaansa siellä, koska hän ei kuulu, hän ei näy, hän vain seurailee.
Se miksi kirjoitan aiheesta sosiaalinen media, on lähinnä rakkausteemaan liittyvä, kuten blogini on. Vaikka tämä facebook kaikessa loistokkuudessaan on aivan ihana kanava kommunikoida, niin viestini, jota yritän sanoa, on että rakkaus voi toki helpommin mahdollistua ja jopa syntyä sosiaalisen median parissa, mutta kasvaakseen ja elääkseen, se ei ole paikka rakkaudelle. Itse olen piiloutunut sosiaalisen median taakse, koska en ole ollut valmis kohtaamaan todellisuutta, kuten aikaisemmin siitä olen kirjoittanutkin ja niin on piiloutunut moni muukin.
Palatakseni aiheeseen, miten sosiaalinen media mielestäni ei ole persoonaton. Osa jokaisen todellista persoona paljastuu myös facebookissa, tahtomattaankin. Heidänkin, jotka esiintyvät tai ovat esiintymättä siellä kaikessa persoonattomuudessaan. Siellä on lukemattomia kanavia, jossa pystyy tarkastelemaan ihmisen persoonaa; miten ihminen käyttäytyy, millaisia kommenteja hän kirjoittaa, millaisia statuspäivityksiä päivittää, millaisia sovelluksia käyttää, millaisia linkkejä linkittää, millaisia valokuvia itsestään ja elämästään sivuilleen tuo, millaisia sivustoja likettää (=tykkää) vai esiintyykö siellä vain anonyyminä.
Facebookissa voi saada äänensä kuuluviin ja ajaa hyväksi kokemaansa asiaa ja saada palautetta. Niin olen itsekin tehnyt ja saanut siitä itsevarmuutta, että ajamani asia koetaan hyväksi ja positiiviseksi vaihteluksi. Mutta se raadollinen puoli, jota monikaan ei tule ajatelleeksi; kuinka paljon toista ihmistä siellä voi satuttaa ja nimenomaan rakkaudessa. Siksi uskallankin väittää, että rakkaus ei elä eikä hengitä virtuaalimaailmassa.
Persoonattomuudessaan rakkaus ei elä, siihen ei riitä facebook-persoona, siihen tarvitaan isompaa persoonaa, siihen tarvitaan aitoa sydäntä. Facebookissa näemme kuitenkin hyvin pienen osan tätä persoonaa ja usein persoonan antama kuva itsestään saattaa olla hyvinkin yksipuolinen ja hänen statuspäivitykset liittyvät aina johonkin tiettyyn teemaan, mutta persoona on enemmän, persoona on facebook-persoonan takana. Päivitykset saattavat positiivisuudessaan kertoa paljon ihmisen arvomaailmasta, mutta eivät kerro koko totuutta. Profiili ja päivitykset saattavat kertoa myös käyttäjän vahvuuksista ja positiivisesta energiasta, mutta myös heikkouksista ja pelosta persoonassa.
Kuinka rehellisiä ihmiset sitten siellä todellisuudessa ovat. Kirjoitettuna voi olla kuka vaan ja mitä vaan, se on helppo muoto kaunistella asioita. Tehdäkseen kokonaisanalyysia ihmisen persoonasta kaiken tuon yllä luettelemani perusteella, täytyy olla jo melko syvällisesti kiinnostunut eri ihmistyypeistä. Itse en ainakaan enää illusioi tai tuomitse ketään sen perusteella, minkälaisia statuspäivityksiä tai ystäviä ihmisellä on, mutta ne kertovat itselleni, ketkä ovat yhteydessä minun sielunmaailmaani ja ketkä eivät.
Virtuaalimaailma antaa meille jumalattomasti mahdollisuuksia, mutta älkäämme unohtako kuinka paljon se voi myös satuttaa tahattomasti tai tahallisesti. Rakkaus on herkkä ja kaunis asia – se on ihmisten välistä välittämistä toisistaan. Se kasvaa ympäristössä, jossa sen annetaan kasvaa. Se on aitoa sydämen tunnetta, jota virtuaalimaailma ei tunne vaikka siellä voi sydämiä toisilleen lähettääkin. Kunnioittakaa toisianne ja miettikää, millaisia keskusteluja tai solvauksia toistenne kanssa siellä julkisesti käytte. On hienoa, että sisäinen lapsi on ja elää meissä aikuisissakin, mutta meidän pitää muistaa, että tuo sisäinen lapsi on jo viisas aikuinen eikä uhmakas leikki-ikäinen. Jakakaa rakkautta älkää solvauksia. Vaikka vastuu on lukijalla tai kuulijalla, meidän pitää silti muistaa oma vastuumme, mitä oikeasti haluamme sanoa ja kenelle.
Facebook Manners And You:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti