Näillä sanoilla alkoi teos, joka avasi silmäni lopullisesti etsiessäni muutosta elämääni. Ne sanat kuuluvat Tommy Hellstenille ja hänen huipputeokseensa Elämän paradoksit.
Olen elänyt lähes kaksivuosikymmentä kestäneessä liitossa, josta meille syntyi kolme uskomattoman ihanaa lasta. Ensimmäisen kerran tulin äidiksi melko nuorena, ehkä vähän kypsymättömänä ja kokemattomana tyttösenä. Elämäni tarkoitus oli ainoastaan saada lapsia ja elää heitä varten. Olin perusonnellinen, mutta jokin vaivasi minua. Päivääkään en tuosta ajasta vaihtaisi pois. Ilman elämäni jokaista hetkeä minä en olisi minä enkä olisi nyt tässä hetkessä elämässä unelmaani. Unelmani on olla täysin vapaa ja riippumaton ihminen, sydän täynnä pyyteetöntä rakkautta koko maailmaa kohtaan.
Aloin oireilemaan itsenäisyyteni puolesta jo useita vuosia aikaisemmin. Minulla oli hyvin vähän omaa tahtoa ja asetin aina muiden edun oman etuni edelle, myötäilin ihmisiä, koska pelkäsin heidän negatiivisia reaktioitaan. Itseasiassa kärsin vieläkin tuosta pelkotilasta ja joudun työstämään omaa ahdistustani tuon pelon vallatessa mieleni aika ajoin. Pelkään avata joskus jopa asiakkaitteni sähköposteja, kun ajattelen, että he ovat jostain vihaisia vaikka mitään syytä siihen ei ole.
Olen työstänyt paljon myös omaa tahtoani ja voin kertoa, että se on sitten ollutkin vaikeaa, koska perusluonteeltani en halua loukata ketään. Harjoitellessani tahtotilaani on ylilyöntejäkin kyllä sattunut, mutta uskon, että rakkaus kestää kaiken. He, jotka vierelläni seisovat ja jotka antavat minulle anteeksi, tuntevat pyyteetöntä rakkautta minua kohtaan. Heillä onkin ikuinen paikka minun sydämessäni. Joillekin minun tahtoni löytyminen on ollut vaikea asia omaksua, sillä onhan persoonallisuuteni muuttunut vähän ’hankalaksi’, mutta ajan kuluessa he huomaavat, että olen edelleen oma nöyrä itseni, mutta nyt varustettuna omilla mielipiteilläni, jotka tekevät minusta todellisen persoonan.
Muutos omassa elämässäni oli vääjäämätön. En ollut koskaan itsenäistynyt enkä löytänyt todellista minääni. Minun oli löydettävä paikkani tässä maailmassa ja onni itsestäni, sillä koko elämäni ajan olin etsinyt onnea vain ulkopuoleltani. En ymmärtänyt mitä tarkoittaa ’elää tässä hetkessä’ – hyvänen aika, sitähän minä tein, kun pyöritin viisihenkistä perhettämme ja siinä sivussa vielä tein muka jotain urantynkääkin.
Olen vahva nainen ja onneni on, että olen jo keski-ikäinen löytäessäni elämääni uuden tarkoituksen, sillä nuorempana en olisi osannut kohdata vahvuuksiani tätä kautta ja ne vahvuudet olisivat ottaneet ylivallan elämästäni ja minusta olisi oikeasti voinut tulla aikamoinen ’bitch’. Olen siis äärettömän kiitollinen, että elämäni on mennyt juuri kuten on mennyt, sillä vasta nyt, tällä elämänkokemuksella uskallan tulla ihmiseksi, joka todella olen.
Nyt vasta keski-ikäisenä voin sanoa, että mä olen ryvettynyt, mä olen särkynyt ja mä olen ollut aivan ymmälläni. Mutta nuo asiat ovat tehneet minusta vahvan eikä kukaan pysty sanoillaan tai teoillaan koskaan viemään sitä pois minusta. Sillä tiedän kuka olen ja seison oman olemiseni ja sanojeni takana ikuisesti.
Suurinta rakkautta on, että osaa päästää irti vaikka se sattuukin, sillä suurin rakkaus ymmärtää ja antaa vapauden jokaisen persoonan toteuttaa omaa elämäänsä. Sillä meillä on vain yksi ainutlaatuinen elämä. Minä tunnen, että elän ja se riittää minulle.
Vain yksin voi olla yhdessä. Vain yhdessä voi olla yksin.
Love, Peace & Understanding
Laura Närhi: Mä annan sut pois
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti