Nuorallatanssija

On marraskuu. Vaeltelen pitkin ainutlaatuisia kulttuurimaisemia. Katselen ympärilleni. Nautin suunnattomasti näkemästäni. Värit ovat lakastuneet, mutta se ei haittaa. Ei maailmamme kauneus ole väreistä kiinni. Joka hetki maailma näyttää kauneutensa mikäli vain haluamme nähdä sen. Sillä ei ole väliä paistaako aurinko mikäli sisäinen aurinkomme on elinvoimainen. Sillä ei ole väliä vaikka sataisi märkiä rättejä mikäli hyväksymme sen. Hyväksymme, että märät vaatteet liimaantuvat ihollemme. Hyväksymme, että juuri suoristamat hiuksemme vetävät kiharalle. Hyväksyntä tekee elämästä helpompaa. Paremman paikan olla ja elää.

Me olemme Suomessa etuoikeutettuja. Mielestäni olemme aina olleet. Meillä on mahdollisuus elää ainutlaatuista elämäämme neljän hyvin erilaisen, kauniin vuodenajan keskellä. Silti kuulen liian usein ihmisten valittavan ja valittavan. Miksei aina voisi olla kesä. Miksei aurinko paista aina. Sataisi nyt oikein koko syksyn niin lunta ei tulisi ollenkaan. Kauhean kuuma. Kauhean kylmä. Milloinkaan ei ole hyvä olla. Me elämme liian kriittisessä maailmassa. Me yritämme omilla ajatuksillamme hallita maailmaamme, joka antaa meille koko ajan parastaan kunhan vain haluamme nähdä sen. Emme ole koskaan tyytyväisiä vaikka kuinka hyvin asiamme olisivat. Emme osaa elää tässä hetkessä ja hyväksyä sitä sellaisena kuin se meille kulloinkin tarjoutuu.

Olen viime aikoina kamppaillut kovasti maailmassa, jossa suvaitsevaisuus on täysin vieras käsite. En oikein ole ymmärtänyt mikä oikeus ihmisillä on tuomita toisiaan. Maailma elää parhaillaan hyvin pelokasta elämää. Ihmisiä hyljätään kun erimielisyyksiä syntyy. Suljetaan ovia takanaan, koska erimielisyydet eivät ole soviteltavissa. Tuntuu, että toisten kanssa elämisestä on tullut aina vain vaikeampaa. Mutta joskus niin on tehtävä ja ymmärrettävä, että kaikella on aikansa. Sovittelu ei tuota haluttua tulosta, koska mielipiteet eroavat liikaa. Kun aika on, on uskallettavakin päästää toimimattomiksi käyneistä asioista ja ihmissuhteista irti elämässään, jotta uusille raivautuisi tilaa. Turhaa kuluttaa omaa energiaansa sellaiseen, josta ei itse saa mitään vastinetta.

Olen myös paljon miettinyt maailman uskontoja. Ja siitähän tämä ajatus sitten lähtikin. Olen itse etsinyt elämääni tasapainoa ja sisäistä rauhaa. Olen myös löytänyt sen unohtamatta muutamaa punaista lankaa, jotka itselleni joskus määritin, hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat sekä elää elämääni ilman katkeruutta mistään tai kenellekään.

Lähipiiriini kuuluu vahvasti kristinuskossa olevia ihmisiä. Olen ensimmäistä kertaa kokenut olevani yhtä heidän ajatusmaailmansa kanssa. Olemme puhuneet samaa kieltä. Olen tuntenut iloa siitä. Mutta mitä olen ymmärtänytkään. Se ei riitä. Se, että olen löytänyt rauhan itsessäni ei riitä. Se, että olen päättänyt hyväksyä maailman sellaisena kuin se on uskontoon tai rotuun katsomatta ei käykään kristinuskoville, sillä heidän mielestään muu on pahaa. Yhtä kuin helvetti, jos olen oikein asian ymmärtänyt. Nytpä siis jopa joogatunnille mennessäni tunnen olevani leimattu pahanpalvojaksi, sillä kumarranhan siellä buddhan päitä. Tai kun juoksen zeniläisen opin mukaan olenkin pahan polulla.

Jotenkin olen aina luullut, että kun itse osaa erottaa hyvän ja pahan ja itsellä on hyvä olla, se riittäisi. Löytäessään elämisenmuodot, jotka tuottavat itselle mielihyvää, olisi oikealla tiellä. Luulin, että silloin voisin hengähtää ja olla tyytyväinen, mitä minussa on. Mutta ei, silloin meidän suvaitsematon kristinuskon joukkio lähetetään pelastamaan, koska he ovat aivan varmoja, että olen väärällä polulla. Kuka tässä maailmassa on sanomassa, että on olemassa vain yksi ainoa oikea uskonto?

Minä itse näen, että on yksi siemen; totuudensiemen ja tuosta siemenestä on lähtenyt juurtumaan erinäköisiä ja erikokoisia versoja ympäri universumia. Jotkut puista ovat vanhempia. Toiset suurempia. Jotkut lahompia. Mitä sitten? Ei se niiden ihmisten vika ole, sillä kukin uskonto on syntynyt ja muokkaantunut jo kauan ennen nyky-yhteiskuntamme olemassaoloa. Minun oma tahtoni on vain hyväksyä koko universumi sellaisena kuin se on. Kaikessa monimuotoisuudessaan. Kaikissa kulttuureissaan. Kaikissa roduissaan. Kaikissa ilmanaloissaan. Kaikessa jumalaisessa kauneudessaan.

Koska tämä repiminen loppuu? Kehen voin luottaa? Kuka on oikeassa? Tietäkää se, että minä aion pysyä hyvän polulla, mutta en halua leiriin missä tuomitaan muu maailma vaikka heidän perimmäinen tarkoituksensa olisi kuinka jalo tahansa. Maailmassa on niin paljon pahaa ja pelkoa, että ollaan nyt onnellisia ensisijaisesti siitä, kuinka monet uskonnot pyrkivät hyvyyteen ja elämän rauhoittamiseen ja tasapainoittamiseen. Tiedän tiedän, minä tässä vähän provosoinkin. Tiedän, että yhden sanan alla ei voi yleistää koko joukon ajatusmaailmaa.

Minä olen luonteeltani seikkailija. Nuorallatanssija sanoisinko. Minä luotan intuitiooni ja kuljen juuri siihen suuntaan kuin sisäinen ääneni minua ohjaa. Minä haluan kulkea kultaista keskitietä. Hyvyyden ja positiivisuuden tietä. Olla vakaa. En hötkyillä. En äärikiihkoilla. Minä itsessäni tiedän, missä kuljen ja se riittä minulle. Minä haluan pitää lupaukseni hyväksyä maailman sellaisena kuin se on ja meille näyttäytyy. Yksi ihminen eikä edes uskonto pysty lopettamaan sotia. Ei kurjuutta. Nälänhätää. Ei pahuutta maailmastamme. Mutta yksi ihminen voi jakaa iloa ja positiivisuutta kanssaihmistensä elämään. Vaikuttaa elämisenlaatuun omalla olemisellaan. Siitä meidän jokaisen olisi lähdettävä liikkeelle. Oman paikkansa maailmankaikkeudessamme voi löytää jokainen kulkija itse. Minä etsin omaani ja tiedän löytäväni sen, sillä etsivä löytää. 

Yö: Nuorallatanssija lyrics

Niin kauniilta näyttää hän taivasta vasten
Hän joukossa tähtien olla nyt saa
On areena kuin hiekkalaatikko lasten
Vaikkei leikkimään päästä voi sinne
On jäätävä reunojen taa

Ei ole helppoa, alla on vain ilmaa, 
Joka kaukana päättyy taas maahan
Se aina on valmiina ottamaan vastaan
Taas uuden putoajan
Joskus köysi on niin matalalla, 
Että putoaja selviää
Ja joskus on nostettu pilvien päälle, 
Silloin uhrista muisto vain jäljelle jää

Sillä nuorallatanssijaa ihmiset tuijottaa
Pelkäävät, ettei hän putoakaan
Ei katsettaan nostaa voi nuoralta koskaan, 
Ei koskaan hän silmiään sulkea saa
Ei koskaan, ei koskaan hän saa nukahtaa
Ei nuorallatanssija saa nukahtaa
[ Lyrics from: http://www.lyricsmode.com/lyrics/y/y/nuorallatanssija.html ]
Tuskin entiset rippeet on korjattu maasta
Niin estradilla joku toinen on
Taas kansa huutaa ja odottaa salaa, 
Että kokee hän entisen kohtalon
Niin kuin urheilutähti, jonka maailma kaatuu, 
Kun mitalit vaihtuvat kullasta rautaan
On vaikea silloin enää paikkaansa löytää, 
Ei asiaa ole sankarihautaan

Sillä nuorallatanssijaa ihmiset tuijottaa
Pelkäävät, ettei hän putoakaan
Ei katsettaan nostaa voi nuoralta koskaan, 
Ei koskaan hän silmiään sulkea saa
Ei koskaan, ei koskaan hän saa nukahtaa
Ei nuorallatanssija saa nukahtaa

Niin kauniilta näyttää hän taivasta vasten, 
Hän joukossa tähtien olla nyt saa.
Ja kun nimi on painunut ihmisten mieliin, 
On se helpompi hautakiveen kirjoittaa

Hei katsokaa, nyt hän horjuu ja putoaa
Hei katsokaa, hän jää maahan makaamaan
Riemuitkaa, hän ei nouse enää milloinkaan

Hei katsokaa, nyt hän horjuu ja putoaa
Hei katsokaa, hän jää maahan makaamaan
Riemuitkaa, hän ei nouse enää milloinkaan

Lähde: More lyrics: http://www.lyricsmode.com/lyrics