Absoluuttinen totuus

Otsikko saattaa olla hieman hämäävä. Voiko sellaista olla olemassakaan. Monien mielestä kyllä. Absoluuttinen totuus löytyy omista mielipiteistä, kokemuksista tai painetusta sanasta. Niin tiedämmehän me jokainen, että joka ikinen edellä mainituista totuuksista oikeasti on vain yhden ihmisen tai kenties isommankin joukkion yleiseksi havaittuja totuuksia tai oikeammin kokemuksia. Se mikä minulle on absoluuttinen totuus ei ole sitä välttämättä sinulle, mutta minä hyväksyn sen. Minun tarkoitukseni kirjoittajana on saada ihmiset ajattelemaan. Laajentamaan omaa maailmankuvaansa omien ajatustensa kautta. Tämähän on siis vain tarina minusta ja minun ajatuksistani.

Olen kasvanut ympäristössä, jossa olen päässyt kuulemaan viisauksia ja monet, todella monet niistä viisauksista ovatkin totisinta totta ja toimii myös minun elämässäni. Olen kuitenkin aina ollut hyvin korkeamoraalinen ihminen. Jopa ääripään edustaja.  Olen ollut hyvin kuuliainen auktoriteettien kunnioittaja unohtaen, että myös minulle on annettu aivot, joilla ajatella ihan itse.Toki korkea moraali on hyvä asia erittäin monella saralla, mutta kun tarkastelen itseäni, moraalius menee jopa yli oman ymmärrykseni. Pyrin edelleen täydellisyyteen vaikka en edes pysty määrittelemään mitä täydellisyys on, sillä sellaista ei ole olemassakaan. Kuten tiedämme.

Minua on huolestuttanut viime aikoina oman käytökseni oikeudenmukaisuus suhteessa siihen mitä sanon olevani. Olen äärettömän ankara itselleni ajoittain ja hyvin, hyvin ehdoton. Rajanveto on vaikeaa, sillä usein uhraan itseni pyrkiessäni oikeaoppiseen oikeudenmukaisuuteen. Ja se taitaa kantaa hedelmää tuolta korkean moraalini puolelta. Olen kyllä ihminen, joka haluaa perehtyä täysillä asiaansa ja saada kaiken hyödyn irti oppinsa tiellä. Tarkoitan sitä kaikessa; työssä, harrastuksissa, ihmissuhteissa ja tietenkin tässä kasvussa. Olen siis perusteellinen ihminen. Pyrin aina tekemisissäni ideaalisuoritukseen. Niin, onko se nyt niin huono asia. Kunhan ymmärtää, että täydellisyyttä ei ole eikä enemmän suorittamiseen ole tarvetta mikäli vähempi riittää.

Niin ja kyllä. Minä itse uskon omassa olemassani absoluuttiseen totuuteen. Siihen, että minä itsessäni tiedän, mikä minulle on parasta ja mitä osa-alueita minun tulee kehittää. Ongelmahan tulee esille silloin, kun olen sosiaalisessa kanssakäymisessä ihmisten kanssa. Olen siis hyvin vahva omissa mielipiteissäni mikä lieneekin tekevän minusta melko hankalankin persoonan. Mutta toisaalta annan tilaa myös muiden ilmaista itseään ja uskokaa pois, osaan olla myös hiljaa mikäli huomaan, että yhteyttä ei ole. En käytä energiaani sellaiseen, joka valuu hukkaan. En siis enää. Mutta on ollut aikoja, että olen kuvitellut pystyväni muuttamaan toisen negatiivista katsontakantaa. Mutta ei, se ei siis onnistu, sen jokainen voi tehdä ainoastaan itse. Voin vain herätellä toista ajattelemaan niillä meille jokaiselle annetuilla omilla aivoilla.

Tunnen itseni hurjan usein vastarannan kiiskeksi. Olen kyseenalaistaja. Haluan aina myös toisen näkemyksen asioihin. Ja se liittyy nimenomaan ehdottomaan totuuteen. Ihmisillä on tapana uskoa yksipuoliseen kuulemiseen tai painettuun sanaan. Ei anneta omalle ajatustyölle mitään arvoa. Ei haluta perehtyä asioihin vaan annetaan tuomio kuulematta toista osapuolta lainkaan. Tämä pätee kaikessa. Julkisuudessa, avioeroissa, kiusaamistapauksissa ja niin edelleen. On jotenkin niin helppoa lähteä sotaan siltä istumalta. Ilman minkäänlaista harkintaa.

Julkkis taitaa olla listattuna joskus yhdeksi tavoitelluimmista toiveammateista nuorisomme keskuudessa. Unohtaen, että julkisuus on vain välttämätön työväline monen ammattikunnan keskuudessa. Se armoton maailma. Se sama paikka, jossa nykyään riistetään ihmisarvo. Vedotaan sananvapauteen ja kirjoitetaan mitä sattuu. Ja me uskotaan ja tuomitaan ihmiset kolmannen osapuolen mielipiteen pohjalta. Menestyksellä on siis hintansa. Aina. Niin hyvässä kuin pahassa. Mietitään sitä seuraavan kerran kauhistellessamme lööppejä. Niissäkään kun ei useinkaan kerrota sitä ehdotonta totuutta.

Ehdoton totuus kun siis lähtee meistä itsestämme ja palaa meihin itseemme. Juuri sen tasoisena kuin se meissä itsessämme on. Meidän ajatusmaailmamme edustaa sitä ketä me olemme. Todella. Ja se herättääkin kysymyksen miksi kummassa meidän ihmiskuntamme ajatusmaailma on niin kovin myrkyttynyt? Miten kummassa joka puolella kuulee ja näkee panettelua ja negatiivista kaikua ja etenkin sitä tapahtuu positiivisuuden ja menestyksen kustannuksella. 

Niinpä, se kertoo panettelijan ja negatiivisajattelijan omasta myrkyttyneestä mielestä ja pahasta olosta, joten seuraavan kerran kun sinun mieleesi nousee negatiivisia ajatuksia muista ihmisistä tai heidän menestyksestään, tarkastele aidosti miksi todella ajattelet niin. Heräävätkö ajatukset sinussa aidosti, onko ajatukset tarkoituksenmukaisia vai ärsyttääkö toiset sinua oman saamattomuutesi tai elämättömän elämäsi vuoksi? Aseta itsesi samaan asemaan ja mieti, olisiko sinulla mahdollisuus olla joskus vastaavanlaisessa tilanteessa, miten itse kokisit tilanteen, miksi toinen on ajautunut tilanteeseen, onko hän voinut ennakoida tilannetta, onko hän tehnyt sinulle jotain pahaa, onko hän riistänyt sinulta jotakin, sillä sinä et ole sen oikeutetumpi riistämään toisen onnea oman epäonnesi keskellä. Mielestäni melko loogista. Eikö totta!

Empatia ja kokonaisvaltaisempi kuva tapahtumista voisi olla avain muun maailman hyväksymiseen. Niin ja tietenkin se positiivinen asenne. Vaatii opettelua ajatella positiivisesti ja katkaista siivet negatiivisuudelta ja kateudelta, sillä kateuskin kun on tekijä, joka on meissä jokaisessa. Kateuteen suurin tekijä on tyytymättömyys omassa elämässänsä. Ja jos sinulle ei vielä ole selvinnyt, niin siihen on mahdollisuus tehdä muutos – meidän jokaisen. Se vaatii päättäväisyyttä ja rohkeutta, mutta se on mahdollista. Joten nyt vain treenaamaan kovasti ja katkaisemaan kateudelta ja katkeruudelta siivet. Tuhoamaan ne omasta elämästään. Pyrkien muistamaan, että jokaisella on mahdollisuus. Mahdollisuus onnelliseen elämään. Onnellinen elämä ei ole mahdollista kateuden, katkeruuden ja negatiivisuuden keskellä. Siis aidosti onnellinen elämä.

Minusta tuntuu, että jokainen onnellinen ihminen on kohdannut tyytymättömyyden itsessään ja omassa elämässään. Siksi heistä on tullut onnellisia. He ovat ottaneet oman elämänsä haltuun. He elävät omaa ainutlaatuista elämäänsä. Täysillä. He ovat lakanneet unelmoimasta elämänsä paremmasta huomisesta. Tulevaisuudesta. Eläen unelmiaan todeksi. Eläen tänään. Tässä ja nyt. Joka ikinen päivä. Nauttien elämänsä ainutlaatuisuudesta. Eläen oman elämänsä absoluuttista totuutta itsensä kautta.