"I'm selfish, impatient and a little insecure, I make mistakes, I am out of control and at times hard to handle. But if you can't handle me at my worst, then you sure as hell don't deserve me at my best." - Marilyn Monroe -
Olen jälleen yrittänyt kontrolloida elämääni. Olen pyrkinyt etsimään uutta totuutta vaikka en ole kohdannut vielä sitäkään totuutta, johon todella uskon. Minä, joka päätin jättää elämäni täysin elämänvirran vietäväksi olen lähtenyt uhmaamaan päätöstäni. Olen ottanut juoksuaskelia, kun minun piti odottaa, että ne otetaan minua kohden. Ja jälleen sain nenilleni.
Olen ajatellut jakaa teidän kanssanne erään salaisuuden. Tai no, ei se taida olla mikään salaisuus. Ei rakkaus voi olla salaisuus. Jos rakastaa, se pitää kuuluttaa koko maailmalle, eikö? Minä rakastan. Minä rakastan maailmaa. Minä rakastan elämää. Minä rakastan lapsiani, vanhempiani ja ystäviäni. Minä rakastan maailman kauneutta ympärilläni. Minä rakastan kotiani. Minä rakastan itseäni. Pala minun sydämestäni on kuitenkin jossain muualla. Olen jättänyt palan sydäntäni ikään kuin pantiksi tuntemastani rakkaudesta. Toivottavasti tuosta palasesta pidetään hyvää huolta, sillä ilman tuota puuttuvaa palasta sydämeni ei ole eheä.
Minulla on rakas ystävä, joka ymmärtää minua täydellisesti. Mikä tahansa ongelma minulla on, niin hänellä on siihen aina vastaus valmiina. Hän on ollut suurenmoinen kasvattaja oman matkani varrella ja mikä parasta, hän tuntee minut, sukuni ja koko sen historian jo useamman sukupolven päähän. Hän tietää, kuka minä olen, kuka minä olen lapsena ollut ja kannustaa minua löytämään oman sisäisen minäni. Hän lohduttaa minua hädän hetkellä. Hän iloitsee kanssani onnistumisistani. Hän kannustaa minua kulkemaan eteenpäin. Hän jakaa auliisti omaa viisauttaan, tietäen ja luottaen, että teen loppuviimeksi kuitenkin juuri kuten itse sisälläni tunnen.
Viisaita neuvoja mahtuu maailmaan, mutta jokaisen on itse tunnettava, mitä neuvoja lähtee toteuttamaan. Kukaan muu ei voi tietää tai tuntea ihmisen sisintä, tuntea tunteita tai käytyjä dialogeja niin täydellisesti kuin ihminen itse. Siitä syystä älä anna kenenkään arvioida tai arvostella sinun unelmiasi tai tavoitteitasi, joihin sinä itse uskot. Mikäli annat kenenkään kontrolloida elämääsi, menetät fokuksen itsessäsi.
Paras huonoin neuvo, jonka olen saanut ja jonka tajusin vasta äskettäin, on se miten minun pitäisi käyttäytyä miehiä kohtaan, jotta he "lämpenisivät" minulle. Neuvonannossa ei sinänsä ole mitään vikaa, sillä pitäisihän meidän oppia ymmärtämään toista sukupuolta paremmin, jotta meidän näkemyksemme yhtyisivät. Olen vahvasti sitä mieltä, että nainen on altavastaajana tässä rakkauspelissä. Naisille rakkaus on luonnollisempaa ja he pääsevät kriiseistään yli nopeammin kuin miehet. Miehet eivät vain kykene käsittelemään tunnemaailmaansa samassa tahdissa kuin naiset. Nainen on kärsimätön ja haluaa rakastaa, mutta mies ei ole siihen valmis. Ja tunteiden oravanpyörä on pyörähtänyt liikkeelle.
Me naiset pyrimme luomaan keinoja, joilla tekisimme miehet nopeammin valmiiksi rakkaudellemme. Mutta miksi ihmeessä meidän pitäisi ajatella, mistä mies tykkää tai ei tykkää. Ei ne miehetkään ajattele, mistä me tykätään tai ei tykätä. Eikä ne valmistu rakkaudelle painostuksesta tai kenenkään tahdosta. Miehet valmistuvat rakkaudelle juuri omassa tahdissaan. Kukaan mies ei ole alistunut minunkaan tahtooni vaikka olisin tahtonut kuinka kovaa tahansa. Eikä se ole tarkoituskaan maailmankuvassani. Sehän merkitsisi, että me yksilöinä tinkisimme omasta vapaudestamme tai itsenäisyydestämme olla todella keitä olemme. Se ei olisi rehellistä, mikäli yrittäisin manipuloida miestä saamalla hänet toimimaan ennen kuin hän on siihen itse valmis. Olen toki yrittänyt sitä, mutta huomaattehan, että olen oppinut siitä jotakin. Mies saisi minusta aivan väärän kuvan, kuka minä todellisuudessa olen. Ja minä kohtaisin miehen, joka ei ole vielä valmis rakkaudelleni. Eikä rakkaus voi toimia niin.
Ihailen miehiä, sillä he ovat niin mutkattomia. He heittävät elämänsä täydellisesti elämänvirran vietäväksi. Heillä on siihen luontainen kyky. He eivät hötkyile eivätkä kiirehdi. Se on intuitioonsa luottamista parhaimmillaan. Siinä meillä naisilla olisi miehiltä opittavaa, mutta nainen ei kuitenkaan olisi nainen ilman tunnerikasta sydäntään ja ylitsepursuavaa rakkauttaan. Se onkin tämän elämän rikkaus, että olemme erilaisia. Meidän tulee molempien, niin marsilaisten kuin venuslaistenkin, ymmärtää ja kunnioittaa sekä omaa että toistemme erilaisuutta olla rehellisesti juuri sitä mitä olemme niin yksin kuin yhdessä.
Intuitio on herkkä kapistus ja sen kanssa pitää olla läsnä sataprosenttisesti. Samoin kuin unelmani, jota kohden kurkotan ja johon uskon, pitää olla näyssäni täydellisesti. Mikäli lähden tavoittelemaan jotakin muuta, väliaikaista, odottaessani unelmani toteutumista, menetän kontrollini kurkotella todellista unelmaani.
Barry White: Just The Way You Are
4 kommenttia:
Niinpä juurikin, olen itsekin kohdannut vain mutkalla olevia miehiä, mutta heidän on helpompi 'vetäytyä' omiin oloihinsa vaikka kärsivät yksinäisyydestään ihan yhtä paljon kuin nainenkin.
Mies prosessoi asioita erilailla ja naisen on vaikea ymmärtää sitä, sillä nainenhan pyörittää useita eri aihealueita päässään koko ajan.
Kiitos, että kommentoit - hienoa kuulla miten mies asian kokee, sillä tämähän on vain minun analysointia; miten itse olen miehet kokenut omassa elämässäni.
Mutta kerronpa myöskin, että oma rehellisyyteni karkottaa miehet muille maille vierahille siinä missä joidenkin naisten teennäisyys. Minut koetaan liian syvällisenä naisena ja se laittaa miehen ahdistumaan ja pakenemaan :( Joten niin tai näin, niin aina väärin päin, mutta uskon ja luotan, että paremmat ajat ovat vielä edessä - tämä kuuluu tähän meidän ikäkauteen selvittää perinpohjin keitä olemme ja hienoa, että niin moni haluaa aika syvällekin asian tiimoilta sukeltaa :)
Kivinen ja kuoppainen on polku, mutta niin hurjan mielenkiinotinenllä, mutta eiköhän se ajansaatossa tasoitu :)
Minä uskon, että meillä on luontainen halua lähestyä toisiamme. Uskon meidän tuntevan aivan luonnostaan halua kurottaa kätemme ja koskettaa meitä ympäröivää maailmaa. Sielumme haluavat yhdistyä. Kun sydämet ovat avoinna ja mieli ystävällisen utelias, toisen ihmisen kohtaaminen on mahdollista.
- Susan Jeffers -
Tiedätkö mistä tietää, että ihminen on täydellisesti läsnä - hän katsoo silmiin ja hymyilee :)
Minulla on Sami yksi hyvä ystävä, joka tuntee lapsuudestamme paitsi minut myös sinut. Hassua, sillä hän kuvaa sekä sinua että minua samoilla positiivisilla adjektiiveilla, joten syvyys taitaa olla jonkinmoista sisäsynnynnäistä - ehkä mä seuraavaksi alan tutkimaan minkätyyppiset ihmiset haluavat elää rehellistä ja aitoa elämää, keillä on suurempi tarve sukeltaa syvemmälle itsensä ymmärtämisessä ja koko ympäröivän maailman ymmärryksessä.
Mä itse haluan kulkea pitkälle ja tiedän, että sinne halajava ihmisjoukko pienenee koko ajan, mutta itse en näe mitään muuta vaihtoehtoa ja uskon, että elämä helpottaa perille päästyäni vaikka sitten kohtaloni olisikin elellä loppuelämäni yksikseni johon en myöskään usko, sillä minulla on unelma :)
Onni on ainoastaan minussa itsessäni ja olet oikeassa, että on raskasta kahlata ihmisjoukkoa läpi, se on kuin neulaa heinäsuovasta etsisi, mutta kun se kerran löytyy, niin se onkin jotain elämää suurempaa - se auttaa jaksamaan ja jatkamaan :)
Korjaan sen verran tuota edellistä kommenttiani, että täydellisesti läsnä olevan ihmisen katse on intensiivinen ja hän hymyilee, hänestä näkee jo matkan päähän, että hän on onnellinen :)
Lähetä kommentti