10.2.2011

Nimim. ”tositarkoituksella”


KATSUI KATSU,
MINKÄLAINEN NAINEN –
TÄYDELLINEN, EHJÄ, ERILAINEN!
MUTTA NIIN HYVÄ, HELLÄ,
ETTÄ EI EDES HELLAN LÄMMÖLLÄ VOI VASTATA OIKEASTI
SINUN SYDÄNVEREEN,
JOTA EHKÄ ON JO PÄÄSSYT OSA MENEEN,
VAAN EI KAIKKI KUITENKAAN,
JOKU SEN TULEE VARMASTI VIELÄ HUOMAAMAAN.
VAHVASTI, TODELLISESTI, SILLÄ LEIJONAN LAILLA EI OLE MIKÄÄN
TOTUUTTA, VAHVAA OLEMISTA VAILLA.
TIEDÄN SEN – KISSANAISEN TOTUUDEN.
SIKSI TIEDÄN, ETTÄ TARINA TÄMÄ PAKSUMPI KOIVUN METTÄ ON.
AJATUKSISSA TOSISSAIN KERROTTUAAN VOI OLLA JOSKUS
HUPAISAA, TODELLISTA PROOSAA. . .
LAILLA AIDON TAITEEN, SYDÄMESTÄ TULI, KIRJAIMIKSI TEEN.
PAREMPAAN EN PYSTY EN,
MUTTA KERTOEN STOORIN TODELLISEN.

Kirjoitettu minulle erään seurueemme jäsenen toimesta 3.9.2010 klo 03.00. 
Olen parhaan kykyni mukaan koonnut tekstin yhtenäiseksi tarinaksi lukuisten kassakuittien taustoista.


Olen paljon pohtinut eri ihmistyyppejä, niin naisissa kuin miehissäkin. Meillä kaikilla on hyvin samanmoiset ihanteet sukupuolitasolla, mutta yksilöllisiä meistä tekee erilaiset käyttäytymismallit. Eri elämäntilanteissa olevat ihmiset kokevat erilaiset kohtaamiset erilailla. 

Olen juuri selvittänyt millaista naismallia itse edustan. On minulla ollut jonkin verran apujoukkoja, joita olen selvitystyöhön käyttänyt. Olen siis saanut palautetta kohtaamiltani miehiltä, kun olen sitä suoraan pyytänyt. Lopputulos on, että kohtaamieni miesten mielestä olen hauska, luotettava ja hieno nainen. 

Hmmm - miten ihmeessä kukaan kohtaamistani miehistä ei ole kokenut sellaista kipinää kanssani, että olisi ollut halukas tutustumaan lisää tuollaiseen pakettiin? Minä ainakin, jos tapaisin tuollaisilla adjektiiveilla varustetun miehen, haluaisin tutustua paremmin. On minussa kuitenkin muutama pieni ongelma, jotka karkottaa kaikki vähänkin epävarmat, haavoittuneet ja riittämättömyyden tunteensa kanssa kamppailevat miehet lähistöltäni. Minä olen liian itsenäinen, liian turvallinen, liian jalat maassa, liian syvällinen, liian liikkeellä tositarkoituksella – en sen enempää enkä vähempää.

Totta, olen erittäin itsenäinen nainen enkä halua koskaan mitään muuta ollakaan. Nyt kun olen vihdoin löytänyt itseni ja vapauteni täydellisesti, haluan säilyttää sen itselläni, koska olen tehnyt hurjasti sen eteen töitä.Tiedän siis myös itse millaisia ominaisuuksia tulevaisuuden kumppaniltani odotan. Itsenäisyys on niistä suurin. Tietää kuka on ja tietää mitä elämältään haluaa. Suurin intohimon kohde hänelle kaikesta olkoon minun rakkauteni. Vasta silloin tiedän, että rakkauteni ei valu hukkaan. Voi olla, että rakkauteni on ylitsevuotavaa, mutta rakkauteni on ainakin totta ja rakkauteni on aitoa.

Tässä maailmassa on vaikea olla näin ’konservatiivinen’ nainen kuin olen. Elämme pinnallisuuden ja materialismin  kulta-aikaa – olemmehan vasta siirtymässä renessanssin uudelle aikakaudelle. Siirtymässä takaisin aitoihin arvoihin, jotka pitävät meidät järjissään ja jotka ovat niitä arvoja, joita todellisuudessa olemme ja joita todellisuudessa kannamme. Olen siis tämän hetken yhteiskuntaan liian tasainen ja turvallisuushakuinen nainen. Eikä edes estrogeenitasonikaan pysty enää kilpailemaan nuorempien kanssasisarteni kanssa. 

En suostu siihen peliin, jota tämän päivän yhteiskunnassa pelataan. Ihmiset vaeltavat kuin huumattuina ja ainoa päämäärä on löytää kumppani hinnalla millä hyvänsä. Temmotaan kaikkia ovia ja samalla tallataan väriseviä sieluja. Minä vastustan sitä. Väriseviä sieluja ei saa tallata. Olen itse pyrkinyt hinnalla millä hyvänsä olemaan tallaamatta kenenkään sielua, mutta oma sieluni onkin sen sijaan tullut tallatuksi useita kertoja. Olen siis uskaltanut avata sydämeni ja ottanut riskin sieluni tallautumisen uhallakin. Silläkin on kuitenkin ollut tarkoituksensa - se on tehnyt minusta vahvemman ja se on opettanut minut luottamaan, että elämä antaa ja epäonnistumisen jälkeen se myös kantaa.

Tottakai, haluan tavata ihmisen, jonka kanssa olen tasaveroinen ja jonka kanssa saan jakaa rakkauttani, mutta teen sen omilla ehdoillani. Ystävieni mielestä olen liian riippuvainen omista tunteistani. Kuka on oikeutettu tulemaan kieltämään minulta sen, jonka ainoastaan minä tässä maailmassani parhaiten tiedän - sen mitä minä tunnen sisälläni. Ei minun tarvitse lähteä poukkoilemaan jonkin turhanpäiväisen perässä, jos luotan itseeni ja luotan tunteeseeni.

Olen aina ollut persoona, joka on uskaltanut olla erilainen – olen myötäillyt ihmisiä vain välttääkseni konflikteja, mutta olen seissyt suoraselkäisesti täysin omien ajatusteni ja oman olemukseni takana. En halua muuttaa muiden persoonaa, miksi siis lähtisin omaanikaan mihinkään muuttamaan. Voin vain vahvistaa omia hienoja luonteenpiirteitäni sekä kyseenalaistaa niitä vähemmän hienoja.

Luotan siis tästäkin eteenpäin omaan sisäiseen ääneeni. Uskon, että kuuntelemalla omaa viisauttani tulen saavuttamaan parhaan mahdollisen loppuelämän. Jokainen päivä on uusi päivä. Jokainen uusi päivä on loppuelämäni ensimmäinen päivä.

Gloria Gaynor: I am What I am


Ei kommentteja: