2.2.2011

Rakkaudella äidilleni



Olen juuri kirjoittanut ensimmäisen aidon kirjeeni; kellertävälle paksulle paperille ja aidolla mustekynällä. Mietin kovasti, kuka maailmassani olisi sellainen ihminen, joka osaisi arvostaa elettäni ja kuka pyyteettömästi rakastaisi minua vieläkin enemmän osoittaessani suurta kunnioitusta kirjoittaessani aitoa, rakkaudella kirjoitettua kirjettä juuri hänelle.
Sitä minun ei tarvinnut kauan miettiä, sillä tiesin välittömästi, että äidinrakkaus on niin aitoa ja niin pyyteetöntä, ja että äidinrakkaus on ainoa rakkaus maailmassa, joka ansaitsee ensimmäisen painoksen aidosta kirjeestäni. Joten…    

Rakas  Äitini,

kirjoitan sinulle ensimmäistä aitoa kirjettäni tällä aidolla mustekynälläni ja aidolla sydämelläni. Etsin uutta aitoa elämää ja haluan oppia uudelleen asioita, jotka ovat elämänsaatossa meiltä ihmiskunnalta kadonnut.

Olen kovasti yrittänyt taistella kasvuni tiellä kaikkea sitä vastaan, mitä sinä olet omassa elämässäsi valinnut ja nyt ymmärrän, että se kuuluu normaaliin itsenäistymisprosessiin ja minun kuuluu itsenäistyvänä tyttärenä kapinoida sinun oppejasi vastaan kunnes olen tarpeeksi itsenäinen ymmärtämään ja hyväksymään, että olet itse käynyt samaa polkua kuin minä parhaillaan käyn. Jokaisen on vain itse löydettävä omat jälkensä.

Olen ymmärtänyt, että asiat ja taidot, jotka olet minulle opettanut ovat suurin lahja, jonka olen sinulta saanut. Päätökset ja valinnat, jotka olet elämässäsi tehnyt, olet tehnyt ne rakkaudessasi minua kohtaan. Yritin kapinoida sinun luonteenpiirteitäsi ja oppejasi vastaan kunnes ymmärsin, että on etuoikeuteni saada perinnöksi osa sinua. Anteeksi etten ole osannut arvostaa tarpeeksi hienouttasi tai oikeastaan se on vain ajan tuoksinnassa unohtunut ja kiitos siitä, että olet ymmärtänyt ja antanut minun rauhassa kasvaa ja löytää itseni.

Olen vihdoin tullut elämässäni siihen pisteeseen, että olen tyytyväinen ja onnellinen elämääni sekä itseeni – tässä ja nyt. Olen ylpeä perimästäni ja rakkaudesta, jonka olet minulle antanut ja jonka olen viimein itsestäni täydellisesti löytänyt. Minä olen ollut hiomaton timantti, joka nyt elämänsaatossa on hioutunut huippuyksilöksi, sanoisinko jopa keräilyharvinaisuudeksi. Kiitos äiti elämästäni – se on aivan suurenmoinen!

Huomaan päivä päivältä muistuttavani sinua yhä vain enemmän ja enemmän. Huomaan tekeväni samoja asioita ja valintoja elämässäni kuin sinä olet tehnyt omassasi. Innostun kovin uusista asioista hakiessani uutta suuntaa elämälleni ja hetkittäin huomaan hymyileväni, kun ymmärrän, että jälleen muistutan yhä enemmän sinua. Kiinnostuksen kohteeni ovat juuri samoja, joille olen joskus ehkä vähän pilkallisestikin naurahtanut, sinun yrittäessäsi niistä minulle kauniisti kertoa.

Suurimpia lahjoista, joita olen sinulta saanut ovat antamisen ilo ja rakkaudenlahja. Ne ovat pyyteetöntä välittämistä toisista ja aitoutta parhaimmillaan. Olet opettanut nuo suurenmoiset taidot minulle ja niitä yritän parhaani mukaan elämässäni toteuttaa ja vieläkin paremmaksi jalostaa.

Kiitos rakas äitini, että olet ainutlaatuinen ja aito äitini <3

Rakkaudella ja suurella sydämellä tyttäresi

5 kommenttia:

Anju kirjoitti...

Ihana! ♥
Todella kaunista tekstiä. Kyynel tuli silmäkulmaan tätä lukiessa. Itsekin ajattelen juuri samoin, en vain voi enää äidilleni niin sanoa. R.I.P. äitini. ♥

Katja Kokko kirjoitti...

Anu, kirjoita ihmeessä kirje, koska kirjeen kirjoittaminen on aina vertauskuvallinen ele ja antaa sinulle rauhan mikäli et ehtinyt äidillesi kiitollisuuttasi ja rakkauttasi kertomaan <3 Olen onnellisessa asemassa, sillä juuri nyt lähden kirjettä äidilleni postittamaan ja tiedän, että se kirje tekee hänen maailmansa! Kirjoita kirje vain ja lue se ääneen vaikka äitisi haudalla - äitisi kuulee kyllä äänesi, luota siihen <3

Anonyymi kirjoitti...

Voin uskoa, että äitisi tulee onnelliseksi luettuaan kirjeesi, olet niin kaunisti kirjoittanut rakkaudesta äitiisi. Sanotaan, että vasta silloin on kasvanut aikuiseksi kun pystyy antamaan anteeksi omille vanhemmilleen. Kiitos Lovebug, sait minut ajattelemaan suhdetta omaan äitiini ja myös sitä, millainen äiti itse olen - ja ollut. Ansaitsisinko tuollaista kirjettä lapseltani....

-Maija-

Anju kirjoitti...

Voisinpa kirjoittaakin kirjeen äidilleni. Haudalla käydessäni kerronhänelle aina viimeiset kuulumiset, sillä uskon, että äitini kuulee minua. Ja samoin hän kuulee kyllä jos luen kirjeeni hänelle. <3

Anonyymi kirjoitti...

Äidin rakkaus

Minun äidilläni
on kultainen sydän
ja toimeliaan ihmisen
ahkerat kädet,
maailman lempeimmät silmät
ja iho samettiakin pehmeämpi.

Pieni ja pippurinen
pikku nainen,
silkkaa tarmoa ja energiaa.

Äidin luona asuu
lempeys, viisaus ja rauha
- mittaamattoman syvä rakkaus.

Sinun luonasi, äiti
olen levollinen,
turvassa.
Mutta maailma on
magneetti.
Minun tulee ikävä
jo ennen kuin lähden…

- Sonja -