Mutkaton mies vs. Mystinen nainen

"I'm selfish, impatient and a little insecure, I make mistakes, I am out of control and at times hard to handle. But if you can't handle me at my worst, then you sure as hell don't deserve me at my best." - Marilyn Monroe -

Olen jälleen yrittänyt kontrolloida elämääni. Olen pyrkinyt etsimään uutta totuutta vaikka en ole kohdannut vielä sitäkään totuutta, johon todella uskon. Minä, joka päätin jättää elämäni täysin elämänvirran vietäväksi olen lähtenyt uhmaamaan päätöstäni. Olen ottanut juoksuaskelia, kun minun piti odottaa, että ne otetaan minua kohden. Ja jälleen sain nenilleni.

Olen ajatellut jakaa teidän kanssanne erään salaisuuden. Tai no, ei se taida olla mikään salaisuus. Ei rakkaus voi olla salaisuus. Jos rakastaa, se pitää kuuluttaa koko maailmalle, eikö? Minä rakastan. Minä rakastan maailmaa. Minä rakastan elämää. Minä rakastan lapsiani, vanhempiani ja ystäviäni. Minä rakastan maailman kauneutta ympärilläni. Minä rakastan kotiani. Minä rakastan itseäni. Pala minun sydämestäni on kuitenkin jossain muualla. Olen jättänyt palan sydäntäni ikään kuin pantiksi tuntemastani rakkaudesta. Toivottavasti tuosta palasesta pidetään hyvää huolta, sillä ilman tuota puuttuvaa palasta sydämeni ei ole eheä.

Minulla on rakas ystävä, joka ymmärtää minua täydellisesti. Mikä tahansa ongelma minulla on, niin hänellä on siihen aina vastaus valmiina. Hän on ollut suurenmoinen kasvattaja oman matkani varrella ja mikä parasta, hän tuntee minut, sukuni ja koko sen historian jo useamman sukupolven päähän. Hän tietää, kuka minä olen, kuka minä olen lapsena ollut ja kannustaa minua löytämään oman sisäisen minäni. Hän lohduttaa minua hädän hetkellä. Hän iloitsee kanssani onnistumisistani. Hän kannustaa minua kulkemaan eteenpäin. Hän jakaa auliisti omaa viisauttaan, tietäen ja luottaen, että teen loppuviimeksi kuitenkin juuri kuten itse sisälläni tunnen.

Viisaita neuvoja mahtuu maailmaan, mutta jokaisen on itse tunnettava, mitä neuvoja lähtee toteuttamaan. Kukaan muu ei voi tietää tai tuntea ihmisen sisintä, tuntea tunteita tai käytyjä dialogeja niin täydellisesti kuin ihminen itse. Siitä syystä älä anna kenenkään arvioida tai arvostella sinun unelmiasi tai tavoitteitasi, joihin sinä itse uskot. Mikäli annat kenenkään kontrolloida elämääsi, menetät fokuksen itsessäsi.

Paras huonoin neuvo, jonka olen saanut ja jonka tajusin vasta äskettäin, on se miten minun pitäisi käyttäytyä miehiä kohtaan, jotta he "lämpenisivät" minulle. Neuvonannossa ei sinänsä ole mitään vikaa, sillä pitäisihän meidän oppia ymmärtämään toista sukupuolta paremmin, jotta meidän näkemyksemme yhtyisivät. Olen vahvasti sitä mieltä, että nainen on altavastaajana tässä rakkauspelissä. Naisille rakkaus on luonnollisempaa ja he pääsevät kriiseistään yli nopeammin kuin miehet. Miehet eivät vain kykene käsittelemään tunnemaailmaansa samassa tahdissa kuin naiset. Nainen on kärsimätön ja haluaa rakastaa, mutta mies ei ole siihen valmis. Ja tunteiden oravanpyörä on pyörähtänyt liikkeelle.

Me naiset pyrimme luomaan keinoja, joilla tekisimme miehet nopeammin valmiiksi rakkaudellemme. Mutta miksi ihmeessä meidän pitäisi ajatella, mistä mies tykkää tai ei tykkää. Ei ne miehetkään ajattele, mistä me tykätään tai ei tykätä. Eikä ne valmistu rakkaudelle painostuksesta tai kenenkään tahdosta. Miehet valmistuvat rakkaudelle juuri omassa tahdissaan. Kukaan mies ei ole alistunut minunkaan tahtooni vaikka olisin tahtonut kuinka kovaa tahansa. Eikä se ole tarkoituskaan maailmankuvassani. Sehän merkitsisi, että me yksilöinä tinkisimme omasta vapaudestamme tai itsenäisyydestämme olla todella keitä olemme. Se ei olisi rehellistä, mikäli yrittäisin manipuloida miestä saamalla hänet toimimaan ennen kuin hän on siihen itse valmis. Olen toki yrittänyt sitä, mutta huomaattehan, että olen oppinut siitä jotakin. Mies saisi minusta aivan väärän kuvan, kuka minä  todellisuudessa olen. Ja minä kohtaisin miehen, joka ei ole vielä valmis rakkaudelleni. Eikä rakkaus voi toimia niin.

Ihailen miehiä, sillä he ovat niin mutkattomia. He heittävät elämänsä täydellisesti elämänvirran vietäväksi. Heillä on siihen luontainen kyky. He eivät hötkyile eivätkä kiirehdi. Se on intuitioonsa luottamista parhaimmillaan. Siinä meillä naisilla olisi miehiltä opittavaa, mutta nainen ei kuitenkaan olisi nainen ilman tunnerikasta sydäntään ja ylitsepursuavaa rakkauttaan. Se onkin tämän elämän rikkaus, että olemme erilaisia. Meidän tulee molempien, niin marsilaisten kuin venuslaistenkin, ymmärtää ja kunnioittaa sekä omaa että toistemme erilaisuutta olla rehellisesti juuri sitä mitä olemme niin yksin kuin yhdessä. 

Intuitio on herkkä kapistus ja sen kanssa pitää olla läsnä sataprosenttisesti. Samoin kuin unelmani, jota kohden kurkotan ja johon uskon, pitää olla näyssäni täydellisesti. Mikäli lähden tavoittelemaan jotakin muuta, väliaikaista, odottaessani unelmani toteutumista, menetän kontrollini kurkotella todellista unelmaani.

Barry White: Just The Way You Are

Matkalla [pienestä naisesta suureksi] Naiseksi

Nainen minussa alkaa saamaan uutta muotoaan. Olen kuin ajovaloista sokaistunut peura, joka koikkelehtii sinne ja tänne. Etsien omaa paikkaansa. Etsien tulevaisuuttaan. Eläen kuitenkin tästä hetkestä. Eläen unelmistaan. Nauttien kaikesta ympäröivästä ihanuudesta. Iloineen, suruineen, tuskineen päivineen. En oikein tiedä, miten voin. Olen hyvin rauhallinen, mutta kuitenkin kovin levoton. Olen onnellinen, mutta jokin kalvaa mieltäni. Olen täynnä energiaa, mutta toisaalta uupumus valtaa minut täysin. Tunnen, että elän elämäni parasta aikaa, mutta en oikein ole tyytyväinen mihinkään. Nautin suunnattomasti täydellisestä rauhasta omassa yksinäisyydessäni, mutta kaipaan toisen ihmisen läheisyyttä enemmän kuin koskaan.

Olenko päässyt kasvussani sille tasolle, että negatiivisten tunteiden vallatessa kehoni ja mieleni ne eivät otakaan minusta enää yliotetta. Vai olenko vihdoin löytämässä sitä suurta naista itsestäni, joka ei enää halua pärjätä vain yksin. Olemalla rohkea. Olemalla vahva. Muutoksia, muutoksia. Päätöksiä, päätöksiä. Vastuuta. Yksinäisyyttä. Ikävää. Turhautumista. Kaipuuta. Olenko tuhoamassa naissukumme kärsimyskehoa ja samalla lunastamassa lupausta tulevaisuuden naisellemme saada olla nainen. Saada olla heikko. Olla se nainen, joka ansaitsee olla. Olenko vihdoinkin oppinut luottamaan. Olenko vihdoinkin oppinut antaa elämän kuljettaa minua juuri sinne, minne se milloinkin katsoo minun parhaakseni kulkevan.

Uskallan heittäytyä elämänvirran vietäväksi. Nyt elämä on sen minulle jo todistanut. Niin hyvässä kuin pahassakin. Vaikka tekemäni väärät valinnat kuluttavat energiaani ja horjuttavat talouttanikin, uskon silti, että miettimällä pääni puhki en olisi valinnut koskaan toisin. Sillä huonotkin valinnat elämässäni olivat joskus loistavia valintoja ja tuntuivat ainoilta oikeilta ratkaisuilta. En ikinä parjaa itseäni tekemistäni vääristä ratkaisuista vaan olen onnellinen siitä viisaudesta, jonka ne ovat minulle antaneet.

En tiedä, jotakin tapahtuu minussa. Tiedän, että se on jotain hyvää, jota olen odottanut jo kauan tapahtuvaksi. Tiedän ja tunnen tämän prosessin. Se tuntuu inhorealistisen hyvältä. Se tarkoittaa, että kaikessa tuskassani on tapahtumassa jotain elämää suurempaa. Jotain, joka tekee todella hyvää juuri minulle. Tunnen sen itsessäni. Luotan intuitiooni ja luotan elämään entistäkin vahvemmin.  

Olen yllättynyt, että joudun työstämään paljon asioita, jotka kuvittelin olevan ikään kuin vahvuuteni; kärsivällisyys, rakkaus, arvot, intuitio. Olen huomannut sellaisen paradoksin, että kirjoitettuani ja pohdittuani elämääni täällä blogissani teoreettisella tasolla, joudun kohtaamaan ne aina myös omassa henkilökohtaisessa elämässäni. Teen siis alitajussani kasvua, joka minun pitää purkaa kirjoittamalla ensin ulos itsestäni. Vasta sitten pystyn kohtaamaan aiheet todellisuudessa. Kirjoitustahtini on ollut aika hurjaa, joten olen joutunut miettimään omaa kasvuani runsaasti viime aikoina. Minulla on hurjasti kasvettavaa. Vuosia ja vuosia kiinniotettavaa. 

Välillä ajattelen pitää taukoa kirjoittamisessani, mutta jokin pakko ajaa minua kirjoittamaan ja vasta blogini julkaisemisen jälkeen tunnen olevani jälleen levollinen. Hetken, kunnes tulee jälleen aika kohdata kasvuni todellisuudessa jonkin oman elämäni tapahtuman kautta. Kasvu ei tunne sanaa armo. Siinä käydään läpi kaikki, niin heikkoudet kuin vahvuudetkin. Vain sillä tavoin voi löytää oman todellisen ja rehellisen minänsä.

Olen erittäin onnellinen huomatessani uusia ulottuvuuksia, unelmia ja luovuudenmuotoja, joita minussa on. Välistä olen niin onnellinen oivalluksistani, että hykertelen omaa tyytyväisyyttäni itsekseni ja pian kyyneleet nousevat jo silmiini. Ne ovat onnenkyyneleitä, jotka kuitenkin saattavat kesken kaiken muuttua kaipuunkyyneliksi. En tiedä, oloni on hiukan sekava enkä oikein tiedä, mitä todellisuudessa tunnen. Ehdottomasti olen jonkin suuremman murrosvaiheen kynnyksellä. Mahdollisesti olen juuri luopumassa vanhasta käyttäytymismallistani olla elämäni kontrolloija.

Siirrän siis tämän blogini myötä elämäni täydellisesti virran vietäväksi. Luottaen, että elämä tarjoaa minulle parastaan juuri ajallaan ja auttaa minua saavuttamaan lukemattomia toteutumattomia unelmiani. Luottaen, että elämä tekee minusta lopullisesti eheän, kunnes olen siihen valmis. Haluan kasvaa pienestä naisesta suureksi naiseksi. Saas nähdä, mitäköhän tämäkin blogini poikii. Sen elämä minulle vielä tulee osoittamaan. Saat nähdä. I promise <3 

Heräsin tähän aamuun tämän äitini lähettämän ja siivittämän runon voimin:

"Tänä aamuna olet jättänyt taaksesi eilisen 

ja valkeni loppuelämäsi ensimmäinen uusi päivä. 

Se on uusi alku uusine mahdollisuuksineen. 

Se on annettu elettäväksi täysillä. 

Iloittavaksi ja nautittavaksi. 

Sinä määräät purtesi suunnan. 

Olet oman elämäsi kapteeni."

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Juha Tapio: Ei Viisaampaa

Kruuna vai klaava?

Olen viime aikoina työstänyt omia unelmiani ja arvomaailmaani. Etenkin niiden kohtaamista sekä  arvotusta omassa elämässäni. Olen joutunut muistuttamaan itseäni siitä, mikä elämässäni on tärkeintä ja minkä ulkopuolisen arvotan oman elämäni kanssa samalle tasolle. Tiedän, olen aina arvottanut elämääni samassa järjestyksessä ja olen tehnyt valintojani nojaten tuohon arvomaailmaani. Tunnen tehneeni elämässäni paljon valintoja luottaen intuitiooni ja olemalla rohkea. Ainoastaan sillä tavoin tulen elämääni vastakin elämään.

Minulle suurin vastoinkäyminen elämässäni on, mikäli en tunne sitä sisäistä voimaa ja intuitiota, joka minussa on. Minä elän siitä. Juuri nyt olen aivan tyhjä, kompassini on hajonnut enkä saa minkäänlaista järkevää tunnetta sisälleni. Intuition kadotuksen merkitys lienee se, että se haluaa levätä. Sen täytyy kerätä uusia voimia. Minun pitää oppia, että ei aina tarvitse olla tuntosarvet herkkänä. Välillä pitää itsenikin vain levätä ja luottaa elämään entistäkin vahvemmin.

Kun katson elämääni hiukan taaksepäin tuntuu, että elämääni mahtuu muutoksia, päätöksiä, paikkani etsintää ja virhearviointejakin enemmän kuin yhteen ihmiselämään edes sallittaisiin. Pyrin tekemään juuri niitä päätöksiä, jotka minusta sillä hetkellä tuntuvat hyvältä. En kuitenkaan tee päätöksiä ilman järkeviä perusteita. Pyrin luottamaan omaan intuitiooni ja sisäiseen viisauteeni. Uskon, että elämä vie minua juuri sinne minne on tarkoitettukin vaikka se heitteleekin minua myrskynsilmästä toiseen. Tiedän, että niin ei ole ikuisesti. Vielä tulee aika, että olen löytänyt paikkani täydellisesti.

Olisin voinut myös valita elämän elää vähemmän, tehdä päätöksiä varmemmalta pohjalta, suunnitelmallisemmin ja turvallisemmin. Ilman lukuisia päätöksiä elämässäni en olisi saanut kuitenkaan kokea sitä elämänkokemusta, jonka nyt olen kokenut. Kolikolla on aina siis myös kääntöpuoli. Elää elämää ja etsiä parasta mahdollista elämää tai elää turvallisesti siinä muotissa, jonka joskus on luonut, kokematta kaikkea sitä elämän rikkautta, jonka rohkea elämä tarjoaa.

Sisäiset arvoni ovat minussa kuitenkin syvässä ja alun perin olen lähtenyt hakemaan elämääni rauhaa, tasapainoa ja uutta suuntaa juuri arvoihini perustuen. Monia suuria päätöksiä on sattunut samaan aikaan päätettäväksi joten omat arvot eivät ole aina pysyneet kristallinkirkkaana mielessäni. Omasta arvomaailmastaan tulee pitää tiukasti kiinni eikä antaa minkään mennä sen edelle. Ei edes asetettujen unelmien, mikäli ne millään lailla horjuttavat arvomaailmaa tai elämää.

Minun arvojani tai unelmiani ei osteta rahalla. Minun arvoni ovat jokapäiväinen osa elämääni. Minun pitää vain huomata ne joka päivä. Minun pitää vaalia niitä joka päivä. Minun pitää muistaa mitä varten elämääni elän. Niin kauan kuin arvomaailmani kohtaa oman minuuteni kanssa, niin kauan elän suurinta unelmaani. Se on elämä itse.

Tämä kaikki on minulle niin kovin uutta vielä. Aina kun minusta tuntuu, että olen löytänyt paikkani, pitää minun vielä kerran miettiä hyvin tarkasti, olenko sittenkään. Olen tullut elämässäni lukuun, jossa minun pitää tarkastella omia arvojani, vaalia niitä ja seistä arvojeni takana täydellisesti. Vaatii ääretöntä kurinalaisuutta elää unelmiaan todeksi omien arvojensa mukaan ja muistaa joka hetki miksi elämässään arvottaa asiat kuten arvottaa. 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

LAPSI

Lapsi, jota ivataan, oppii pelkäämään.

Lapsi, jota arvostellaan, oppii tuomitsemaan.

Lapsi, jota petetään, oppii pettämään.

Lapsi, joka kohtaa vihamielisyyttä, oppii hyökkäämään.

Lapsi, joka saa hellyyttä, oppii rakastamaan.

Lapsi, jota rohkaistaan, oppii luottamaan itseensä.

Lapsi, joka saa tuntea totuuden, oppii ymmärtämään oikeutta.

Lapsi, jota kiitetään, oppii olemaan kiitollinen.

Lapsi, joka näkee annettavan omasta muille, oppii olemaan huomaavainen.

Lapsi, joka saa tietoa, oppii tuntemaan viisauden.

Lapsi, jota kohtaan tunnetaan kärsivällisyyttä, oppii olemaan pitkämielinen.

Lapsi, joka elää onnellisena, löytää rakkauden ja kauneuden.

-Ronald Russell-

My Valentine

"Vain rakkaus voi yhdistää eläviä olentoja täydentäen heitä ja tuottaen tyydytystä, sillä rakkaus yksin ottaa ja liittää heidät yhteen sen avulla, mikä heissä itsessään on syvintä."

– Pierre Teilhard de Chardin -

Rakkaus on saanut viime aikoina minussa aivan uuden käsitteen. Minulle rakkaus on aikaisemmin ollut vain jotakin konkreettista, jonka voi määritellä tai jota voi käsin kosketella. Olen kuvitellut, että sitä voi määräillä tai sitä voi hallita, mutta niin ei ole.

Rakkaus on tunnetila, se ei ole tauti, josta pitäisi parantua vaikka se kalvaakin ihmisen sisintä sairauden lailla. Se ei ole tila, jonka voi pyyhkäistä elämästään pois, kun siltä tuntuu, vaan se on ja pysyy ilman sanoja, ilman tekoja, ilman läsnäoloa, ilman omaa ymmärrystä.

Olen luullut, että rakkaus tulee luokseni rakastamalla enemmän, mutta minä olen saanut opetuksen, että rakkaus tuleekin luokseni vain ja ainoastaan omilla ehdoillaan. Olen ymmärtänyt, että vain rakastamalla itseään voi rakkaus toiseen ihmiseen syventyä. Rakkaus muuttaa muotoaan aina vain kauniimmaksi mitä enemmän rakastan itseäni. Tunnen rakkauteni ja luotan rakkauteen. Silloin tiedän, että myös minun rakkauteni tunnetaan siellä, missä rakkauteni on läsnä, ilman sanoja, ilman tekoja.

Tärkeintä on, että mikäli itse tunnistat suuren rakkauden, et anna minkään tulla sen väliin. Rakkaus tulee pysyvästi elämääsi juuri silloin, kun olet sille itse valmis. Aikaisemmin luulin, että rakkaus on ehdoton ja että se on yhtä valmis kuin minä olen. Luulin, että kun kohtaan rakkauden, se olisi ruusunpunainen eikä se tuntisi sanastossaan sanaa kärsimys. Mutta olin väärässä. Ei rakkaus ole aina heti valmis. Rakkaus odottaa omaa aikaansa kunnes sinä itse olet valmis rakkaudelle. Olen ymmärtänyt, että rakkaus ei tarvitse sanoja todistaakseen olemassaoloaan. Se tarvitsee vain yhteyden.

Se yhteys on jotakin, jota ei voi selittää. Sellaisen yhteyden olemassaolosta en tiennyt mitään ennen kuin itse koin sellaisen yhteyden ja annoin sen syventyä huomaamattani. Se yhteys vain syvenee ja syvenee ajansaatossa ilman omaa panosta saatikka omaa ymmärrystä. Se yhteys syvenee vaikka yritän päästää yhteydestä irti. Tunne on huikea ja se vaatii käsittelyä. Se vaatii myös luottamusta. Se vaatii oman sisäisen tunteen tunnistamista ja myöntämistä.

Tuo yhteys ei päästä minua otteestaan eikä anna minulle lainkaan löysiä. Tuo yhteys vaikeuttaa minun olemistani päivä päivältä vaikka yritän ravistella sitä itsestäni irti. Tuo yhteys aiheuttaa minulle kovasti kärsimystä, mutta tiedän, että kaikki kannattaa, sillä uskon, että tuolla yhteydellä on elämää suurempi merkitys. Uskon tuon yhteyden olevan rakkautta, koska rakkaus käyttäytyy juuri niin. Tai ainakin minä uskon niin.

Olen aina luottanut omaan intuitiooni ja niin teen nytkin. Uskon, että tunne toimii molempiin suuntiin. Se yhteys on niin vahva, että ihminen ei voi yksin luoda sitä – siihen tarvitaan kahden ihmisen yhteiset voimat. Kaksi ihmistä, jotka elävät erillään mutta niin yhdessä, kaukana toisistaan mutta niin lähellä, poissa mutta niin läsnä. Silti yhteys vahvistuu ja rakkaus vain kasvaa.

Olen kirjoittanut mustekynälläni jo monta kirjettä. En voi niitä lähettää, koska niillä ei ole määränpäätä. Tiedän, että vielä jonakin päivänä rakkaudella kirjoitetut kirjeeni vastaanottaa ihminen, joka on vahva, pelkonsa kohdannut, arvonsa kartoittanut ja täydellisesti itsensä löytänyt. Ihminen, joka on valmis kohtaamaan suuren rakkauteni. En aio niitä julkaista täällä, sillä ne ovat hyvin henkilökohtaisia kirjeitä. Ne ovat kirjoitettu suurella kaipauksella. Ne ovat yhtä aitoja kuin rakkaus minussa.

Hyvää ystävänpäivää teille rakkaat lukijani. Uskokaa rakkauteen ja rakastakaa toisianne. Mikäli et ole kohdannut elämäsi suurta rakkautta vielä, älä huoli, sen aika tulee, kun olet siihen itse valmis. Riittää kun vain uskot ikuisen rakkauden voimaan.

Juha Tapio: Kaksi Puuta

Elämä on kuin tammipeli vaiko daamien peli sittenkin ?

"Tammipeli on vaativa laji, jota yleisesti aliarvioidaan. 
Keskiajalla pelin nimeksi Ranskassa tuli jeu de dames (daamien peli), josta suomen "tammi" on väännös."

(Lähde: Wikipedia)

Tunnetko tammipelin säännöt?

1. Ensimmäinen on, että kahta siirtoa

ei saa tehdä yhdellä kertaa.

2. Toinen on, että kulkea voi vain

eteenpäin, takaisin ei saa kääntyä.

3. Ja kolmas, että kun saapuu perille,

saa mennä mihin tahtoo.

-Nahum

Olen viime aikoina pyrkinyt opettelemaan kurinalaisuutta ja harkitsevaisuutta omassa elämässäni. On hienoa huomata kuinka elämässään pystyy kehittymään sellaisten asioiden parissa, joihin keskittää huomionsa ja ajatuksensa. Minun ympärilleni on kokoontunut paljon viisaita ihmisiä. Olen aivan hämmennyksen vallassa kuinka niin paljon viisautta on lähetetty avukseni elämääni selvittääkseni omaa kasvuani ja tasapainoa.

Jokainen käyty keskustelu ja jokainen arvosteleva tai negatiivinenkin kommentti on täynnä uutta viisautta. Tarkastelemalla asiaa pystyn näkemään sen hyödyn oman elämäni kannalta. Ilman vaikeuksia ja muiden ihmisten viisaita neuvoja en pystyisi tulemaan siksi persoonaksi kuka olen. Joku voisi pitää minua inhorealistisena ja sitä olenkin. Minulle totuus on mukavuutta tärkeämpää. Ja ainoastaan totuuden kautta löydän mukavuuden elämääni.

Olen kuvitellut minussa olevan paljon hyviä luonteenpiirteitä kuten kärsivällisyyttä ja rakkautta. Kaikki hyvätkin luonteenpiirteemme voivat kuitenkin tuhota meidän jalonkin tarkoituksen mikäli emme osaa käsitellä niitä oikein. Pyrin tutkimaan maailmaani ympärilläni koko ajan. Pyrin löytämään totuuden kaikesta mitä eteeni tulee ja kaikesta mistä minua koetellaan. En sillä hetkellä ymmärrä saatikka edes hyväksy vastoinkäymisiä, mutta ilman tuota kapinaa minussa en pystyisi tarttumaan totuuteen ja löytämään uutta ulottuvuutta elämääni tuon tuskan kautta. Tiedän kaikella olevan tarkoituksensa ja tiedän, että vain paneutumalla asiaani voin löytää lopullisen totuuden kaiken tuskan keskeltä.

Kun minua arvostellaan tai mielipiteitäni vähätellään on niilläkin tarkoitus. Tarkoitus vahvistaa omaa minäkuvaani, omia tunteitani ja suurta sisäistä viisauttani. Ainoastaan vastoinkäymisten, arvostelun ja turbulenssin kautta voin löytää sitoutumisen omiin unelmiini. Kun tiedän itse, mitä elämältäni haluan ja uskon siihen, mitä tunnen, voin löytää itsestäni täydellisen tasapainon.

Minä itse sitoudun päivä päivältä enemmän ja enemmän niihin asioihin ja tahoihin joihin uskon. Joka päivä kohtaan elämäni eri saroilla asioita, joita kyseenalaistan ja epäilen, mutta joka päivä myös monet asiat saavat vahvistusta sisäisen tunteeni ajaessa minua lähemmäksi unelmieni toteutumista. Kun olen sitoutunut ja uskon unelmieni saavuttamiseen, niin saavutan ne. Pitää vain uskaltaa elää ja ottaa tietoisia riskejä. 

Joskus asiat menevät mönkään, mutta joskus ne menevät juuri kuten niiden kuuluukin mennä vaikka ne menisivätkin mönkään. Joskus meidän pitää maksaa kovakin hinta,  joka sillä hetkellä tuntuu epäreilulta. Usko siihen, että parempaa on tulossa niin jaksat odottaa. Luota, että kaikella on tarkoituksensa. Kun luotat omaan unelmaasi, niin se on toteutuva. Kun olet sitoutunut, sinun pitää olla varma, että haluat juuri sitä, niin silloin ajatuksesi ja toimintasi vievät sinua juuri siihen suuntaan kuin unelmasi on. 

Näen oman elämäni kehityksen suurena alitajuisena kokonaisuutena. Olen saanut harjoitella unelmiani pienemmissä osissa ja pienemmässä mittakaavassa. Tiedän, että elämäni tarjoaa minulle unelmieni täyttymystä juuri siinä mittakaavassa kuin olen sen valmis vastaanottamaan. Mitä pidemmälle matkaan ja mitä suuremmat ovat unelmani, sitä suurempana ne toteutuvat. Olen ansainnut juuri sitä mitä uskon ansainneeni. Joka ikinen päivä uskon ansainneeni enemmän. Joka ikinen päivä uskallan asettaa rimani korkeammalle.

Minulla on paljon unelmia. Niitä syntyy joka päivä lisää. Huomaan elämässäni päivä päivältä, pala palalta unelmieni toteutuvan. Ihmisen mieli taitaa olla sellainen, että kun on saavuttanut unelman, ei näe enää sen suuruutta.  Unelmointi kehittää meitä ihmisinä ja pakottaa meidät elämään ja kohtaamaan uusia haasteita. Unelmat eivät ole saavuttamattomia – ne saattavat tuntua siltä, mutta kerran ne saavutettuamme emme näe niissä mitään mahdotonta ja se laittaa meidät asettamaan rimamme vieläkin korkeammalle ja haluamaan lisää.  Haluamaan elämään elämää. Tärkeintä ei ole siis päämäärä vaan kulkemamme matka.

Unelmien asetanta ja niiden toteutuminen ovat kiinni vain omasta itsestään – mitä enemmän unelmamme joutuvat vähättelyn tai arvostelun kohteeksi sitä enemmän olemme valmiita ponnistelemaan niitä kohti. Siis näe, että kaikilla vastoinkäymisilläkin on suurempi tarkoitus elämässäsi kuin osaat ajatellakaan.

Eläkäämme unelmaamme ja muistakaamme, että vain tiedostettuina elämämme unelmat toteutuvat. Ilman sanoja, ilman tekoja. Ne tulevat elämäämme kuin taikaiskusta – yksi ainoa puhelinsoitto tai ystävän kädenojennus voivat tehdä suurimmastakin unelmastamme totta. Jokainen teko tai tekemättä jättäminen elämässämme ajavat meidät tekemään asioita, jotka vievät lähemmäksi suurenmoisia unelmiamme vaikka se olisi tiedostamatonta tai vaikuttaisi muuten turhanpäiväiseltä juuri sillä hetkellä. Älkäämme estäkö itseltämme unelmointia – unelmointi ei ole turhaa, se ei ole ajanhukkaa. Se on oman suurenmoisen elämänsä alitajuista suunnittelua. Se on elämää ei sen enempää.

Nimim. ”tositarkoituksella”

KATSUI KATSU,

MINKÄLAINEN NAINEN –

TÄYDELLINEN, EHJÄ, ERILAINEN!

MUTTA NIIN HYVÄ, HELLÄ,

ETTÄ EI EDES HELLAN LÄMMÖLLÄ VOI VASTATA OIKEASTI

SINUN SYDÄNVEREEN,

JOTA EHKÄ ON JO PÄÄSSYT OSA MENEEN,

VAAN EI KAIKKI KUITENKAAN,

JOKU SEN TULEE VARMASTI VIELÄ HUOMAAMAAN.

VAHVASTI, TODELLISESTI, SILLÄ LEIJONAN LAILLA EI OLE MIKÄÄN

TOTUUTTA, VAHVAA OLEMISTA VAILLA.

TIEDÄN SEN – KISSANAISEN TOTUUDEN.

SIKSI TIEDÄN, ETTÄ TARINA TÄMÄ PAKSUMPI KOIVUN METTÄ ON.

AJATUKSISSA TOSISSAIN KERROTTUAAN VOI OLLA JOSKUS

HUPAISAA, TODELLISTA PROOSAA. . .

LAILLA AIDON TAITEEN, SYDÄMESTÄ TULI, KIRJAIMIKSI TEEN.

PAREMPAAN EN PYSTY EN,

MUTTA KERTOEN STOORIN TODELLISEN.

Kirjoitettu minulle erään seurueemme jäsenen toimesta 3.9.2010 klo 03.00. 

Olen parhaan kykyni mukaan koonnut tekstin yhtenäiseksi tarinaksi lukuisten kassakuittien taustoista.

Olen paljon pohtinut eri ihmistyyppejä, niin naisissa kuin miehissäkin. Meillä kaikilla on hyvin samanmoiset ihanteet sukupuolitasolla, mutta yksilöllisiä meistä tekee erilaiset käyttäytymismallit. Eri elämäntilanteissa olevat ihmiset kokevat erilaiset kohtaamiset erilailla. 

Olen juuri selvittänyt millaista naismallia itse edustan. On minulla ollut jonkin verran apujoukkoja, joita olen selvitystyöhön käyttänyt. Olen siis saanut palautetta kohtaamiltani miehiltä, kun olen sitä suoraan pyytänyt. Lopputulos on, että kohtaamieni miesten mielestä olen hauska, luotettava ja hieno nainen. 

Hmmm - miten ihmeessä kukaan kohtaamistani miehistä ei ole kokenut sellaista kipinää kanssani, että olisi ollut halukas tutustumaan lisää tuollaiseen pakettiin? Minä ainakin, jos tapaisin tuollaisilla adjektiiveilla varustetun miehen, haluaisin tutustua paremmin. On minussa kuitenkin muutama pieni ongelma, jotka karkottaa kaikki vähänkin epävarmat, haavoittuneet ja riittämättömyyden tunteensa kanssa kamppailevat miehet lähistöltäni. Minä olen liian itsenäinen, liian turvallinen, liian jalat maassa, liian syvällinen, liian liikkeellä tositarkoituksella – en sen enempää enkä vähempää.

Totta, olen erittäin itsenäinen nainen enkä halua koskaan mitään muuta ollakaan. Nyt kun olen vihdoin löytänyt itseni ja vapauteni täydellisesti, haluan säilyttää sen itselläni, koska olen tehnyt hurjasti sen eteen töitä.Tiedän siis myös itse millaisia ominaisuuksia tulevaisuuden kumppaniltani odotan. Itsenäisyys on niistä suurin. Tietää kuka on ja tietää mitä elämältään haluaa. Suurin intohimon kohde hänelle kaikesta olkoon minun rakkauteni. Vasta silloin tiedän, että rakkauteni ei valu hukkaan. Voi olla, että rakkauteni on ylitsevuotavaa, mutta rakkauteni on ainakin totta ja rakkauteni on aitoa.

Tässä maailmassa on vaikea olla näin ’konservatiivinen’ nainen kuin olen. Elämme pinnallisuuden ja materialismin  kulta-aikaa – olemmehan vasta siirtymässä renessanssin uudelle aikakaudelle. Siirtymässä takaisin aitoihin arvoihin, jotka pitävät meidät järjissään ja jotka ovat niitä arvoja, joita todellisuudessa olemme ja joita todellisuudessa kannamme. Olen siis tämän hetken yhteiskuntaan liian tasainen ja turvallisuushakuinen nainen. Eikä edes estrogeenitasonikaan pysty enää kilpailemaan nuorempien kanssasisarteni kanssa. 

En suostu siihen peliin, jota tämän päivän yhteiskunnassa pelataan. Ihmiset vaeltavat kuin huumattuina ja ainoa päämäärä on löytää kumppani hinnalla millä hyvänsä. Temmotaan kaikkia ovia ja samalla tallataan väriseviä sieluja. Minä vastustan sitä. Väriseviä sieluja ei saa tallata. Olen itse pyrkinyt hinnalla millä hyvänsä olemaan tallaamatta kenenkään sielua, mutta oma sieluni onkin sen sijaan tullut tallatuksi useita kertoja. Olen siis uskaltanut avata sydämeni ja ottanut riskin sieluni tallautumisen uhallakin. Silläkin on kuitenkin ollut tarkoituksensa - se on tehnyt minusta vahvemman ja se on opettanut minut luottamaan, että elämä antaa ja epäonnistumisen jälkeen se myös kantaa.

Tottakai, haluan tavata ihmisen, jonka kanssa olen tasaveroinen ja jonka kanssa saan jakaa rakkauttani, mutta teen sen omilla ehdoillani. Ystävieni mielestä olen liian riippuvainen omista tunteistani. Kuka on oikeutettu tulemaan kieltämään minulta sen, jonka ainoastaan minä tässä maailmassani parhaiten tiedän - sen mitä minä tunnen sisälläni. Ei minun tarvitse lähteä poukkoilemaan jonkin turhanpäiväisen perässä, jos luotan itseeni ja luotan tunteeseeni.

Olen aina ollut persoona, joka on uskaltanut olla erilainen – olen myötäillyt ihmisiä vain välttääkseni konflikteja, mutta olen seissyt suoraselkäisesti täysin omien ajatusteni ja oman olemukseni takana. En halua muuttaa muiden persoonaa, miksi siis lähtisin omaanikaan mihinkään muuttamaan. Voin vain vahvistaa omia hienoja luonteenpiirteitäni sekä kyseenalaistaa niitä vähemmän hienoja.

Luotan siis tästäkin eteenpäin omaan sisäiseen ääneeni. Uskon, että kuuntelemalla omaa viisauttani tulen saavuttamaan parhaan mahdollisen loppuelämän. Jokainen päivä on uusi päivä. Jokainen uusi päivä on loppuelämäni ensimmäinen päivä.

Gloria Gaynor: I am What I am

Irti menneisyyden kahleista

”On helppoa elää tapojen ja odotusten mukaisesti. Kun ryhtyy elämään vastoin odotuksia, elämän hauskuus alkaa.” –Richard Bach

Elän hyvin tunnepitoista aikaa ja olen pyrkinyt eliminoidaan kaikki ylimääräiset ’häiriötekijät’ elämästäni, jotta oppisin luottamaan itseeni täydellisesti sekä oppisin tuntemaan oman rehellisyyden ääneni perin pohjin. Luonnollisesti uskon, että ajan saatossa tästä kaikesta on enemmän hyötyä sekä minulle että tulevaisuuden elämänkumppanilleni. Enää en suostu olemaan roolissani, joka aina sympatisoi vain toista eikä koskaan välitä miltä itsestä tuntuu. Opettelen olemaan yksin ja opettelen antamaan tilaa toiselle olla yksin. Vain siten kaksi itsenäistä yksilöä voivat olla onnellisia yhdessä.

Tähän saakka olen aina pyrkinyt kantamaan vastuun myös miestuttavuuksieni kärsimyksistä enkä ole huomioinut itseäni tarpeeksi. Olen kuluttanut itseäni aivan suunnattomasti pyrkimällä pelastamaan koko maailman tai lähinnä miestuttavuuksieni maailman. Jostain syystä olen ollut jonkinlainen ongelmaisten miesten magneetti eli kohdalleni on osunut vain ja ainoastaan miehiä, ketkä ovat omassa elämässään keskellä hurjaa hurrikaania käyden läpi suuria muutoksen tuulia tai elävät muuten vaikean elämäntilanteen aikaa.

Toisaalta olen ajatellut, että heidät on tuotu elämääni juuri siitä syystä, että opin itse kantamaan matkassani vain sitä hyvyyttä, joka tekee hyvää myös itselleni ja ymmärtämään, että en ole velvoitettu enkä myöskään oikeutettu auttamaan koko ongelmaista ikäluokkamme miessukupolvea. Olenhan ollut aina hyvin vahva nainen ja luontainen roolini on ollut ottaa ja kantaa vastuuta kaikista ja kaikesta – tällä osalla elämänpolkua olen ymmärtänyt, että minun on opittava kantamaan vastuu vain omista kärsimyksistäni sekä olemaan tarvittaessa myös heikko ja tultava naiseksi, joka minun on määrä olla.

Vaikka kuinka itse yritän tukea ja kantaa toisen tuskaa, niin ei se auta ketään. Minun on vihdoin ymmärrettävä, että en pysty pelastamaan ketään heidän omasta elämästään. Voin antaa tukeani ainoastaan sellaiselle, joka haluaa sitä vastaanottaa. Sama pätee rakkauteeni. Läsnäolemistani tai rakkauttani kohtaamani välinpitämättömyys ei muuta minnekään. Eikä toisen haluttomuus tee minusta kylmää tai tunteetonta ihmistä vaan se mitä olen toiselle osoittanut on tietoisuus, että välitän ja että rakastan. Ja se pitää. Peräänkuulutanhan maailmaamme enemmän pyyteetöntä rakkautta koko universumia kohtaan niin miksi kääntäisin selkäni heille, joita maailmassani eniten rakastan.  

Olen paljon pohtinut miksi keski-ikäisenä on vaikea löytää sopivaa kumppania ja sitoutua. Toki meillä on paljon työstettävää ja loppuelämämme vaakalaudalla. Päätettävänämme mitä siltä todella haluamme. Meistä tulee entistä itsenäisempiä ja jopa itsekkäitä, jolloin emme enää hyväksy kumppaniltamme mitä tahansa käytöstä osaksemme vaan haluamme löytää itsemme veroisia ja arvoisia ihmisiä, jotka vastaavat meidän ihannettamme ja mielikuvaamme ihannekumppanistamme. Osa meistä on kulkenut kivikkoista polkuaan niin pitkälle, että etsii jo henkistäkin yhteenkuuluvuutta. Kun taas osa meistä ei jaksa tai suostu kohtaamaan omia heikkouksiaan ja etsii onneaan vain ulkopuoleltaan unohtaen, että onni löytyy meistä jokaisesta itsestämme, mutta sen löytämisen eteen on oltava valmis tekemään itse töitä.

Kukin elää elämäänsä kuten itse parhaakseen näkee. Kukin asettaa omat arvonsa siihen järjestykseen kuin elämässään ne kokee. Kukin kasvaa juuri sille tasolle kuin tarpeekseen tuntee. Toivon jokaiselle itsenäistä ja onnellista elämää, josta ei unelmia ja rakkautta puutu. Niistä me elämme – unelmista, rakkaudesta ja itsemme näköisestä elämästämme :)

The Corrs: Dreams

Lyrics:

Now here we go again
You say you want your freedom
Well who I am to keep you down
It's only right that you should
Play the way you feel it
But listen carefully to the sound
Of your loneliness
Like a heartbeat...drives you mad
In the stillness of remembering what you had
And what you lost
And what you had
And what you lost

[Chorus]
Thunder only happens when it's raining
Players only love you when they're playing
Say women they will come and they will go
When the rain washes you clean, you'll know

Now here I go again, I see the crystal visions
I keep my visions to myself
It's only me
Who wants to wrap around your dreams and
Have you any dreams you'd like to sell?
Dreams of loneliness
Like a heartbeat...drives you mad
In the stillness of remembering what you had
And what you lost
What you had
And what you lost

[Chorus]
Thunder only happens when it's raining
Players only love you when they're playing
Say women they will come and they will go
When the rain washes you clean, you'll know

Muistat Tuhkimon, Lumikin, Ruususen varmaan?

FAIR-Y-TALE

SEISOI TYTTÖ HUONEESSA,

TUNSI RAUHAN SYDÄMESSÄ.

TUO TUNNE HÄNEEN KOSKETTI,

TUO TUNNE HÄNET VALTASI,

TUO TUNNE HÄNET VAKUUTTI,

SILLOIN TIESI HÄN!

SAAPUI POIKA VALKOISELLA RATSULLAAN,

ULJAS ORIILLAAN,

TUOTA TYTTÖÄ NOUTAMAAN,

BOOTSIT JALASSAAN.

TYTTÖ KYYTIIN HYPPÄSI,

HÄN AAMUNKOITTOON POJAN KANSSA RATSASTI.

TULI AIKA SADUN LAILLA,

TYTTÖ JUNAAN KIIREHTI.

JÄI POIKA PERÄÄN KATSOMAAN,

LASIKENKÄÄ TYTÖN ETSIMÄÄN.         

Tuo runo perustuu tositapahtumiin. Tuo tapahtuma ei ollut rakkaustarina, mutta se olisi toisissa olosuhteissa voinut olla juuri sitä. Tapahtumat tuossa satumaisessa kohtaamisessa meni juuri kuten sadussa. Tuossa kohtaamisessa vallitsi uskomaton kipinä ja yhteys. Tuo tapahtuma antoi minulle uskoa ja toivoa, että vielä tulee aika sadun lailla, jolloin saapuu uljas ritarini minut noutamaan.

Nuorin tyttäreni harmitteli minulle eräänä päivänä kun Tao Taon pandamuorin kertomuksia ei enää esitetty. Niissä muori kertoili ihania tarinoitaan, jotka kuulemma kuitenkin välillä olivat surullisia ja joskus jopa pelottavia. Mutta yksi saduista oli jäänyt erityisesti tyttäreni mieleen ja se meni lyhykäisyydessään jotakuinkin näin.

”Harakkapoika oli kovin rakastunut punalakkitikkaan, mutta harakan vanhemmat eivät hyväksyneet rakkaustarinaa, koska harakkapojalla ei vanhempien sanoman mukaan ollut siihen kykyjä. Harakkapoika oli kuitenkin nopeaälyinen ja löysi metsästä punaisen hedelmänkuorenpuolikkaan, joka muistutti kovasti punalakkia. Hän asetti lakin päälaelleen ja yritti olla kuten punalakkitikkatyttönen, mutta lakki ei vain millään pysynyt harakkapojan päässä ja tipahteli koko ajan pois.

Harakkapoika joutui luopumaan suuresta rakkaudestaan, koska hän ymmärsi, että hänellä ei vain ollut kykyjä rakastaa punalakkitikkaa kuten kuuluisi. Harakkapoika ei vain ymmärtänyt miksi hänen kykynsä ei riittänyt kantamaan hänen rakkauttansa pidemmälle.  Ja niin tapahtui siinäkin sadussa, että ajansaatossa harakkapoika kohtasi ihanaakin ihanamman harakkatytön, joka osoittautui olevan täydellinen kumppani juuri harakkapojalle. Harakkatytön kanssa kaikki vain loksahti paikoilleen kuin palapelissä.Se oli kuin taianomaista satua.”

Olen lukenut lapsilleni satuja aina. Rakastan satuja, mutta vasta nyt olen ymmärtänyt niiden todellisen merkityksen. Aikaisemmin minulla ei ole ollut kykyä löytää niistä sitä sanomaa, jonka nyttemmin olen niistä löytänyt. Sadut ovat nerokkaita. Ne eivät ole vain hassuja, lapsenomaisia tarinoita vaan niissä on todellinen, hyvin syvä ja henkinen sanoma. Saduissa kuvataan maailmankaikkeuden kauneutta juuri tässä ja nyt, niissä kerrotaan meidän jokaisen tarinaa - minunkin tarinaani.

Olen miettinyt elämääni sadun muodossa. Koen elämäni olevan kuin sadussa Prinsessa Ruusunen. Ritarit ja prinssit vuoronperään tulevat uljailla ratsuillaan ja terotetuilla miekoillaan vapauttamaan minua unestani. Jokainen ritari ratsastaa paikalle yhtä suurta luottamusta ja intoa puhkuen, mutta orapihlajat ovat niin paksut ja pistävät, että heidän miekkansa katkeilevat ja prinsessa, tässä tarinassa minä, jatkaa elämäänsä langetetun loitsun alaisuudessa. Niin, tiedän, se loitsu on satavuotinen uni ja sitten kun aika on kulunut, orapihlajat lakastuvat tieltä eikä miekkoja edes tarvitse pelastaakseen prinsessaa. Jälleen kerran tulimme siis samaan lopputulokseen – kaikki tapahtuu niin kuin on tarkoitettu ja juuri silloin kuin on tarkoitettu.

Minä itse elelen tässä satumaisessa maailmassani ja odotan sitä ritariani saapuvaksi valkealla ratsullaan hetkenä minä hyvänsä noutamaan minua ja silloin vain tiedän, että siinä hän on. Ja niin tietää hänkin. Enää en avaa sydäntäni, jos ritarini miekka katkeaa jo heti alkuasetelmissa. Päättäväisesti jatkan untani ja odotan seuraavaa saapuvaksi. Sydämeni ei ole ansainnut niin julmaa kohtelua kuin se on tähän saakka osakseen saanut. Minä rakastan sydäntäni ja jaan vastuuni sydämeni kanssa tehdessämme yhdessä loppuelämämme suurinta päätöstä; rakastua jälleen uudelleen. Nyt kun sydämeni saa osallisuuden päätöksenteosta, tiedän, että se ei olekaan ihan kuka tahansa, kuka sydämeni valloittaa. Sen valloittaa joku, joka on sydämeni loppuelämäkseen ansainnut. Onnellinen, hyvin onnellinen olkoon hän, joka sen oivaltaa ja osaa sen oikein valloittaa. Hän tietää, että siihen ei miekkoja tarvitse. 

Rakkaudella äidilleni

Olen juuri kirjoittanut ensimmäisen aidon kirjeeni; kellertävälle paksulle paperille ja aidolla mustekynällä. Mietin kovasti, kuka maailmassani olisi sellainen ihminen, joka osaisi arvostaa elettäni ja kuka pyyteettömästi rakastaisi minua vieläkin enemmän osoittaessani suurta kunnioitusta kirjoittaessani aitoa, rakkaudella kirjoitettua kirjettä juuri hänelle.

Sitä minun ei tarvinnut kauan miettiä, sillä tiesin välittömästi, että äidinrakkaus on niin aitoa ja niin pyyteetöntä, ja että äidinrakkaus on ainoa rakkaus maailmassa, joka ansaitsee ensimmäisen painoksen aidosta kirjeestäni. Joten…    

Rakas  Äitini,

kirjoitan sinulle ensimmäistä aitoa kirjettäni tällä aidolla mustekynälläni ja aidolla sydämelläni. Etsin uutta aitoa elämää ja haluan oppia uudelleen asioita, jotka ovat elämänsaatossa meiltä ihmiskunnalta kadonnut.

Olen kovasti yrittänyt taistella kasvuni tiellä kaikkea sitä vastaan, mitä sinä olet omassa elämässäsi valinnut ja nyt ymmärrän, että se kuuluu normaaliin itsenäistymisprosessiin ja minun kuuluu itsenäistyvänä tyttärenä kapinoida sinun oppejasi vastaan kunnes olen tarpeeksi itsenäinen ymmärtämään ja hyväksymään, että olet itse käynyt samaa polkua kuin minä parhaillaan käyn. Jokaisen on vain itse löydettävä omat jälkensä.

Olen ymmärtänyt, että asiat ja taidot, jotka olet minulle opettanut ovat suurin lahja, jonka olen sinulta saanut. Päätökset ja valinnat, jotka olet elämässäsi tehnyt, olet tehnyt ne rakkaudessasi minua kohtaan. Yritin kapinoida sinun luonteenpiirteitäsi ja oppejasi vastaan kunnes ymmärsin, että on etuoikeuteni saada perinnöksi osa sinua. Anteeksi etten ole osannut arvostaa tarpeeksi hienouttasi tai oikeastaan se on vain ajan tuoksinnassa unohtunut ja kiitos siitä, että olet ymmärtänyt ja antanut minun rauhassa kasvaa ja löytää itseni.

Olen vihdoin tullut elämässäni siihen pisteeseen, että olen tyytyväinen ja onnellinen elämääni sekä itseeni – tässä ja nyt. Olen ylpeä perimästäni ja rakkaudesta, jonka olet minulle antanut ja jonka olen viimein itsestäni täydellisesti löytänyt. Minä olen ollut hiomaton timantti, joka nyt elämänsaatossa on hioutunut huippuyksilöksi, sanoisinko jopa keräilyharvinaisuudeksi. Kiitos äiti elämästäni – se on aivan suurenmoinen!

Huomaan päivä päivältä muistuttavani sinua yhä vain enemmän ja enemmän. Huomaan tekeväni samoja asioita ja valintoja elämässäni kuin sinä olet tehnyt omassasi. Innostun kovin uusista asioista hakiessani uutta suuntaa elämälleni ja hetkittäin huomaan hymyileväni, kun ymmärrän, että jälleen muistutan yhä enemmän sinua. Kiinnostuksen kohteeni ovat juuri samoja, joille olen joskus ehkä vähän pilkallisestikin naurahtanut, sinun yrittäessäsi niistä minulle kauniisti kertoa.

Suurimpia lahjoista, joita olen sinulta saanut ovat antamisen ilo ja rakkaudenlahja. Ne ovat pyyteetöntä välittämistä toisista ja aitoutta parhaimmillaan. Olet opettanut nuo suurenmoiset taidot minulle ja niitä yritän parhaani mukaan elämässäni toteuttaa ja vieläkin paremmaksi jalostaa.

Kiitos rakas äitini, että olet ainutlaatuinen ja aito äitini <3

Rakkaudella ja suurella sydämellä tyttäresi