Muistan kun vuosia sitten yksi kanssamatkaajani alkoi puhua onnellisuuden tavoittelusta ja olin ihan kuutamolla, miten onnellisuus muka tavoitettaisiin. Olin yrittänyt tavoittaa sitä jo pitkään enkä ollut sitä löytänyt vaikka kuinka yritin.
Kaikki ulkoiset seikat saatiin täytettyä ja elämä oli ulkoisesti hyvinkin mallillaan. Oli lapset, lapsenvahti, turvaverkosto, talo omalla tontilla, mummola järven rannalla, kiinnostava työ, jossa matkustettiin, kelpo sukulaisia, varteenotettavan mukavia työkavereita, ystäviä ja naapureita. Oli varaa joskus lomaillakin eikä kaupassa tarvinnut laskea ruokakorin rahallista arvoa tai metsästää taukoamatta tarjouksia.
Takaisin siihen onnellisuuden tavoitteluun, jota ei siis löytynyt ainakaan tuon elämän ensimmäisestä kappaleesta.
Kerron tulevissa kappaleissa miksi näin ei ollut. Kerron siitä kuinka yksinkertaista onnellisuuden oivallus loppuviimeksi on. Ethän kuitenkaan erehdy luulemaan, että siihen pisteeseen, missä voit sisäisesti olla tyytyväinen ja kokea onnellisuutta, matkaaminen olisi jokin vähäpätöinen pyrähdys tästä päivästä huomiseen. Valitettavasti ei.
Kaikki merkityksellinen elämässä vaatii vähän enemmän ja ehkä jopa paljon enemmän. Se vaatii sitä sinulta itseltäsi. Sitä ei voi ulkoistaa vaikkakin oikeat ulkoiset lähteet auttavat matkalla rauhoittumaan, hiljenemään, oivaltamaan ja kaikista tärkeintä, oppimaan itsestään enemmän. Usein se vaatii pysähtymistä itsen ja elämän äärelle. Kuuntelemaan korvilla, mutta ennen kaikkea sydämellä. Ja pitkäjänteisesti olemaan uskollinen sisäiselle kutsulleen.
Ihmiselämän tarkoitus monelle on syntyä, elää ja lopulta kuolla. Näin sen voisi kaikessa yksinkertaisuudessaan määritellä. Elämiseen kuuluu juurikin ne kaikki tavoitteet, joita ensimmäisessä kappaleessa mainitsin. Yhteiskunta määrittelee, että ainoastaan koulusta valmistutaan ja mahdollisimman korkea tutkinto takataskussa helpottaa elämää ja tekee siitä mielekkään. Usein työ- ja omaisuusarvopohja lähtee omasta kasvuympäristöstä, mutta niinhän ne lähtee kaikki muutkin arvot. Usein kuitenkin juurikin nuo mainitsemani arvottavat liikaakin elämää, joko niiden puutteessa tai niiden yltäkylläisyydessä. Mihin ovat sitten kaikki muut arvot hautautuneet? Ristiriita tulee siitä, ettei ole kirkastunut omia aitoja sisäisiä arvojaan vaan elää ulko-ohjatussa ideaalikuplassa, että näin pitää olla ja näin muutkin asiat arvottavat. Tai joskus arvot tulevat sieltä, missä ne trendaa.
Elämme yltäkylläisyydessä, sähköisten laitteiden ja sosiaalisen median ähkyssä. Elämässä alkaa ottamaan valtaa toisten arvot tai ehkä enemmänkin ihanteet. Sosiaalinen media luo kuvaa aivan erilaisesta elämästä ja maailmankuvasta. Ihmiskäsitys on ajanut karille ja kolisten. Yksilöllisyys ja inhimillisyys on elävältä haudattu. On helppo väitellä peltilaatikkoa vastaan, kun ainahan voi blokata, jos omaan sieluun ja sydämeen tekee kipiää. Toisen välitön ja fyysinen läsnäolo luo inhimillisyyttä ja tuo autenttisen aitouden yhteyteen. Virtuaalisesti ihmiset voidaan pyyhkäistä oikealle tai vasemmalle riippuen siitä, ollako kiinnostunut vai eikö olla. Pinnalliset ihanteet sanelevat, kun samalla sielu anelee.
Onko tarkoitusperät oikeat vai vain puhtaasti itsekkäät? Ihminen on hukkunut virtuaalimaailmaan kuten first person shooterissa konsanaan. Mutta ei kait sillä oo niin väliä, otetaan uusi kierros ja katsotaan, jos saa pelattua elämän läpi ja pääsee seuraavalle tasolle. Onhan noita elämiä ja jatkossa odottaa varmasti jotain vieläkin parempaa, upeampaa ja uljaampaa.
Omatunto kolkuttaa vai kolkuttaako? Eihän ihmisten tunteet ole voineet tuhoutua virtuaalisen maailman myötä. Ehkä tämä on nyt sitä, kun sanotaan, että robotit tulevat valtaamaan maailman ja viemään ihmisen kokoisen paikan saapuessaan. Ehkä. Vai onko tämä vain hetki, kun maailma mullistuu ja syntyy uusi aikakausi, jossa ihminen ei löydäkään onneaan kiipeämällä toista pitkin itseensä. Riippumalla muiden elämän verkossa tulee eittämättä aika, ettei toisten verkot sua enää kannakaan. Silloin on aika astua oman elämänsä estradille ja katsoa itseään peilistä ja pohtia, olenko tyytyväinen omaan elämääni.
Alustus saattaa olla pitkä, mutta onnen avaimet on puolestaan kovin yksinkertaiset. Elämän mielekkyys saavutetaan elämällä todeksi omia arvojaan. Siinä on myös elämän tarkoitus selitetty samassa lauseessa. Iisi biisi, mutta matka omien aitojen arvojen äärelle saattaakin olla se hankalin matka.
Ongelma syntyy siis siitä, että elämän kulussa olemme hukanneet omat elämän arvot tai ne eivät ole periytyneet tai edes ehtineet vielä syntyä ja mikäli arvoja vielä löytyy, niin ne saattavat olla hyvinkin suppeana edustettuna elämässämme. Kun se yksi ja ainoa pettää kuin jalat alta, olemme hukassa ja kun se meidän onni riippuu siinä yhden arvon sakarassa kiinni, niin lopulta sen menettäminen lyökin suuren tyhjiön elämäämme.
Summa summarum, pidä siis hyvä huoli elämässäsi, että olet tasapainottanut aikaasi eri lähteisiin, jotka tuottavat mielihyvää elämääsi. Tiedän, että tässä maailman sykkeessä se ei ole helppo rasti, mutta sen sinä voit tehdä ainoastaan itse. Äläkä koskaan viljele aikaasi sinne, missä sitä ei arvosteta eikä se tuota sinulle itsellesi mielekkyyttä. Muutoksia odotellessa jää pian hyvä elämä elämättä. Elä rohkeasti omaa elämääsi ja tallaa oma polkusi, josta jonain päivänä syntyy tie, jossa kohtaat kaltaisiasi ja yhdessä voitte tehdä elämästä jälleen elämän arvoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti