Elämässä täytyy tehdä valintoja. Itseasiassa teemme valintoja ihan joka hetki. Toiset tulevat selkäytimestä, osa niskavilloista, mutta parhaat ja meille sopivat valinnat saattavat elämäämme intuitio. Valinta on aina valinta ja valinnoista on vastuussa ainoastaan ja yksin valinnan tekijä. "Enhän mä, mutta ne muut" syntyy sosiaalisesta paineesta.
Ihmisen laumaeläimellisyys on elämän turvaverkko, johon hypätään muiden muassa, kun oma turvaverkko on pahasti reikiintynyt. Vähän kuin hammaslääkäri, johon mennään paikkauttamaan mätä hammas tai pahimmassa tapauksessa poistatetaan se pois tieltä, jotta voidaan jatkaa samaa vanhaa elämää, otetaan implantti ja taas mennään. Ollaan mukavuusalueella, jossa vastuu siirretään jollekin toiselle omista valinnoista ja loppuviimeksi omasta hyvinvoinnista.
Ihminen kun on kokonaisuus. Se, että meillä on fyysinen olemus ja psyykkinen mieli sekä sosiaaliset taidot, ovat vain osa kokonaisuutta. Usein etsimme pelastusta tai tietä pois ikävän itsemme luota. Niitämme viljaa kuin se riittäisi loputtomiin. Haemme täyttymystä itsemme ulkopuolelta, pyrkimällä ulkoistamaan oman onnemme ja elämän mielekkyyden.
Monet meistä uskovat, että hetken huuma on vastaus suuriin kysymyksiimme. Vastaus siihen löytyy kuitenkin paljon lähempää kuin kauppakeskusten kaaos tai yöllisten yökerhojen kuhina. Niin ne ihanat uudet tavarat ja kauneushoidot kuin alkoholikin ehkä amputoivat hetkellisesti toimimattomat osat (=tunteet) elämästämme, mutta pidemmällä tähtäimellä seuraukset saapuvat takaisin elämäämme paljon suuremmalla rytinällä.
Emme ole siis etsineet ja hoitaneet syytä vaan paikkailleet vain seurauksia. Kuten sen hammaslääkärin jälkeenkin kävi, reikiintyminen jatkui, mikäli emme tehneet mitään muutosta tai toimenpiteitä estääksemme reikiintymisen jatkumoa. Pitää porautua syvemmälle. Suostua juurihoitoon, ainakin niiden hampaiden osalta, jotka vielä pelastettavissa on. Pitää myös ottaa lusikka kultaiseen käteen ja olla vastuullinen ihan itse mitä sillä lusikalla itseensä syöttää. Niin ja siinäkin tulee kokonaisuus vastaan, sillä suun ja hampaiden kunto on vasta alkusoittoa, sillä seuraavaksi tulee vastaan koko keho ja sen elimet. And my point is clear. Luulen niin.
Viime vuodet on ehkä laittanut meitä miettimään elämää hiukan syvemmin. Ulkoapäin tuleva, meille tuntematon uhka on ollut ja on edelleenkin osa meidän todellisuutta, jota ei pääse karkuun vaikka kuinka kovaa juoksisi. Elämä on laittanut meidät polvilleen ja ehkä olemme tajunneet ettei kaikki ole omissa käsissä eikä itsen hallittavissa. Emme ole enää voineet luottaa ulkoa ostettavaan onneen. Se ei enää olekaan mahdollisuus vaan aito uhka. Koko elämä on saattanut mennä ihan uusiksi.Oli etätyöt ja -koulu, lomautukset, irtisanomiset, harrastusten tauolle jäänti, taloudellinen ja terveydellinen tilanne, puhumattakaan sodan asettamista tummista uhkapilvistä rakkaan sinitaivaamme ylle.
On täytynyt alkaa pohtimaan mitä meillä on ja mitä me oikein elämältä odotamme, sillä meidän perusturvallisuuden tunnetta on viime vuodet vahvasti horjutettu. Olen aina ollut sitä mieltä, että kriisit iskevät ihmimselämään juuri sillä hetkellä, kun olemme tulleet tiemme päähän jonkun tienhaaran osalta. Kriisi on oiva hetki tarkastella mennyttä elämää ja pohtia kiitollisuuden aiheita, mitä olenkaan elämässäni saavuttanut sekä tahtoa nähdä mitä vastoinkäymiset ovat meille opettaneet vai olemmeko ottaneet niistä ollenkaan opiksi. Sanotaan, että vastoinkäymiset palaavat luoksemme niin kauan kunnes opimme niistä oman elämämme läksyn.
Kenellekään seuraajalleni ei liene epäselvää se, että arvotan henkistä hyvinvointia hyvin korkealle. Itseni tehdessä matkaani, olen kulkenut hyvin pimeän metsän läpi, mennyt paikkoihin, jotka ovat herättäneet pelkoa. Riuhtonut ovia, jotka eivät ole meinanneet aueta. Löytänyt ihmisiä, jotka ovat antaneet varmuutta omasta tiestäni. Kurottanut tähtiä ja kuuta. Jalkautunut sinne, minne en ehkä kuulu. Etsinyt vapautta korkean vastuuntuntoni vastapariksi. Löytänyt rakkautta. Päästänyt sen vapaaksi. Pyrkinyt olemaan esimerkkinä ensiaskeleille. Kuullut kuinka joku on inspiroitunut lähelläni. Saanut todistaa, ettei ystävällisyys olekaan yli- eikä aliarvostettua siellä, missä sitä osataan arvostaa. Olen myös saanut osakseni valtavasti kannustusta rohkeuden edessä vaikka olen kulkenut ristiin rastiin seuraten useita teitä. Etsinyt paikkaani ja merkittävää tarkoitusta elämääni.
Kaikki tuo saamani palaute matkani varrella on jäänyt pysyvästi sydämeeni. Muistan jokaisen hetken ja ihmisen, joka on sparrannut minua kulkemaan aina vain rohkeammin eteen päin. Tarpeesta tiedän tieni tarkoituksen ja palaan alkuperäiseen suunnitelmaani auttaa juuri sinua löytämään oman tiesi. Asettamaan sisäiset arvosi elämääsi kantavaksi verkoksi. Etsimään elämän tarkoitustasi. Olemalla oivalluttaja ja esimerkki juuri sinulle, että kaikki on mahdollista, mutta se vaatii työtä itsestä käsin ja vähän myös yksinäisyyttä ja yötä. Omaa olemistaan ei voi heittää toisten verkkoon olemaan. Sellainen on loisen elämää ja se rikkoo ennen kaikkea lopulta toisen.
Omaan minään ja minuuteen tulee panostaa itsensä kehittämisen kautta. Ollakseen joku jollekin, pitää ensin olla minä itselle. Itsensä suurin rakastaja, mutta sitäkin terveellä tavalla. Itserakkaus ja itsensä rakastaminen ovat kaksi totaalisen erilaista tapaa olla. Itserakkaus sisältää liikaa ylpeyttä eikä yhtään nöyryyttä, kun taas itsensä rakastamisessa on kyse siitä, että nöyristely muuttuu nöyryydeksi ja kasvattaa tervettä ylpeyttä uskaltaa olla juuri oma ihana itsensä.
Olen kerännyt kokemustani parhaalla pieteetillä, jotta ymmärtäisin ihmisen lähtökohtaa mahdollisimman laaja-alaisesti. Filosofistinen luonteeni on kasvanut vahvaksi kokemuksistaan ja pystyy jo aika lailla seisomaan selkä suorana ihmisten edessä ja vaikka notkahduksia tulisi, on korjausliikkeet ja oman jaksamisen varmistaminen mukana matkassa. Mielellään kuuntelen ja kuiskaan sydämellä. Onko matkasi vasta alussa ja tahdot kartoittaa henkisen oman persoonasi olemassa oloa ja sitä kautta löytää persoonallisuutesi, joka olet sinä itse ilman ulkopuolisia uskomuksia. Olenko kenties sinun tuleva matkakumppanisi?
Mä luulen, että maailman täytyy alkaa etsimään enemmän itseään ja löytämään henkinen hyvyys itsessään sekä muissa. Vahvista toisessa vahvaa, älä koskaan kaiva toisen heikkouksia vahvistaaksesi itseäsi. Sano toiselle jotain kaunista, älä mollaa ja alleviivaa virheitä. Mistä sä haluaisit olla muistettu, kun sun elämä täällä tulee tiensä päähän? Elätkö elämääsi niin, että jälkikäteen sinut muistetaan juuri niin kuin tahtosi on oleva!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti