Mielen mantrat ja jalkojen jäljet jättävät pysyviä jälkiä elämiin. Jokaisen omansa kuljettavat heidät vaikka maailman ääriin. Joitain eletty elämä ihastuttaa ja toisia se taas vihastuttaa.
Elämä epämukavuusalueella intuition intohimossa on välillä rankkaa ja hyvin yksinäistäkin, kun tuntuu ettei kukaan oikein ymmärrä mielesi liikkeitä eikä jäljitä jalkojesi jälkiä. Kuitenkin edetessään huomaa ettei oikeasti ole koskaan yksin. Matkalla tapaa aivan mahtavia ihmisiä, jotka ovat osa omaa tarinaa.
Intuitio on ihmeellinen energia ja moni pitää sitä joutavana huuhaana, ja siihen joukkoon lukeuduin tavallaan joskus itsekin, kun elin elämissääntökirjan mukaan. Intuitio on kuitenkin yksi ihmisen selviytymisaisteista, joka johdattaa viimein oikealle tielle.
Ihmisen ego tahtoo vain niin kovasti kontrolloida ja päättää omasta elämästään itse, ettei se tahto kuulla mitä sydämellä on asiaa. Onneksemme matkallamme löytyy kuitenkin lopulta ihmisiä, jotka näkee, kuulee ja ymmärtää.
Vaikka joskus on ihan pirun vaikeaa, niin valitessaan intuion, ei elämässä joudu hukkaan vaan elämä pusertaa susta kaiken sun parhauden esiin. Ne lahjat ja vahvuudet, jotka ohjaavat sut oikeille urille. Samaan aikaan vihaajat nuhtelevat sua huonoista valinnoista, jotka lopulta osoittautuvatkin oikeiksi just sulle. Sisäinen kompassi on jokaisen oma henkilökohtainen navigointilaite.
Antaa vihaajien pysyä poteroissaan, sillä he ovat rintamakarkureita tai poteroittensa vankeja, jotka pelkäävät polttaa sääntökirjan ja tarttua itseohjautuvaan aitoon elämään. Sieltä he huutelevat tuskissaan, kun näkevät sun lentävän ja siivilläsi korkeaan nousevan. Elämän edetessä on tehtävä työtä enkä nyt puhu palkkatyöstä. Tätä työtä on tehtävä palkatta, mutta elämä hoitaa bonukset, kun työn tekee hyvin.
Ihmisen kasvu ja kehitys on elinikäinen prosessi, ja vaikka se ottaa paljon, niin lupaan, että se antaa vieläkin enemmän takaisin. Yksi merkittävimmistä asioista on ymmärtää itseään, jotta voi paremmin ymmärtää myös muita. Aivan kuten ymmärtämättä historiaa emme pysty ymmärtämään nykyisyyttäkään.
Elämä on vähän kuin moniteholasit. Niitä on käytettävä, jotta niiden kanssa tulee sinuiksi. Niistä on löydettävä oikea tasapaino, Joskus niillä ei oikein näe kunnolla, mutta perspektiiviä muuttamalla, löytää itselle just oikean vinkkelin. Koordinaatit pitää oppia ja askelmerkit uudelleen laskea. Ne ovat aluksi epämukavat ja hankalat, mutta niihin tottuessaan, paluuta entiseen ei enää ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti