Anna hyvän kiertää

Sitten ymmärsin, että totuus on läsnä minussa. Minä en pysty vaikuttamaan totuuteen kenessäkään muussa. Ainoastaan itsessäni. Minun tulee uskoa ja luottaa sisäiseen viisauteeni. Nähdä tapahtumien kulku vain itsessäni ja luottaa siihen täydellisesti. Uskoa, että kaiken tulee mennä ja tapahtua kuten elämä sen minulle tarjoaa.

Minä voin luulla, että se, mitä minä haluan, on oikein. Mutta olen kuitenkin viisaampi ja ymmärrän, että se ei ole niin. Meidän jokaisen on löydettävä oma polkumme ja seurattava sitä valoa, jonka edessämme näemme. Silloin kasvamme niiksi persooniksi joita meidän kuuluu olla. Silloin tavoittelemme omaa unelmaamme. Meillä jokaisella on siihen ainutlaatuinen oikeus. Meidän jokaisen tulee löytää oma tapamme toimia ja elää. Unohtamatta kuitenkaan kunnioittaa kanssaihmisiämme. Vain siten olemme läsnä omassa elämässämme. Vain siten löydämme vapauden. Vapaaehtoisuuden tarttua juuri niihin asioihin, jotka meistä itsestämme tuntuvat tarttumisenarvoisilta, hyvältä ja oikealta. Vain sitä kautta löydämme läsnäolon omassa elämässämme.

On itsekkyyttä vaatia rakkaudelleen vastinetta. Ainoastaan pyyteettömällä rakkaudella osoitat kuinka paljon välität. Vain pyyteetön rakkaus on aitoa sydämenrakkautta. Se luo turvallisuutta. Se luo luottamusta. Aidosti. Se ei tunne pelkoa tai epävarmuutta. Se luottaa omaan voimaannuttavaan voimaansa. Se on onnellinen, kun tietää, että sillä on merkitystä. Me emme voi omalla tahdollamme vakuutta tietävämme paremmin, sillä jokaisen on itse oivallettava mikä kulloinkin on parasta. Luottamalla omaan sisäiseen ääneen. Joka antaa kyllä merkkejä omasta suunnasta – onko se sitten oikea tai väärä.

Pyyteettömyys on vaikea laji. Mutta silloin, kun löydämme sisäisen rauhan ja tasapainon, valon itsestämme, kykenemme täydelliseen pyyteettömyyteen. Huomaat pian, että pyyteettömyydellä on itse asiassa voimaannuttava voima myös sinuun itseesi. Minä luulin, että minun pitää oppia olemaan antamatta mikäli toinen ei halua vastaanottaa kunnes tajusin, että antamisella - pyyteettömällä sellaisella, on suurempi voima kuin osaa aavistaakaan. Minulla on voimaa, jonka voin siirtää omalla olemuksellani ja välittämiselläni kanssaihmisiini. Vihdoin ymmärsin, että tuhoan vain itseäni mikäli minun pitää lopettaa antaminen vaikka en itse saisi mitään. Antamalla palan itsestäni teen tilaa itselleni kasvaa ja kehittyä jälleen. Kasvaa viisaammaksi ymmärtämään mahtavaa maailmankaikkeuttamme.

Meidän materialistisessa maailmassamme on aina vain entistä vähemmän pyyteettömyyttä. Miksi? Sijoitamme itsemme aina etusijalle. Ja niin pitää ollakin silloin, kun olemme heikkoja. Meidän tehtävämme on ensisijaisesti kantaa vastuu itsestämme ja omista voimistamme. Luulemme voimaantuvamme hetkessä, kunnes huomaamme, että omat voimamme eivät kantaneetkaan kuten olimme aluksi suunnitelleet. Huomaamme ottavamme monta askelta taaksepäin omassa voimaantumisprosessissamme. Mutta ei huolta, sillä voima on sinussa itsessäsi. Mikään ei ole mennyt hukkaan. Hidastamalla hiukan huomaat voimiesi palautuvan aina vain nopeammin romahduksen jälkeen.

Meidän energiavarantojemme suurimmat energiasyöpöt ovat tahto elää muita varten, negatiivisuus sekä mennyt elämä. Olemme tietämättämme varastoineet kehoomme negatiivista energiaa. Tuo negatiivinen energia pitää saada purettua ennen kuin pystymme vastaanottamaan positiivista energiaa sen täydessä kapasiteetissaan. Mutta mistä sitten saamme positiivista energiaa? Missä voimme ladata akkujamme positiivisuudella niin ettei se rasita meidän prosessia purkaessamme negatiivista energiaa itsestämme.  Ilman, että voimattoman minän tulee antaa mitään vastalahjaa. Sillä kuten kaikki tiedämme vajaasta akusta virtaa jakaessa, on akku pian tyhjä.

Meidän tulee löytää ne elämisen muodot, joissa voimme positiivista energiaa ladata itseemme samalla säästäen vähäistä energiavarastoamme. Omien voimiemme mukaan. Itselleni ne ovat riittävä lepo, terveellinen ja säännöllinen ravinto, liikunta, pyyteettömät ystävät, elokuvat, musiikki, luonto, leipominen ja tietenkin tämä kirjoittaminen. Uutena muotona, nyt kun olen itse voimaantunut riittävän vahvaksi, on tullut pyyteetön välittäminen lähimmäisistäni, heidän jaksamisestaan ja hyvinvoinnistaan. Heidän kannustaminen, tukeminen ja voimaannuttaminen.

Olen siis tullut elämässäni pisteeseen, jossa voin jakaa positiivista energiaani ladatakseni samalla myös omia akkujani. Omat energiavarastoni eivät ehdy purkaessani positiivista energiaa vaan tuottavat lisäenergiaa omaan olemiseeni. Se on ollut pitkä tie koota itsensä ja tunnustaa itselleen, että antamisella on voimaannuttavaa voimaa sekä saajalle että antajalle. Aikaisemmin koin jopa huonommuutta antamisestani ja kyseenalaistin sen merkityksen. Sillä annoin muille vallan itsessäni ja kuvittelin, että he tietävät paremmin mikä minulle on parasta. Nyt olen kuitenkin tullut tarpeeksi vahvaksi ymmärtääkseni, että en häiritse ketään olemassaolollani. En kyseenalaista enää haluaako toinen vastaanottaa sitä vai ei. Mikäli kohtaan välinpitämättömyyttä en anna sen lannistaa, sillä nyt ymmärrän paremmin, että se ei ole oikeasti välinpitämättömyyttä vaan se on energiavarastojen tyhjäkäyntiä.

Miksi en siis antaisi mikäli minulla on annettavaa luottaen, että jonakin päivänä se kantaa hedelmää kyllä. Miksi en siis jakaisi omaa voimaani, kun minulla sitä on ja auttaisi kanssaihmisiäni löytämään takaisin heidän omansa. Olenhan itsekin joskus ollut heidän asemassaan. Välinpitämätön ja väsynyt. Energiavarastot tyhjillään. Silloin olen kohdannut ihmisiä, jotka ovat rakastaneet minua tarpeeksi välittääkseen. Antaakseen palan itsestään juuri minua varten, saadakseni kerättyä voimani takaisin. Ilman, että he olisivat odottaneen siitä koskaan vastalahjaa itselleen. Nyt tänä päivänä nuo ihmiset ovat sydänystäviäni, koska he ovat paikkansa ansainneet sydämessäni vilpittömällä pyyteettömyydellään. Pyyteettömällä rakkaudellaan. Anna hyvän kiertää – niin minäkin teen.