Olen nyt pitkäjänteisesti ja kärsivällisesti rakentanut pohjaa tulevaisuudelleni. Olen tehnyt paljon alustusta ja heitellyt monia verkkoja vesille. Huomaan yht’äkkiä olevani tilanteessa, josta joskus vain haaveilin. Joka joskus tuntui jopa saavuttamattomalta. Olen ottanut pieniä askeleita. Ja välillä suuriakin askeleita. Ennen kaikkea olen toiminut kaikissa toimissani hyvin määrätietoisesti ja kärsivällisesti. Vihdoin joku on kiinnostunut ottamistani askeleista. Olen siis tulossa pisteeseen, jossa kulminoituvat pitkäaikaiset haaveeni yhdistää elämäni eri osa-alueita yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.
Jokin kumma on kuljettanut minua kuin varkain. Se kumma on ollut alitajuntani, joka on ruokkinut unelmaani. Kuljettanut minua pisteestä toiseen. Paikasta toiseen luoden pohjaa sille kokonaisuudelle, joka nyt on edessäni. Olen elänyt täysin intuitiollani antaen alitajunnalleni positiivisia signaaleja kehitellä suurempaa kokonaisuutta, jossa voin yhdistää monia eri osaamisalueitani. Käyttää täyttä kapasiteettiani tehden työtä, josta nautin ja jonka tunnen antavan merkityksen elämälleni.
Mikään ei ole ollut turhaa, kuten ajatusmaailmaani kuuluu. Jokainen askel, jokainen projekti, jokainen kohtaaminen on vienyt minua lähemmäksi unelmaani. Kun kuljemme unelmaamme kohden saattaa tie näyttää melko lavealtakin. Kaikkea kannattaa ja pitääkin kokeilla, sillä muuten ei tiedä, mikä on itseään varten. Mikä on osa unelmaa. Pikkuhiljaa eliminoidaan toimimattomia kaavoja toimintakentästä tehden tilaa uusille malleille, jotka vähitellen mukautuvat vanhaan toimintakenttään muovaten kokonaisuutta eheämmäksi. Jalostaen unelmaa. Pikku hiljaa olen löytänyt näkökenttääni kaukaisen visioni eläen päivä kerrallaan lähemmäksi unelmaani. Visio siintäen aina vain kirkkaampana ja kirkkaampana edessäni.
Olen tunnollisesti hoitanut kylvötöitä. Olen varjellut omia visioitani haukan lailla. Olen kärsivällisesti odottanut, että siemenet alkavat itämään ja sato kypsymään. Olen onnistunut lannoittamaan ja kastelemaan viljelmiäni sopivassa suhteessa. Olen uskonut ja luottanut. Olen käyttänyt itsekkäästi kaiken liikenevän energian saadakseni viljelmäni kasvamaan.
Mutta mitä käykään, kun tulee sadonkorjuun aika. Kun sato on edessäni ja pitäisi alkaa niittotyöt? Olenko niin orientoitunut hoivaamaan viljelmääni, että en raaskisikaan alkaa niittotöihin. Kuinka paljon sadosta maksetaan? Riittääkö korvaus? Joudunko luopumaan viljelmästäni, joka on ollut minulle kuin pieni lapsi. Jota olen hoivannut ja kasvattanut. Olenko valmis luopumaan vapaudestani tullakseni osaksi yhteiskunnan koneistoa? Olenko valmis tuottamaan sieluni tuotoksia paineen alla. Säännöllisesti.
Olenko tottunut liian helppoon elämään elää ilman rajoituksia? Vaikka tiedän, että tarvitsen rajoja ja rutiineja tunteakseni itseni vahvaksi ja eläväksi. Olenko alkanut epäilemään itseäni ja kykyjäni juuri sillä hetkellä kun toiminnan aika olisi? Pelkäänkö, että iso paha maailma ottaa hyödyn rehellisyydestäni ja kompastun omaan aitouteeni. Toisaalta uskon vahvasti ihmisen rehellisyyden ja aitouden kantavan hedelmää, mutta olenhan aikaisemminkin kompuroinut ja pudonnut sudenkuoppiin. Mutta olenko tänään kenties viisaampi uskomaan ja luottamaan, että aitouttani ei käytetä hyväksi.
Kun toiminnan aika tulee, ihminen alkaa epäröimään, sillä silloin on jo niin lähellä unelmaansa, että menettää selkeän näkyvyyden. Alkaa epäröimään, koska edessä on hyppy tuntemattomaan. Uskallanko sittenkään luottaa omaan visiooni? Onko se todella sitä, mitä elämältä haluan. Kantaako se? Olenko valmis tekemään uhrauksia unelmani eteen. Sehän on selvää, että elämä ei jatku samanmoisena kuin aika ennen unelman täyttymystä.
Ei ehkä nähdä selkeästi, mitä kaikkea tuo uusi aika tuo mukanaan. Uusia mahdollisuuksia ainakin. Kukaan tai mikään ei voi viedä ihmisestä sitä, mikä on ihmisessä itsessään. Jokainen itseään rakastava ihminen tekee päätöksiään ainoastaan itseensä ja omaan olemiseensa luottaen. Selvää on, että kompromisseja on tehtävä toisten kanssa elettäessä. Pitää asettaa arvot uudelleen suurennuslasin alle ja miettiä tarkasti missä vaiheessa oman elämänsä arvot sillä hetkellä makaavat. Onko olemassaolevien arvojen välissä tilaa uudelle. Tehdä päätöksiä niiden pohjalta aloittaakseen jotakin uutta.
Epäröinti kuuluu asiaan, sillä sillä tavoin voi varmistua siitä, että on menossa oikeaan suuntaan. Epäröinnin tarkoituksena on perehdyttää ihminen vielä kerran juurta jaksain asiaansa. Luoda sisäistä luottamusta ja uskoa toiminnan hetkellä. Tukea päätöksenteossa. Sen tehtävänä on antaa uutta erilaista voimaa kantajalleen. Nyt unelmoinnista realistiseen toteutukseen. Ladata motivaatiota katsoa vieläkin kaukaisempaan. Epäröinti kuuluu terveeseen elämänhallintaan. Pitää kuitenkin uskaltaa tehdä aina päätös suuntaan tai toiseen eikä vain jäädä epäröimään.
Moni uskaltaa kyllä unelmoida, mutta uskaltaa elää unelmaansa vaatii jo suurista suurinta rohkeutta. Se vaatii toimintaa. Vain voittamalla omat pelkonsa ja uskomalla täydellisesti itseensä ja asiaansa voi elää unelmaansa todeksi, kun sen aika on. Vain elämällä elämäänsä täysillä voi saavuttaa sitä, mikä monella jää vain ikuiseksi unelmaksi. Mutta muista, että kaikkeen tekemiseen pitää sitoutua täysillä. Pitää pitää näkymä mielessään kristallinkirkkaana ja tehdä paljon ja paljon työtä elääkseen unelmaansa. Mutta se vaatii aikaa. Se vaatii uhrauksia. Saadakseen jotakin on myös itse oltava valmis antamaan. Tekemään kompromisseja. Oltava valmis menemään puolitiehen vastaan. Kuten kaikessa toisten ihmisten kanssa elettäessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti