Soulmate ~ Sielunkumppani

Jokainen meistä etsii omaa sielunkumppaniaan. Kun olemme nuoria meidän ensisijainen kriteeri kumppanin valinnassa on saada hyvä puoliso, jolla on säännölliset palkkatulot ja joka on kelpo kasvattaja yhteisille lapsillemme. Vetovoimaa pitää tietenkin olla, jotta kokee rakkaudentunteen. Sen kummemmin miettimättä mitä rakkaus edes on. Ei millään pahalla nuoriso, mutta niin se vain menee.

Minäkin valitsin sellaisen kumppanin kun olin nuori. Mutta meidän välillä oli muutakin, meidän välillä oli aitoa sielunkumppanuutta kunnes rakkautemme päättyi meidän kasvaessamme erillemme. Halutessamme elämältä eri asioita.  Sielunkumppanuus välillämme on ja pysyy. Meidän ajatusmaailma lastemme kasvattajina on hyvin yhtenäinen ja niin pitää ollakin, sillä meidän yhteinen projekti hamaan loppuun saakka on olla meidän yhteisten lastemme vanhempia ja kasvattajia – pidettävä yhtä. Kunnioitettava ja tuettava toisiamme.

Me yhdessä teimme päätöksen jatkaa elämäämme erillään. Minä naivi nainen jouduin pian omilleni, vastaamaan omasta elämästäni, omasta itsestäni. Onneksi olen vahva ja kekseliäs nainen, joka pärjää kyllä. Kunnes tajusin, että minä en elänytkään enää siinä samaisessa maailmassa kuin olin elänyt nuoruudessani. Pian huomasin maailman muuttuneen tai minun jämähtäneet paikoilleen. Vai onko maailma sittenkään muuttunut? Ehkä vain minä olin juuri aloittanut oman muuttumiseni tien.

Minut oli töytäisty lintukodostani maailmalle. Olin avannut silmäni, mutta maailmani näytti pelottavammalta paikalta kuin koskaan aikaisemmin. Olin yksin pimeässä ja suuressa maailmassa, jossa en osannut liikkua enkä luovia. Tunsin olevani pienempi kuin koskaan aikaisemmin. Tunsin yksinäisyyttä sisälläni. Tunsin pelkoa. Tunsin kompastelevani jokaisessa kadunkulmassa. Jokaiseen korokkeeseen.  Mutta aina nousin ylös ja hymyilin jälleen karvaiden kyynelten vielä kuivuessa poskilleni. Kunnes pian aloin oppia tekniikkaa luovia maailmassa, joka asetti meille esteitä matkallemme. Opin kuinka en enää kompuroisi niin kovin.

On pidettävä silmät avoinna ja katsottava eteensä, herkeämättä – taakse ei tule katsoa. Upeaa, vihdoin tiesin, miten kömpelyyteni ei enää vaivaisi minua. Opin hyppimään jalkakäytävien korokkeiden yli ja jopa välttelemään jalkakäytäviä. Opin päästämään irti jo alkumetreillä, jotta en joutuisi pian narunperästä raahattavaksi vaikka minulla olisi ollut lupa laskea narusta irti heti kun siltä tuntui. Välistä minä nappasin vanhasta narusta kiinni kun en uskaltanut tarttua uuteen naruun. Niin paljon minä halusin välittää. Niin paljon minä halusin rakastaa. Pidin narusta kiinni silläkin uhalla, että satutin itseäni. Kunnes en enää jaksanut.

Tuo aikani narunperässä opetti minulle niin paljon maailmasta. Tunsin siitä kiinni pitäessäni kuinka jokainen töyssy allani satutti minua samalla parantaen. Jouduin tekemään entistäkin kovemmin töitä, jotta se ei kovettaisi myös minun sisintäni. Kuoreni oli ruvilla ja jokainen rupi kovetti minua kyynelteni hoivatessa sieluani. Kyyneleeni toimivat kasvuvoimana minun hellämielisyydelleni samalla huuhtoen kuona-aineet pois kehostani. Minä kuljin kivikkoista tietäni niin pitkään kunnes tunsin kuinka kuoreni kovettui vahvaksi vaikeasti rikottavaksi suojakuorekseni. Minä kuljin niin pitkään, että löysin sisimmässäni vapauden olla minä olemiseni takana.

Minulle usein sanottiin, että sinun pitää muuttaa taktiikkaa, jos haluat löytää elämäsi suuren rakkauden. Minä väistelin tuota neuvoa ja pohdin paljon, mikä on minussa ja mitkä ovat ne asiat, joissa minun pitäisi toimia toisin? Minä voisin vetäytyä ja leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa kuten eräässä ’Näin isket miehen’ –sääntökirjassa neuvottiin. Naiset, jotka ovat välinpitämättömiä ja vaikeasti tavoiteltavia löytävät kumppanin nopeammin kuin aktiiviset naiset. Olen myös kieltäytynyt etsimästä mitään tai ketään.

Minä en etsi vain kumppania vaan minä tiedän löytäväni sielunkumppanin. Minä uskon, että sielunkumppania ei löydä etsimällä vaan se tuodaan sinun elämääsi, sinun pitää vain tunnistaa se. Se voi jo olla elämässäsi tai se voi tulla elämääsi hetkenä minä hyvänsä. Sielunkumppani on sellainen, joka herättää sinussa tunteen, että sinusta välitetään. Se on sellainen, jonka kohdalla huomaat elämienne vahvan yhtäläisyyden. Se on sellainen, jossa ei tarvitse pyytää toista rakastamaan sinua. Se näkyy. Se tuntuu. Siinä näkee toisen sisimpään. Siinä syntyy yhteys, jossa tuntuu, että tuntisit jo toisen. Siinä tuntuu, että toisen kanssa on turvallista olla vaikka ette edes olisi. Tunne, jossa sielut koskettavat toisiaan.

Olen jälleen pyrkinyt olemaan jotain muuta kuin olen uskoen tuon typerän sääntökirjan voimaan. Kunnes ymmärsin, että se, mikä on minussa on minussa eikä se koskaan muutu. Olen avoin. Olen syvällinen. Olen rakastava. Olen välittävä. Miksi siis esittäisin mitään muuta? Siksi, että joku antaisi minulle mahdollisuuden. Mihin?  Minä uskon, että todellinen sielunkumppani tunnistaa minut kyllä välittämättä tai pelkäämättä kuinka syvälle ihmiseen näen. Välittämättä kuinka kovaa rakastan. Se on minussa ja se tulee olemaan minussa ikuisesti.

Sellainen ihminen joka ei uskalla kohdata minua sinä ihmisenä kuka olen, ei pysty ikimaailmassa jakamaan elämäänsä tai arvojaan minun kanssani eikä ole minua ansainnut. Se ihminen, joka arvostaa minua ja minun katsontakantaani maailmaan rakastaa minua ja ymmärtää minua. Se ei milloinkaan muutu, yritän minä kuinka kovaa tahansa olla jokin muu siinä ensi hetkessä, että saisin edes mahdollisuuden. Se mikä on minussa on minussa. Se on minussa aina. Se on minussa syvästi. Kuten rakkaus.    

Natasha Bedingfield: Soulmate