Onnenavaimet

Onko kokonaisvaltaiseen pysyvään onneen avaimia? Meistä monesta tuo ajatus tuntuu mahdottomalta ja saavuttamattomalta unelmalta. Mutta niin moni meistä etsii onnea. Pysyvää ja kokonaisvaltaista hyvää oloa. Meistä moni uskoo saavuttavansa täydellisen onnen saadessaan elämäänsä jotakin sellaista, josta luulemme onnen olevan lähtöisin.

Mitä onnellisuus sitten on? Onko se hulppea omakotitalo, mökki järvenrannalla, uudet keittiökalusteet vai kenties unelmien parisuhde? Nuo kaikki ovat varmastikin pieni osa onnellisuutta. Ne tuottavat mielihyvää ja tyydytystä, mutta usein vain hetkellisesti mikäli ei ole ymmärtänyt, että olemme jokainen omasta onnestamme vastuullisia ihan itse. Hetken onnenhuuman jälkeen tulee jälleen aika, että tuo ostettu tai saavutettu onnenosa ei enää tyydytäkään onnentunnetta. Sitten mennään ja ostetaan onnea lisää, jostain muualta.

Hei, jos joku, niin minä tiedän tuon tunteen. Minä olen lähes koko elämäni elänyt ajatellen, että kun tuon vielä saavutan, niin olen superonnellinen. Mutta kuinka kävikään – tulin entistä onnettomammaksi. Jokainen saavutettu onnenosanen alkoi pian pursuamaan yli äyräitten. Jokainen saavutettu onnenosanen alkoi pian tuntumaan jälleen vain arjelta. Me usein etsimme onnea nimenomaan arjen yläpuolelta, mutta kerron teille salaisuuden – onni on nimenomaan meidän jokapäiväisessä arjessamme.

Onneni etsimisprosessi on ollut hyvin pitkä prosessi. Oikeastaan ihan kauhulla ajattelen kuinka pitkä se onkaan ollut. Se on ollut elämänmittainen prosessi. Osan onnea löysin jo hyvin nuorena. Tuo onni oli onnea, joka tuli minun ulkopuoleltani. Sain hengenravintoni eläessäni jonkun toisen elämää. Jonkun toisen kautta. Se ei asunut minussa. Mutta miten minä olisinkaan koskaan voinut todellista onnea löytääkään, kun en ollut koskaan oppinut olemaan minä. Minä elin muotissa, jossa kiltin tytön tulee elää. Nuhteetonta, moraalintäyteistä, miellyttämisen maailmaa.

Niin takaisin tuohon onnen oivaltamiseen. Jossain vaiheessa ymmärsin tuon ’onni asuu minussa itsessäni’ merkityksen teoriassa, mutta käytännöntoteutus tuntui olevan hurjan vaikeaa. Jokainen osa-alue minussa piti käydä erikseen läpi löytääkseni kokonaisvaltaisen onnen tunteen itsessäni. Jokainen solu minussa piti ohjelmoida uudelleen ymmärtämään, että minä olen nyt onnellinen.

Aloitin onnellisuuden harjoitteen hymyilemällä. Lenkkeilin paljon ja aina kun olin ihmisten parissa, keskityin hymyilemään. Välillä se oli helpompaa toisinaan vaikeampaa. Hymyileminen todellakin vaatii opettelua ja keskittymistaitoa. Mutta se palkitsee sillä hetkellä, kun yksikin ihminen huomaa hymysi ja hymyilee sinulle takaisin.

Aluksi minusta tuntui, että ihmiset ajattelivat minun olevan hiukan kuutamolla. Minä en välittänyt, sillä taistelinhan yhteiskunnan ohjelmointia vastaan ollakseni todella onnellinen. Kun olin saavuttanut ensimmäisen vaiheen ja saanut välittömän palkkion tartuttamalla hymyn kanssaihmisiini aloitin seuraavan vaiheen.

Avasin silmäni niin avoimeksi kuin sain, suoristin selkäni ja pidin itsepintaisesti hymyn yllä kasvoillani. Aloin näkemään maailmaa eri silmin. Näin sen kauneuden. Näin sen ihmeen. Näin sen kirkkaampana kuin koskaan ennen. Nautin jokaisesta hetkestä tehden uusia valloituksia löytöretkelläni joka päivä. Pyrin prosessoimaan ja olemaan niin läsnä juuri siinä hetkessä.  Tuli edelleen päiviä, että aurinkokaan ei saanut minun mieltäni piristymään, mutta annoin luvan itselleni olla allapäin. Olla väsynyt. Levättyäni hetken tai pari, olin jälleen oma itseni ja annoin hymyn levitä kasvoilleni.

Pala palalta aloin rakentamaan onnellista elämääni ilman ulkopuolisia tekijöitä. Oli sitten kyse ihmissuhteista, kodista tai työelämästä pyrin tunnustelemaan erilaisia tilanteita ja tuntemaan kuinka kehoni ja mieleni reagoisi niihin. Välillä tunsin mieletöntä elinvoimaisuutta erilaisissa tilanteissa ja uskoin, että juuri tämä on tarkoitettu elämääni, onneni osaseksi. Hetken ollessani tilanteissa tunnustelin jälleen omia tuntemuksiani ja kuuntelin itseäni.

Lapsena minulle opetettiin, että jotain kun päättää, niin päätöksen takana on pysyttävä. Minä en elänyt sellaista elämää lainkaan. Minä menin minne nenä osoitti ja etsin onnen osasia eri paikoista. Vain etsimällä voi löytää. Tunsin myös, että kun luotin itseeni ja luotin elämään, minulle tarjottiin loistavia tilaisuuksia kokeilla turvallisesti siipiäni. Koin kerta toisensa jälkeen tappioita, jotka muuttuivat pian omaksi voitokseni ja ymmärsin, että elämällä oli jotain vieläkin parempaa varastossa juuri minua varten.

Aloin luottamaan elämään enemmän ja enemmän unohtaen samalla vanhat kaavat, jotka olivat ohjailleet valintojani aikaisemmin. Minusta tuli päivä päivältä rohkeampi ja ymmärsin, että kaikki päätökset elämässäni ovat minussa itsessäni. Minun ei tarvinnut kysellä muilta mitä minun pitäisi tehdä, koska luotin itseeni niin täysin. Minä en ajatellut, mitä muut ajattelevat minusta tai poukkoilustani, sillä tiesin, että se oli minun tehtäväni mikäli halusin saavuttaa jotain jonka olemassaoloon vahvasti uskoin.

Hiljalleen huomasin, että poukkoiluni oli kantanut hedelmää. Tunsin juureni tukevasti maassa, samalla kasvattaen ympärilleni suojaavaa, rehevää ja hedelmällistä oksistoa. Tunsin oloni turvalliseksi vaikka myrskyt riepottivatkin oksistoani. Tunsin mieleni ja kehoni olevan rauhallinen, luottavainen ja tasapainossa. Valmiina nauttimaan sadosta.

Päättäväisesti tulee kulkea onneaan kohti – onnea, joka asuu meissä itsessä. Ei ole mikään klisee, että onni asuu meissä jokaisessa itsessä. Meidän onnemme ei ole kenenkään muun vastuulla kuin itsemme. Onni ei ole vain pieniä onnenhetkiä vaan se on kokonaisvaltaista läsnäolemista ja hyvin vointia tässä hetkessä, omassa elämässä. Se on maailman ihmeen näkemistä. Anna onnen virrata omaan elämääsi olemalla avoin ja vapaa kokeilemaan. Olemaan läsnä omassa elämässäsi ja luottamaan elämänvirtaan.

 ”Jos tahdotte kuulla kaikkein tärkeimmän oivalluksen, jonka olen oman elämäni perusteella tehnyt, niin se on onnellisuuden käsitteen oikea merkitys. Nykyisin onnellisuus sekoitetaan virheellisesti mielihyvään tai tyydytykseen, hauskanpitoon. Aristoteles käytti sanaa eudaimonia, joka on yhtä kuin 'hyvä elämä'. Hän tarkoitti hyvää elämää kokonaisuutena.  Mutta kuinka hyvän elämän voi kokea? Ottaa moraaliseksi pyrkimykseksi eheän, hyvän elämän viettäminen - rakentamalla sitä samalla tavalla kuin mikä tahansa kokonaisuus; pala palalta yhteensovittaen eri vaihtoehtoja ja valitsemalla rakennuspalikoiksi ne palat, jotka tuottavat pysyvää mielihyvää.” 

Alkuperäisestä  Mortimer Adler -ajatuksesta mukautettu by Lovebug