Kerrankin minulla on aikaa nauttia vain itsestäni ja ympäristöstäni. Kuljeskelen korkokengissäni Tallinnan katuja pitkin nauttien joka askeleesta vaikkakin päkiöihini sattuu vietävästi. Isäni kyllä huomautti minulle, että olisi fiksumpaa laittaa kaupunkikierrokselle lenkkarit jalkaan. Niillä olisi huomattavasti miellyttävämpi kuljeskella pitkin mukulakivisiä katuja. Ei, se ei sopinut minun katukuvaani Tallinnasta ja minä itsepintaisesti vedin korkosaapikkaat jalkoihini vaikka minulla oli pari mukaviakin kenkiä mukanani. Minä halusin aistia kaupunkia täydessä naisen mitassani. Minusta tuntui, että hymynikin loisti kasvoiltani kirkkaampana ja nimenomaan korkojen ansiosta.
Matkani kulki useaan otteeseen kukkamarketin ohitse, joka sijaitsee vanhan kaupungin suuaukossa. Kerta kerralta siirsin askeleeni lähemmäksi kukkakojuja huumaantuen aina vain enemmän tuoreiden ruusujen jumalaisesta tuoksusta. Joka kerta minun teki mieleni ostaa ruusu itselleni, sillä olisin sen kyllä ansainnut, mutta minulla ei sattunut olemaan kolikon kolikkoa lompakossani. Välillä huumaavaan ruusuntuoksuun sekoittui savukkeen tuoksu, joka hiukan häiritsi minun nautintoani, mutta en välittänyt siitä.
Vanhassa kaupungissa palaa. Paloauto tööttää torveaan ja pääsee juuri ja juuri autojen täyttämän ahtaan kujan läpi perille. Pysähdyn vanhan kaupungin laitamalle ja kaivan lehtiöni esille ja aloitan kirjoittamaan. Eräs mies pysähtyy ja sanoo jotakin venäjäksi. Vastaan hänelle suomeksi kirjoittavani. Oletin siis, että hän kysyi minulta mitä teen. Niin toimii kansainvälinen oletuskieli. En oikeasti ymmärtänyt mitä hän yritti sanoa ja vastasin hänelle englanniksi, että kirjoitan. Hän katsoi minua silmiin, hymyili minulle ja toivotti minulle ihanaa päivän jatkoa.
Ihana kevätaurinko hyväilee tuuheita hiuksiani. Nautin hetkestä. Toinen paloauto saapuu palopaikalle. Isä ja pieni kiharatukkainen poika kulkee ohitseni. Tapasin heidät juuri kukkamarketilla. Pieni poika kantaa paperiin käärittyä ruusua kädessään. Ilo nousee kasvoilleni, sillä olen niin onnellinen hänen äitinsä puolesta. Tuo pieni poika tekee pian äitinsä päivän.
Kävelen jälleen hetken satamaan päin, sillä lauttani on kohta lähdössä. Hymyilen ja minun täytyy jälleen pysähtyä kirjoittamaan. Tuntuu ettei mikään pysty horjuttamaan tätä onnellisuuden tunnetta sisälläni ja hymyä kasvoillani. Olen saanut enemmän ystävällisyyttä osakseni kuin moneen aikaan. Olen ollut itse hyvin vastaanottavaisessa tilassa. Mikään ei ole häirinnyt rauhaani.
Tunnen oloni turvalliseksi kaupungissa, jossa ennen olen tuntenut jopa pelkoa. Olen nauttinut täysin rinnoin isäni seurasta. Hän tuntee kaupungin läpikotaisin. Me olemme keskustelleet paljon arkipäivän asioista. Olen oppinut isältäni uusia näkemyksiä asioihin. Kerroin ihailevani hänen kärsivällisyyttään ja kurinalaisuuttaan ja pyrkiväni samaan. Näin isäni aivan uudessa valossa. Näin hänet aivan erilaisena ihmisenä kuin olin osannut häntä aiemmin katsoa. Tajusin, että olin vihdoin avautumassa ja vapautumassa näkemään elämää vieläkin laaja-alaisemmin.
Ymmärsin myös naisen roolin uudella tavalla tuon matkani aikana. Ymmärsin, miksi virolainen nainen poikkeaa niin paljon suomalaisesta naisesta. Heidän kulttuurissaan heidän annetaan olla naisia. He saavat tuntea itsensä naisiksi. He tietävät, että heidän miehensä pitävät heistä huolta. Heidän ei tarvitse todistella pärjäävänsä omillaan.
Miehet opetetaan jo pienistä pojista saakka olemaan huomaavaisia naisia kohtaan alkaen omasta äidistä. Viemään työpäivän päätteeksi kukkia rakastamalleen naiselle ilman turhia syitä tai syyllisyydentuntoja. Mies on naisen turvamies. Mies uskaltaa arvostaa naista. Mies uskaltaa lähestyä naista. Mies uskaltaa rakastaa naista.
Nyt on aika herätä suomalainen mies. Käyttäydymme kuin luolakansa. On vanhanaikaista ajatella, että leimautuisi joksikin casanovaksi ostaessaan kukkia rakastamalleen tai ihailemalleen naiselle. Romanttisuus ei ole häpeä. Vanhanajan ritarillisuus ei kuulu vain satuihin. Jonkun on tehtävä aloite, jotta meidän kansan vanhakantainen kirous päättyisi. Minä olen kasvanut naiseksi, joka ansaitsen olla. Nyt minunlaiset rohkeat naiselliset naiset tarvitsevat rinnalleen miehiä, jotka ovat kasvaneet miehiksi, joita me naiset ansaitsemme rinnallemme. Jotka arvostavat ja kunnioittavat meitä naisina.
Pikkuhiljaa meidän kansamme kasvaa niiksi yksilöiksi, joilla on avara katse universaaliin maailmaan. Yksilöiksi, jotka saavat olla omannäköisiään yksilöitä yhdessä.
Nyt on aika ottaa rakastava ote elämään ja elämän täyttämä ote rakkauteen J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti