Valonkuningatar

Uskomatonta. Uniikkia. Katson kelloa. Se on vasta vähän yli puolenyön. Olen herkkäuninen. En saa unta. Ajatukset alkavat pyörimään päässäni. Viimeaikaiset tapahtumat tuntuvat nousevan ajatuksiini myrskyn lailla. Olen ihmeissäni. Kummissani. Nousen ylös sillä tuo hullu taiteilijasielu minussa haluaa kirjoittaa. Tässä nyt istun keskellä yötä kirjoituspöytäni ääressä ja annan ajatuksen lentää. Kumma kyllä tuossa pienessä unitilassa se lensi hiukan nopeampaa kuin nyt. Pääni muodosti kaunokirjallisuutta sen kauneimmassa muodossaan. Ajatus takkuaa enkä ole lainkaan varma onko minulla tajunnansyövereissä jäljellä mitään niistä kauniista sanoista ja ajatuksista, mutta jatkan kuitenkin kirjoittamista. Tiedän, nyt se odottelee vain yhden ainoan aivonystyrän heräämistä, joka löytäisi sen yhden ainoan sanan tai ajatuksenpään, josta teksti alkaisi syntymään.

Ne, jotka ovat tarinaani seuranneet tietävät kyllä, että polkuni on ollut kovin raskaskulkuinen. Lukemattomia lannistumisia. Vastoinkäymisiä. Turhautumista. Huijareita. Huonoa karmaa. Ystäväni eivät ole voineet ymmärtää miten olen voinut kohdata niin paljon vastustusta ja huonoa onnea. Toiset ystävät eivät ole voineet ymmärtää miksi en ole katkaissut siteitäni aikaisemmin ihmissuhteisiin, joissa en ole voinut hyvin. Ne lukuisat keskustelut, kun olen saanut neuvoja, miten minun pitäisi olla tai miten minun pitäisi toimia. Kenenkään ymmärtämättä miksi toimin niin kuin toimin. Kantaessani vahvoja tunnesiteitä matkassani kärsien vieläkin enemmän. Mutta minä en ole voinut sille mitään. Minä olen elänyt vain intuitiollani. Ymmärtäen, että jokainen vastoinkäyminenkin on tarkoitettu kasvattamaan minua vahvemmaksi ja eheämmäksi. Ymmärtäen, että mikään ei ole milloinkaan turhaa. Ei kerta kaikkiaan mikään. Missään olosuhteissa elämä ei valu hukkaan. Minä olen luottanut, että jonain päivänä tulee vielä aika, kun minua ymmärretään. Minua ymmärretään siellä missä minua tarvitaan. Löydän sen mitä etsin.

Päivä päivältä intuitioni on vain vahvistunut. Jokainen päivä olen luottanut siihen lujemmin. Olen lähtenyt siltä istumalta paikkoihin, joissa olen kohdannut ihmisiä, joilla on merkitystä elämässäni. Niin hyvässä kuin pahassakin. Olen ymmärtänyt, että kulkemalla eteenpäin taukoamatta kohdalleni tuodaan ne ihmiset, asiat, tapahtumat ja muut merkitykselliset tekijät, jotka ovat tarpeen. Jotka kantavat minua minun elämässäni. Kun vain luotan. Joskus luulin, että voin lopettaa elämäni käsikirjoittamisen, kunnes huomasin tehtävän olevan mahdoton. Kyky ennakoida asioita vain vahvistuu päivä päivältä. Jokaisen kirjoittamani tekstin tai ajatuksen jälkeen minua testataan pysynkö todella sanojeni takana. Sanotaan, että valonsoturit eivät aina elä kuten kirjoittavat, puhuvat tai opettavat. Mutta tekevät sen siksi, että alkaisivat vähitellen uskomaan asiaansa ja silloin ohjautuu itsekin käyttäytymään sen mukaisesti. 

Se rauha ja luottamus, joka sisintäni tällä hetkellä hallitsee on jotakin sanoinkuvaamatonta. Riippumattomuuden tunne, jollaisen olemassaolosta en aiemmin tiennyt mitään. Se viisaus, jonka tällä matkallani olen kerryttänyt. Ne opit, joita kanssamatkaani ovat minulle opettaneet. Tarinat, jotka ovat minua tähän pisteeseen saakka kasvattaneet. Kanssaihmiset ja enkelit, jotka ovat minua käsivarsillaan suojanneet. Kasvamaan pisteeseen, jossa voin luottaa. Luottaa täydellisesti elämän kantavaan voimaan. Pisteeseen, jossa voin rakastaa. Rakastaa pyyteettömästi maailmaa.

Tarvitseeko minun enää milloinkaan luottaakaan mihinkään muuhun kuin elämään. Ei. Sillä kaikki muu on valheellista paitsi elämä. Minulla ei ole valtaa hallita. Minulla on ainoastaan valtaa koskettaa. Koskettaa maailmaa. Koskettaa ihmiskuntaa. Minulla on ainoastaan valta rakastaa. Minulla on valta vaikuttaa maailmaan positiivisesti. Huutaa äänellä, joka kantaa sinne, missä se halutaan kuulla. Onko millään muulla mitään väliä. Jokaisen pienen tytön haaveissa on tulla kuningattareksi. Sadun lailla. Ja mikä voisikaan olla kauniimpaa kuin olla valonkuningatar. Valonkuningatar, jolla on valta valaista maailmaa.

Katjalle 15.6.1986 konfirmaatiopäivänä

Kaarisilta

Ja Jumala sanoi: Toisille annan toiset askareet, vaan sinulta lapseni tahdon, että kaarisillan teet.Sillä kaikilla ihmisillä on ikävä päällä maan ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksissaan.

Tee silta ylitse syvyyden, tee kaarisilta tee, joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee.

Minä sanon: He tulevat raskain saappain, multa-anturoin, miten sillan kyllin kantavan ja kirkkaan tehdä voin, sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijan.

Ja Jumala sanoi: Verellä ja kyynelillä vain. Sinun sydämesi on vahvempi kuin vuorimalmit maan. Pane kappale silta-arkkuun niin saat sen kantamaan. Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat. He antavat kyllä sen anteeksi, jos sillan rakennat.

Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee, joka sydämen ylitse lakkaamatta valoa säteilee.Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet, ei mikään kimalla kirkkaammin kuin puhtaat kyyneleet.

- Aale Tynni –

Rakkaudella äidiltä