Oodi rakkaudelle

"En tehnyt tätä matkaa löytääkseni vastauksen siihen, mitä elämästäni puuttui, vaan siksi, että halusin taas olla elämäni kuningas.

Nyt olen taas yhteydessä itseeni ja ympärilläni olevaan maagiseen maailmaan. Aarteisiin ja ihmeisiin uskominen tekee elämästä mielenkiintoista."

-Paulo Coelho- 

 

Muistan kuinka muutama vuosi sitten aloin pohtimaan rakkautta ja sen sanomaa. Olin siihen astisen elämäni rakastanut ja saanut vastarakkautta. Tai niin luulin tietämättä oikeasti mitä rakkaus on. Samoihin aikoihin lähdin etsimään itseäni. Lähdin etsimään elämää. Tarkoitusta sille. Seikkailuun, jolle en tiennyt lähteväni. Etsimään löytääkseni. Löytääkseni itseni. Löytääkseni rakkauden. Rakkaudenvoiman. Mahtavimman maailman voimista.

Olen viime aikoina lukenut paljon omaa tuotantoani läpi. Tarinaa ja pohdintaa kuinka määrittelin omalle elämälleni kehyksiä ’Kuka minä olen’ ja ’Mitä minä haluan’. Tiesinhän, että tarvitsen polttoaineekseni rakkautta. Aitoa rakkautta. Mutta mistä minä löytäisin yhtä aidon rakkauden kuin itse olen.

Me peilaamme itseämme maailmasta. Muista ihmisistä. Niin hyvässä kuin pahassa. Usein se mikä toisessa ärsyttää onkin oikeasti oma kipupisteemme. Se mitä minä tarvitsen on se mitä sinä edustat. Kuhunkin kasvukauteen kuuluvat erilaiset ihmiset omine vajavaisuuksineen ja vahvuuksineen, jotta näet missä sinun tulee vielä kehittyä. Ei ole sattumaa, että rakkaus ei kantanut. Ei ole sattumaa, että sinun piti päästää irti. Pitää uskaltaa päästää irti löytääkseen etsimänsä.

Kysyin useasti kokeneimmilta ystäviltäni ’Mistä sen sitten tietää’ Minulle vastattiin, että sen tietää kyllä. Niin, nyt nuo samaiset ystävät kauhistelevat kanssasisartensa vahvaa ja määrätietoista etenemistä. Minä olen sen nähnyt. Minua ei ole hirvittänyt ystävieni vahva huuma. Sen vain sitten tietää kun sen tietää. Se myös vahvisti minun uskoani, että jonain päivänä kuljet minua vastaan. 

Rakkautta on, kun ei tarvitse enää epäröidä tai kyseenalaistaa ’Onko tämä nyt sitten se oikea tunne’ Sinä päivänä kun huomaa, että elämässä ei ole mitään raja-aitoja kahden ihmisen välillä. Silloin, kun on tunne, että toinen tulee puolitiehen vastaan. Silloin, kun on tunne, että sinua arvostetaan Sinuna. Silloin, kun tunnet välittämisen yhteyden. Rakkauden joka solullasi. Silloin kun tunnet olosi turvalliseksi. Luotat itseesi tarpeeksi tunteaksesi sen. Tunnet itsesi luottaaksesi siihen. Tunteeseen. Silloin kun näet ja koet ihmeitä. Selittämättömiä sellaisia. Silloin kun sinulla ei ole enää tarve selittää mitään. Sillä kukaan muu ei voisi edes ymmärtää.

Minä olen löytänyt peilini. Hyvyydenpeilini. Kun katson tuota peiliä näen itseni. Koen rauhaa ja tasapainoa. Näen siellä ne hyveet, joita itse edustan. Aitouden ja rakkauden. Välittämisen. Omien arvojeni kaikupohjan. Enää en epäröi. En anna mieleni hallita tunteitani. Nyt tunnen, että välittämieni arvojen kutsuun on vastattu. Lukiessani tekstejäni huomaan, että olen kirjoittanut sinunkin tarinaasi. Toisistamme tietämättä. Toisiamme tuntematta. Olemme kirjoittaneet samoilla sanoilla. Samalla äänellä. Samalla sielulla.

Sanonta ’Kel onni on se onnen kätkeköön’ on mielestäni kuollut fraasi. Ainakin omassa elämässäni haluan kuolettaa sen tähän päivään. Ei onnea saa kätkeä. Onnen pitää antaa näkyä. Ainoastaan siten sillä on merkitystä. Jos kuoletamme onnemme. Kuoletamme rakkauden. Kuoletamme itsemme. Pelkäämme. Minä haluan elää. Elää onnellisena. Rakkaudella. Mutta minä haluan, että myös sinä elät. Onnellisena. Rakkaudella. Onni on yksinoikeutemme silloin, kun se asuu meissä. Mutta onnea tulee jakaa. Sitä tulee kylvää. Sitä tulee hoitaa. Ainoastaan siten siitä voidaan saada satoa. Onnensatoa. Rakkaudensatoa.

Mitä on sitten rakkaus? Rakkaus on sitä, että kykenee elämään itsenäisesti ja rakastamaan pyyteettömästi. Rakkaus on sitä, että antaa itsestään palan maailmaan odottamatta vastalahjaa. Rakkaus on sitä, että uskaltaa puhua äänellä, joka kuullaan ja sanoilla, jotka ymmärretään. Välittämättä vaikka yleisössä olisi vain yksi ainutlaatuinen sielu, joka uskoo ja joka haluaa kuulla. Haluaa ymmärtää. Rakkaus on läsnä. Rakkaus on tyyni. Rakkaus on lempeä. Mutta niin on onnikin. Onko onni ja rakkaus jopa sama asia.

Nyt tiedän, että rakkauteni aitous ja lempeys kuullaan siellä, missä se pitääkin kuulla. Se saa kaikupohjansa sieltä, missä se on ansainnut sen saada. Siihen vastataan juuri sillä intensiteetillä kuin sitä arvostetaan. Rakkauteni ei enää pelkää. Se luottaa. Se kannattelee.

Nyt tiedän, sillä olen määritellyt itselleni mitä rakkaus on minulle. Mitä se merkitsee. Millaista rakkautta minä tarvitsen selviytyäkseni. Millaista rakkautta minä tarjoan sinulle selviytyäksesi. Kun sen oikean palasen löytää, kuuluu vain humps ja tuntuu kuin se olisi aina ollut siinä. Kun sen oikean palasen löytää ei enää tarvitse kysyä. Ainoastaan nauttia. Aito sydämenrakkaus kestää kaiken. Nyt ja ikuisesti.