En oikein tiedä miksi oloni on hyvin levoton. Olen joskus sanonut, että en ole varma josko elämäni voisikaan koskaan olla tyyni ja rauhaisa. Ja viime aikoina olen täällä blogini palstoilla toivonut ’vähemmän on enemmän’ –elämää. Ei, niin ei voi olla. Minä en pysty elämään ja hengittämään, jos en koe säpinää ja seikkailua. Olenhan yllättäen löytänyt itsestäni suuren seikkailijan, jonka olemassaolosta en aikaisemmin tiennyt mitään.
Hassua, olen joskus inhonnut yllätyksiä. Halusin hallita elämääni niin kovin. Olen joskus ollut hyvin konservatiivinen ja jopa paheksunut hauskanpitoa ja spontaaniutta. Kun katson aikaisempaa elämääni näen hyvin kankean ja tylsän ihmisen itsessäni. Minua alkaa melkein ahdistamaan tuo ajatus entisestä minästäni. Teen päivittäin töitä itseni kanssa kohdatakseni elämässäni uusia upeita haasteita ja myös toteuttaessani niitä. Ylitän itseni päivittäin.
Tällä hetkellä elämäni joka ikinen osa-alue odottaa jotakin. Minun elämässäni kaikki elämäni osa-alueet ovat yleensä aina kerralla uusiutumassa. Kun kohtaan vastoinkäymisiä, tulevat kaikki; koti, työ ja rakkaus yhdessä sumpussa elämääni käsiteltäväksi. Niin hyvässä kuin pahassa. Siinä sitten keräilen palasia yhteen ja yritän jälleen sovitella niitä toimivaksi kokonaisuudeksi. Onnekseni toimimattomat palaset sinkoavat taivaan tuuliin, joten voin hyvillä mielin odotella uusien palasten lähetystä elämääni saapuvaksi. Siinä kun olen saanut säilyneet palapelin palaset kerättyä kokoon ja kasaan sekä kartoitettua mitkä palaset palapelistäni vielä uupuvat jalostan samalla ominaisuuksiani löytääkseni juuri oikeat palaset, jotka palvelevat tarkoitustani löytää eheä ja kokonainen minäni.
Janoan jo alkaa elämään normaalia elämää. Erostani on kulunut pian kaksi vuotta ja tuntuu, että koko sen ajan olen vain uskonut, luottanut ja toivonut, mutta vielä enemmän pettynyt ja tullut petetyksi. Luottaen kuitenkin, että kaikella on tarkoituksensa tässä elämässä. Minä, joka en missään nimessä halua koskaan kyyniseksi ihmiseksi olen alkanut ymmärtämään miksi ihmisistä tulee kyynisiä. Minä itse taistelen päivittäin kyynistymistä vastaan. Haluan uskoa. Haluan luottaa. Haluan toivoa. Edelleen. Halua, haluan, haluan…haluanko tarpeeksi kovaa? Haluan mitä haluan, mutta yksi on varmaa. Haluan vuorovaikutusta. Haluan kommunikointia. Haluan arvostusta. Haluan antaa. Mutta haluan myös saada.
Olen valmis menemään puolitiehen vastaan, mutta vain puolitiehen. Olen asettanut itselleni tiukan rajan mennä vain puolitiehen, koska koko elämäni ajan olen aina mennyt perille saakka eikä se toimi. Enkä enää jaksa. Joudun taistelemaan omaa hyvyyttäni vastaan silläkin uhalla, että kärsin. Mutta kärsisin joka tapauksessa ja satuttaisin itseäni vieläkin enemmän. Jos jotain, niin sen olen tästä eroni jälkeisestä ajasta oppinut. Sillä niin paljon olen itseäni satuttanut. Olen vihdoin ymmärtänyt, että niin rakkaus kuin ystävyyskin, on aina kahden kauppa.
Kaikkein eniten maailmassa inhoan jättää selvittämättömiä asioita taakseni, koska silloin ei voi jatkaa matkaansa ilman taakkaa. En halua paiskoa ovia vasten kasvoja, mutta silti olen valmis ottamaan ovet omia kasvojani vasten. Eikä se ole reilua. Minun pitää nousta parrikadeilla ja huutaa, että saan ääneni kuuluviin. Minun pitää tahtoa. Minun pitää tahtoa niin, että minäkin joskus saan. Haluan saada emotionaalista tyydytystä elämääni. Jokainen haluaa. Se on elämän perusehto. Siitä me saamme jokapäiväisen voimamme.
Ihmiset opetelkaa asettumaan toisen rooliin. Opetelkaa tuntemaan empatiaa. Opetelkaa antamaan. Opetelkaa elämään vuorovaikutteisessa suhteessa ihmisten kanssa. Etsikää yhteyksiä. Aitoja yhteyksiä. Pitäkää niistä kiinni ja kunnioittakaa niitä. Aidot yhteydet ovat elämänsuola. Aidot yhteydet ovat vuorovaikutteisia. Ystävyyteen ja rakkauteen tarvitaan aina kaksi. Suurinta toisen kunnioitusta on mennä toista puolitiehen vastaan eikä vain odottaa, että toinen kulkee koko matkan ja tekee kaiken työn. Niin ystävyydessä kuin rakkaudessakin.
Mikäli haluaa saada on myös oltava itse valmis antamaan. Mikäli kannattaa antaa on myös itse osattava vaatia. Älkää unohtako toisianne emotionaalisesti. Jakakaa rakkautta. Vastaanottakaa rakkautta. Jokainen janoaa rakkautta. Jokainen janoaa huomiota ja hyväksyntää. Ne kaikki ovat meidän ihmisten perustarpeita. Rakastakaa, sillä ainoastaan rakkaus voi tehdä meistä jälleen eheän. Älkääkä koskaan luovuttako rakkaudessa. Rakkaus on meidän elinehtomme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti