Minä olen äiti. Ehkä sinäkin olet äiti. Meillä jokaisella on äiti. Otan nyt riskin kirjoittamalla herkästä aiheesta äitiys. Ymmärrän kyllä, että meillä monilla on haavoja suuntaan jos toiseenkin painoarvona sanalle äiti ja äitiys. Äiti on suuren vartija. Äiti on se, joka antaa meille elämän. Äiti voi olla myös se, joka sen meiltä riistää. Raja on niin hiuksenhieno eikä seurauksia välttämättä tunnista vaikka tarkoittaisi pelkästään hyvää. Äidit useimmiten tarkoittavat ainoastaan parasta.
Ei ole reilua, että maailmassa on lapsia, joilla ei ole oikeutta äitiin eikä ole reilua, että nainen, joka haluaa olla ennen kaikkea äiti ei saa siihen koskaan mahdollisuutta. Mikään muu suhde maailmassa ei vaikuta meidän kehitykseen tai kasvuun koskaan samalla lailla kuin äitisuhde. Se on niin kiinteä. Yhdeksän pitkää ja onnellista kuukautta sitovat meidät äiteihimme niin kiinteästi, että sitä sidettä on vaikea katkaista. Saattaa olla, että nuo kuukaudet eivät ole olleet onnellisia lainkaan ja äiti katkaisee siteet vasten tahtoaan heti lapsen saavuttua maailmaan. Useimmiten silloin jokin ulkopuolinen tekijä hallitsee äidin elämää – ei äiti itse.
Äidin rooli on vaikea. Niin vaikea. Se on ympärivuorokautista työtä ja huolta. Se on jatkuvaa keskittymistä. Se on johdonmukaisuudessa pysymistä. Se on suuria valintoja. Nopeita ratkaisuja. Se on elämää suurempaa rakkautta. Se on rajojen tunnistamista. Se on luopumista. Se on myös pelkoa. Äidin pitää osata rakastaa ja kurittaa sopivassa suhteessa. Äidin pitää osata antaa, mutta myös vaatia. Pitää olla pyyteetön, mutta myös itsekäs. Olla lempeä, mutta myös tiukka. Se on usein alituista riittämättömyyden tunnetta. Se on tehtävä, johon on synnytty. Se on tehtävä, johon on kasvettu. Se on tehtävä, jonka käytäntö opettaa. Siitä syystä me äidit olemme erilaisia. Meidän omaan äitiyteen vaikuttaa suurimmin se, millaisia äitejä meille itselle ollaan oltu. Millaisessa ympäristössä olemme saaneet kasvaa niiksi äideiksi, joita olemme.
Äitinä minulle on annettu ja minulta on otettu. Ehkä siitä syystä, että minulle on annettu, minun on helpompi hyväksyä, että minulta on myös otettu. Tosin minä itse uskon kaiken tarkoitukseen vaikka se sattuukin. Minä itse olen ollut etuoikeutettu saadessani kasvaa ympäristössä, jossa olen saanut seurata nuorempien serkkujeni ja siskoni syntymää ja kehistystä. Nuo pienet lapset, jotka ovat jo tänä päivänä aikuisia ovat jättäneet minuun jotakin pysyvää. Minä muistan nuo ainutlaatuiset hetket, joita jo hyvin nuorena sain viettää heidän seurassaan. Sain kokea jotakin, jonka olen saanut siirtää omiin lapsiini. Minun elämäni on saanut jo silloin suunnan, joka on ollut ensisijaisesti olla äiti.
Olen kuullut monen äidin toivoneen olevansa olleen parempi äiti. Oma äitinikin on niin toivonut. Minä en ole ikinä kokenut, että äitini olisi ollut huono tai vajavainen äiti. Hän on ollut paras äiti minulle. Siksi minusta on tullut tämä ihminen, joka olen. Minä en koskaan kyseenalaista olenko tarpeeksi hyvä äiti itse. Sillä tiedän, että olen paras äiti lapsilleni vain olemalla heidän äiti. Olen läsnä juuri silloin kun he minua tarvitsevat. Rakastan heitä joka ikinen hetki, pyyteettömästi ilman ehtoja. Kuuntelen ja ymmärrän heitä, kun heistä tuntuu, että kukaan muu ei välitä. Ja ennen kaikkea minä välitän. Välitän joka hetki. Sydämessäni.
Välittämisellä on suuri merkitys. Välittämällä voi olla äiti myös jollekin lapselle tai ihmiselle, jolla ei ole siihen itsellä oikeutta tai mahdollisuutta. Jokainen kaipaa äidinrakkautta. Äidinrakkaus tai sen puute jättää meihin pysyvät jäljet. Niin hyvässä kuin pahassa. Pitää vain olla neuvokas ja nähdä, miten voi itse jakaa pyyteetöntä välittämistä jollekin, jolla ei ole sidettä omaan äitiin syystä tai toisesta. Mikäli itse pystyn aikuisena ja äitinä antamaan pienenkin palasen omaa äitiyttäni yhdellekään kohtaamalleni lapselle tai ihmiselle, olen saavuttanut tehtäväni olla äiti. Olen voinut omalla olemisellani jättää pysyvän muiston tuohon lapseen tai ihmiseen. Yhdelläkin sanalla tai huomionosoituksella voi olla loppuelämän pituinen merkitys.
Äitinä omaan sisäisen rauhan ja tyytyväisyyden. Ja siitä syystä luotan itseeni äitinä. Kun katson lapsiani tunnen suurta ylpeyttä siitä keitä he ovat. Kun otan lapseni syliin tunnen sen lämmön, jonka rakkauteni heissä herättää. Silloin tiedän, että olen onnistunut vaativassa tehtävässäni olla äiti. Antaa lasteni kasvaa rakkauden ympäröimässä maailmassa, mutta kuitenkin vapaina sieluina. Tullen niiksi persooniksi kuin he ovat. He uskaltavat olla välittämättä mitä muut ajattelevat. He uskaltavat seisoa selkä suorana omien mielipiteittensä takana. Silloin vain tiedän, että olen annostellut sopivassa suhteessa viisaita oppejani. Kiintymystäni kunnioittaen heidän yksilöllisyyttään. Uskallan siis päästää irti, kun aika on. Luottaen, että elämä kantaa heitä kyllä.
Äiti, luota siihen, että olet ollut paras äiti lapsillesi. Ole ylpeä siitä, miksi olet lapsesi kasvattanut. Uskalla päästää irti, kun aika on. Anna lapsesi kuitenkin kokea, että olet ikuisesti heitä varten olemassa. Älä elä elämää lapsesi puolesta vaan anna hänen löytää oma elämänsä. Jaa viisaita neuvoja, kun niitä tarvitaan. Älä tuputa, sillä mikä on ollut sinun parhaaksesi ei välttämättä ole lapsesi parhaaksi. Muista, että me jokainen olemme omia yksilöitämme. Me jokainen elämme omaa elämäämme. Ennen kaikkea luota! Ei ole vain lapsen oikeus elää omaa yksilöllistä elämää vaan myös sinulla äiti on oikeus elää omaa elämääsi todeksi. Ihanaa päivää meille kaikille äideille ja heidän lapsilleen ~ rakkaudella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti