Onnenavaimet

Onko kokonaisvaltaiseen pysyvään onneen avaimia? Meistä monesta tuo ajatus tuntuu mahdottomalta ja saavuttamattomalta unelmalta. Mutta niin moni meistä etsii onnea. Pysyvää ja kokonaisvaltaista hyvää oloa. Meistä moni uskoo saavuttavansa täydellisen onnen saadessaan elämäänsä jotakin sellaista, josta luulemme onnen olevan lähtöisin.

Mitä onnellisuus sitten on? Onko se hulppea omakotitalo, mökki järvenrannalla, uudet keittiökalusteet vai kenties unelmien parisuhde? Nuo kaikki ovat varmastikin pieni osa onnellisuutta. Ne tuottavat mielihyvää ja tyydytystä, mutta usein vain hetkellisesti mikäli ei ole ymmärtänyt, että olemme jokainen omasta onnestamme vastuullisia ihan itse. Hetken onnenhuuman jälkeen tulee jälleen aika, että tuo ostettu tai saavutettu onnenosa ei enää tyydytäkään onnentunnetta. Sitten mennään ja ostetaan onnea lisää, jostain muualta.

Hei, jos joku, niin minä tiedän tuon tunteen. Minä olen lähes koko elämäni elänyt ajatellen, että kun tuon vielä saavutan, niin olen superonnellinen. Mutta kuinka kävikään – tulin entistä onnettomammaksi. Jokainen saavutettu onnenosanen alkoi pian pursuamaan yli äyräitten. Jokainen saavutettu onnenosanen alkoi pian tuntumaan jälleen vain arjelta. Me usein etsimme onnea nimenomaan arjen yläpuolelta, mutta kerron teille salaisuuden – onni on nimenomaan meidän jokapäiväisessä arjessamme.

Onneni etsimisprosessi on ollut hyvin pitkä prosessi. Oikeastaan ihan kauhulla ajattelen kuinka pitkä se onkaan ollut. Se on ollut elämänmittainen prosessi. Osan onnea löysin jo hyvin nuorena. Tuo onni oli onnea, joka tuli minun ulkopuoleltani. Sain hengenravintoni eläessäni jonkun toisen elämää. Jonkun toisen kautta. Se ei asunut minussa. Mutta miten minä olisinkaan koskaan voinut todellista onnea löytääkään, kun en ollut koskaan oppinut olemaan minä. Minä elin muotissa, jossa kiltin tytön tulee elää. Nuhteetonta, moraalintäyteistä, miellyttämisen maailmaa.

Niin takaisin tuohon onnen oivaltamiseen. Jossain vaiheessa ymmärsin tuon ’onni asuu minussa itsessäni’ merkityksen teoriassa, mutta käytännöntoteutus tuntui olevan hurjan vaikeaa. Jokainen osa-alue minussa piti käydä erikseen läpi löytääkseni kokonaisvaltaisen onnen tunteen itsessäni. Jokainen solu minussa piti ohjelmoida uudelleen ymmärtämään, että minä olen nyt onnellinen.

Aloitin onnellisuuden harjoitteen hymyilemällä. Lenkkeilin paljon ja aina kun olin ihmisten parissa, keskityin hymyilemään. Välillä se oli helpompaa toisinaan vaikeampaa. Hymyileminen todellakin vaatii opettelua ja keskittymistaitoa. Mutta se palkitsee sillä hetkellä, kun yksikin ihminen huomaa hymysi ja hymyilee sinulle takaisin.

Aluksi minusta tuntui, että ihmiset ajattelivat minun olevan hiukan kuutamolla. Minä en välittänyt, sillä taistelinhan yhteiskunnan ohjelmointia vastaan ollakseni todella onnellinen. Kun olin saavuttanut ensimmäisen vaiheen ja saanut välittömän palkkion tartuttamalla hymyn kanssaihmisiini aloitin seuraavan vaiheen.

Avasin silmäni niin avoimeksi kuin sain, suoristin selkäni ja pidin itsepintaisesti hymyn yllä kasvoillani. Aloin näkemään maailmaa eri silmin. Näin sen kauneuden. Näin sen ihmeen. Näin sen kirkkaampana kuin koskaan ennen. Nautin jokaisesta hetkestä tehden uusia valloituksia löytöretkelläni joka päivä. Pyrin prosessoimaan ja olemaan niin läsnä juuri siinä hetkessä.  Tuli edelleen päiviä, että aurinkokaan ei saanut minun mieltäni piristymään, mutta annoin luvan itselleni olla allapäin. Olla väsynyt. Levättyäni hetken tai pari, olin jälleen oma itseni ja annoin hymyn levitä kasvoilleni.

Pala palalta aloin rakentamaan onnellista elämääni ilman ulkopuolisia tekijöitä. Oli sitten kyse ihmissuhteista, kodista tai työelämästä pyrin tunnustelemaan erilaisia tilanteita ja tuntemaan kuinka kehoni ja mieleni reagoisi niihin. Välillä tunsin mieletöntä elinvoimaisuutta erilaisissa tilanteissa ja uskoin, että juuri tämä on tarkoitettu elämääni, onneni osaseksi. Hetken ollessani tilanteissa tunnustelin jälleen omia tuntemuksiani ja kuuntelin itseäni.

Lapsena minulle opetettiin, että jotain kun päättää, niin päätöksen takana on pysyttävä. Minä en elänyt sellaista elämää lainkaan. Minä menin minne nenä osoitti ja etsin onnen osasia eri paikoista. Vain etsimällä voi löytää. Tunsin myös, että kun luotin itseeni ja luotin elämään, minulle tarjottiin loistavia tilaisuuksia kokeilla turvallisesti siipiäni. Koin kerta toisensa jälkeen tappioita, jotka muuttuivat pian omaksi voitokseni ja ymmärsin, että elämällä oli jotain vieläkin parempaa varastossa juuri minua varten.

Aloin luottamaan elämään enemmän ja enemmän unohtaen samalla vanhat kaavat, jotka olivat ohjailleet valintojani aikaisemmin. Minusta tuli päivä päivältä rohkeampi ja ymmärsin, että kaikki päätökset elämässäni ovat minussa itsessäni. Minun ei tarvinnut kysellä muilta mitä minun pitäisi tehdä, koska luotin itseeni niin täysin. Minä en ajatellut, mitä muut ajattelevat minusta tai poukkoilustani, sillä tiesin, että se oli minun tehtäväni mikäli halusin saavuttaa jotain jonka olemassaoloon vahvasti uskoin.

Hiljalleen huomasin, että poukkoiluni oli kantanut hedelmää. Tunsin juureni tukevasti maassa, samalla kasvattaen ympärilleni suojaavaa, rehevää ja hedelmällistä oksistoa. Tunsin oloni turvalliseksi vaikka myrskyt riepottivatkin oksistoani. Tunsin mieleni ja kehoni olevan rauhallinen, luottavainen ja tasapainossa. Valmiina nauttimaan sadosta.

Päättäväisesti tulee kulkea onneaan kohti – onnea, joka asuu meissä itsessä. Ei ole mikään klisee, että onni asuu meissä jokaisessa itsessä. Meidän onnemme ei ole kenenkään muun vastuulla kuin itsemme. Onni ei ole vain pieniä onnenhetkiä vaan se on kokonaisvaltaista läsnäolemista ja hyvin vointia tässä hetkessä, omassa elämässä. Se on maailman ihmeen näkemistä. Anna onnen virrata omaan elämääsi olemalla avoin ja vapaa kokeilemaan. Olemaan läsnä omassa elämässäsi ja luottamaan elämänvirtaan.

 ”Jos tahdotte kuulla kaikkein tärkeimmän oivalluksen, jonka olen oman elämäni perusteella tehnyt, niin se on onnellisuuden käsitteen oikea merkitys. Nykyisin onnellisuus sekoitetaan virheellisesti mielihyvään tai tyydytykseen, hauskanpitoon. Aristoteles käytti sanaa eudaimonia, joka on yhtä kuin 'hyvä elämä'. Hän tarkoitti hyvää elämää kokonaisuutena.  Mutta kuinka hyvän elämän voi kokea? Ottaa moraaliseksi pyrkimykseksi eheän, hyvän elämän viettäminen - rakentamalla sitä samalla tavalla kuin mikä tahansa kokonaisuus; pala palalta yhteensovittaen eri vaihtoehtoja ja valitsemalla rakennuspalikoiksi ne palat, jotka tuottavat pysyvää mielihyvää.” 

Alkuperäisestä  Mortimer Adler -ajatuksesta mukautettu by Lovebug

Soulmate ~ Sielunkumppani

Jokainen meistä etsii omaa sielunkumppaniaan. Kun olemme nuoria meidän ensisijainen kriteeri kumppanin valinnassa on saada hyvä puoliso, jolla on säännölliset palkkatulot ja joka on kelpo kasvattaja yhteisille lapsillemme. Vetovoimaa pitää tietenkin olla, jotta kokee rakkaudentunteen. Sen kummemmin miettimättä mitä rakkaus edes on. Ei millään pahalla nuoriso, mutta niin se vain menee.

Minäkin valitsin sellaisen kumppanin kun olin nuori. Mutta meidän välillä oli muutakin, meidän välillä oli aitoa sielunkumppanuutta kunnes rakkautemme päättyi meidän kasvaessamme erillemme. Halutessamme elämältä eri asioita.  Sielunkumppanuus välillämme on ja pysyy. Meidän ajatusmaailma lastemme kasvattajina on hyvin yhtenäinen ja niin pitää ollakin, sillä meidän yhteinen projekti hamaan loppuun saakka on olla meidän yhteisten lastemme vanhempia ja kasvattajia – pidettävä yhtä. Kunnioitettava ja tuettava toisiamme.

Me yhdessä teimme päätöksen jatkaa elämäämme erillään. Minä naivi nainen jouduin pian omilleni, vastaamaan omasta elämästäni, omasta itsestäni. Onneksi olen vahva ja kekseliäs nainen, joka pärjää kyllä. Kunnes tajusin, että minä en elänytkään enää siinä samaisessa maailmassa kuin olin elänyt nuoruudessani. Pian huomasin maailman muuttuneen tai minun jämähtäneet paikoilleen. Vai onko maailma sittenkään muuttunut? Ehkä vain minä olin juuri aloittanut oman muuttumiseni tien.

Minut oli töytäisty lintukodostani maailmalle. Olin avannut silmäni, mutta maailmani näytti pelottavammalta paikalta kuin koskaan aikaisemmin. Olin yksin pimeässä ja suuressa maailmassa, jossa en osannut liikkua enkä luovia. Tunsin olevani pienempi kuin koskaan aikaisemmin. Tunsin yksinäisyyttä sisälläni. Tunsin pelkoa. Tunsin kompastelevani jokaisessa kadunkulmassa. Jokaiseen korokkeeseen.  Mutta aina nousin ylös ja hymyilin jälleen karvaiden kyynelten vielä kuivuessa poskilleni. Kunnes pian aloin oppia tekniikkaa luovia maailmassa, joka asetti meille esteitä matkallemme. Opin kuinka en enää kompuroisi niin kovin.

On pidettävä silmät avoinna ja katsottava eteensä, herkeämättä – taakse ei tule katsoa. Upeaa, vihdoin tiesin, miten kömpelyyteni ei enää vaivaisi minua. Opin hyppimään jalkakäytävien korokkeiden yli ja jopa välttelemään jalkakäytäviä. Opin päästämään irti jo alkumetreillä, jotta en joutuisi pian narunperästä raahattavaksi vaikka minulla olisi ollut lupa laskea narusta irti heti kun siltä tuntui. Välistä minä nappasin vanhasta narusta kiinni kun en uskaltanut tarttua uuteen naruun. Niin paljon minä halusin välittää. Niin paljon minä halusin rakastaa. Pidin narusta kiinni silläkin uhalla, että satutin itseäni. Kunnes en enää jaksanut.

Tuo aikani narunperässä opetti minulle niin paljon maailmasta. Tunsin siitä kiinni pitäessäni kuinka jokainen töyssy allani satutti minua samalla parantaen. Jouduin tekemään entistäkin kovemmin töitä, jotta se ei kovettaisi myös minun sisintäni. Kuoreni oli ruvilla ja jokainen rupi kovetti minua kyynelteni hoivatessa sieluani. Kyyneleeni toimivat kasvuvoimana minun hellämielisyydelleni samalla huuhtoen kuona-aineet pois kehostani. Minä kuljin kivikkoista tietäni niin pitkään kunnes tunsin kuinka kuoreni kovettui vahvaksi vaikeasti rikottavaksi suojakuorekseni. Minä kuljin niin pitkään, että löysin sisimmässäni vapauden olla minä olemiseni takana.

Minulle usein sanottiin, että sinun pitää muuttaa taktiikkaa, jos haluat löytää elämäsi suuren rakkauden. Minä väistelin tuota neuvoa ja pohdin paljon, mikä on minussa ja mitkä ovat ne asiat, joissa minun pitäisi toimia toisin? Minä voisin vetäytyä ja leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa kuten eräässä ’Näin isket miehen’ –sääntökirjassa neuvottiin. Naiset, jotka ovat välinpitämättömiä ja vaikeasti tavoiteltavia löytävät kumppanin nopeammin kuin aktiiviset naiset. Olen myös kieltäytynyt etsimästä mitään tai ketään.

Minä en etsi vain kumppania vaan minä tiedän löytäväni sielunkumppanin. Minä uskon, että sielunkumppania ei löydä etsimällä vaan se tuodaan sinun elämääsi, sinun pitää vain tunnistaa se. Se voi jo olla elämässäsi tai se voi tulla elämääsi hetkenä minä hyvänsä. Sielunkumppani on sellainen, joka herättää sinussa tunteen, että sinusta välitetään. Se on sellainen, jonka kohdalla huomaat elämienne vahvan yhtäläisyyden. Se on sellainen, jossa ei tarvitse pyytää toista rakastamaan sinua. Se näkyy. Se tuntuu. Siinä näkee toisen sisimpään. Siinä syntyy yhteys, jossa tuntuu, että tuntisit jo toisen. Siinä tuntuu, että toisen kanssa on turvallista olla vaikka ette edes olisi. Tunne, jossa sielut koskettavat toisiaan.

Olen jälleen pyrkinyt olemaan jotain muuta kuin olen uskoen tuon typerän sääntökirjan voimaan. Kunnes ymmärsin, että se, mikä on minussa on minussa eikä se koskaan muutu. Olen avoin. Olen syvällinen. Olen rakastava. Olen välittävä. Miksi siis esittäisin mitään muuta? Siksi, että joku antaisi minulle mahdollisuuden. Mihin?  Minä uskon, että todellinen sielunkumppani tunnistaa minut kyllä välittämättä tai pelkäämättä kuinka syvälle ihmiseen näen. Välittämättä kuinka kovaa rakastan. Se on minussa ja se tulee olemaan minussa ikuisesti.

Sellainen ihminen joka ei uskalla kohdata minua sinä ihmisenä kuka olen, ei pysty ikimaailmassa jakamaan elämäänsä tai arvojaan minun kanssani eikä ole minua ansainnut. Se ihminen, joka arvostaa minua ja minun katsontakantaani maailmaan rakastaa minua ja ymmärtää minua. Se ei milloinkaan muutu, yritän minä kuinka kovaa tahansa olla jokin muu siinä ensi hetkessä, että saisin edes mahdollisuuden. Se mikä on minussa on minussa. Se on minussa aina. Se on minussa syvästi. Kuten rakkaus.    

Natasha Bedingfield: Soulmate

Feeniks linnun lailla

Olin saavuttanut eräänlaisen seesteisyyden, uuden kypsyyden. 

En kokenut olevani ketään toista parempi tai vahvempi, mutta enää ei ollut merkitystä sillä, 

rakastivatko kaikki ihmiset minua vai eivät – minulle oli nyt tärkeämpää rakastaa heitä. 

Kun tuntee niin, koko elämä muuttuu uudeksi; elämisestä tulee antamista. 

Kaipaan ja arvostan yhä yleisön ihailua, mutta todellisen tyydytyksen saan siitä, 

mitä olen antanut omasta itsestäni, 

itse laulamisen tuottamasta riemullisesta tunteesta. 

-Beverly Sills-

Olin eilen elämäni ensimmäisellä klubikeikalla Kallion hämyisellä klubilla. Olimme siellä naisporukalla kuuntelemassa ystäväni veljen bändiä. Bändi oli LOISTAVA. Meistä keski-ikäisistä naisista suurin osa koki uudenlaisen elämyksen fiilistellen massasta poikkeavaa, ihan omanlaistaan musaa. Ihan omanlaisessa mestassa. Musiikki vangitsi sieluni täysin ja vei mukanaan. Tunnelma oli intiimi, hämyinen ja kotoisa. Bändille musiikki oli elämäntapa. Elämää suurempi rakkaus.

   

Bändin vedettyä keikka jäimme vielä istumaan iltaa kyseiselle klubille. En nyt keksi parempaa nimitystä paikalle, koska baari tai yökerho eivät kuvaa paikkaa lainkaan. Siellä oli aivan erityinen tunnelma. Minä rakastuin siihen tunnelmaan. Ihmiset olivat hyvin erilaisia kuin paikoissa, joissa normaalisti käyn. He elivät tunteella omaa tarinaansa. He elivät rentoina tässä hetkessä. Ihanaa katsottavaa. Siihen minäkin pyrin.

Eräs humaltunut pariskunta valtasi tanssilattian tuon tuosta ja he antoivat musiikin viedä. Heitä ei sitoneet tai määritelleet mitkään tanssimisen säännöt vaan he liikkuivat juuri kuten musiikin pitää antaa liikuttaa. Ilman sääntöjä. Ilman estoja. Vapaasti tuntien musiikki virtaavana suonissaan.

Siellä oli helppo olla vaikka ryhmämme varmastikin poikkesi tyypillisestä klubiyleisöstä. Kukaan ei katsonut meitä halveksivasti tai kukaan ei ihmetellyt miksi siellä ylipäätään olimme. He aidosti nauroivat meidän ryhmän äänekkäille toilaillulle. Ihmiset tuntuivat olevan hyvin avointa, hyväksyvää ja joviaalia porukkaa. Juuri sellaista, joiden keskuudessa oli hyvä olla.

Minä itse tein aika lailla neljä kuukautta sitten elämäni parhaan päätöksen nauttia elämästäni ilman kuningasalkoholia. Aluksi ajatus pelotti minua. Aluksi ihmiset vitsailivat minulle, että kyllä sinut pian saadaan takaisin ruotuun – älä pelkää. Aluksi ihmiset eivät halunneet lähteä minun kanssani ulos, koska eihän selvin päin voi pitää hauskaa. Kuinka paljon sainkaan osakseni halveksuntaa ja naurahduksia. Mutta en enää. Minä seison täydellisesti myös tuon päätökseni takana ja olen oppinut kuuntelemaan mitä minä tai mitä minun kehoni tai mieleni tuntee tuon päätöksen ansiosta. Ja kehoni ja mieleni kiittää minua joka päivä. Minulle on tärkeämpää mitä itse tunnen kuin se mitä toinen tuntee minun puolestani. Kuten kaikessa myös tässä vain minä itse tiedän, mikä minulle itselleni on parasta.

Kaikki päätökseni siis kuvastavat minua, vain minua ei ketään muuta. Kaikkien päätösteni kautta olen löytänyt itseni. Ihmisen, joka on alkanut luottamaan itseensä. Itseensä luottaminen on merkinnyt myös sitä, että luotto toisiin ihmisiin on joutunut koetukselle. Kuten kaikessa myös tässä, haetaan ääripäiden kautta totuutta ja loppu viimeksi heiluriliike pienenee ja jopa pysähtyy tehden elämästä seesteisen. Se on minussa. Ei kenessäkään muussa. Miksi siis meidän pitäisi antaa mitenkään pelkomme muiden ajattelumaailmasta viedä meitä harhaan? Olen kuin uudesti syntynyt feeniks lintu, joka on koonnut koetteluksensa munaksi ja varjelee tuota munaa kotkaemon lailla, sillä siellä asuu totuus. Siellä asuu elämä. Siellä asuu aurinko ja valo.

”Tarinan mukaan aikansa tullessa täyteen feeniks rakentaa itselleen kanelipuun oksista pesän ja sytyttää sen, jolloin pesä ja lintu itse palavat roihuten tuhkaksi. Tuhkasta nousee uusi nuori feenikslintu, joka kokoaa edeltäjänsä tuhkat mirhaiseksi munaksi ja vie sen Heliopolikseen, Auringon kaupunkiin.”

Lähde: Wikipedia 

Minä Olen ~ Sinä Olet

Sanotaan, että kun on pohjalla, niin sieltä voi nousta ainoastaan ylöspäin. Näin on. Silloin kun elämä tarjoaa kaikki vastoinkäymiset yhdellä kertaa alkaa pienen lepojakson jälkeen tapahtumaan asioita, jotka vievät elämääsi jälleen uusille urille ja parempaan suuntaan. Elämä valmistelee sinua johonkin vieläkin parempaan kuin osasit edes kuvitella. On vain uskallettava sulkea ovet takanaan, jotka eivät toimi elämässäsi. On uskallettava hyväksyä tappiot ilman katkeruutta.

Minä olen kulkiessani temponut monia ovia ja etsinyt oikeutta ja luottamusta. Minä olen uskaltanut tarttua haasteisiin ja olen myös uskaltanut luopua, kun aika on tullut. Toisilla saroilla ja olosuhteissa se on ollut helpompaa ja toisilla taas paljon vaikeampaa. Olen luottanut sokeasti intuitiooni ja antanut mennä. Olen uhmannut pelkoani ja olen tehnyt päätöksiä koko aikaisemman elämäni edestä. Kerrankin kukaan ei ole ollut jarruttelemassa eikä ohjaamassa minua suuntaan eikä toiseen.

Olen pitänyt kaasun pohjassa ja lasetellut menemään. Takki auki ja elämä edessä. Olen elänyt. Olen etsinyt. Olen kuunnellut vain itseäni välittämättä muiden mielipiteistä. Olen elänyt MINUN elämääni. Olen tehnyt paljon virheitä ja olen kohdannut petollisia ihmisiä, mutta en anna niiden nujertaa minua. Olen oppinut virheistäni todella paljon.                  


Olen kyseenalaistanut paljon itseäni. Nyt olen löytänyt itsevarmuuden.  Olen hyvä juuri tällaisena kuin olen eikä minun tule koskaan muuttua miksikään muuksi. Olen oppinut mihin minusta on ja mihin ei ole. Se on vienyt minua kohti omaa unelmaani olla se, joka olen. Mikään unelmani ei tunnu enää naurettavalta tai saavuttamattomalta. Tiedän, että kaikki unelmani toteutuvat joskus, kunhan vain jaksan uskoa niihin.

Sanotaan myös, että sitä saa mitä tilaa. Tuntuu kuin olisin juossut maratonin autiomaassa ilman nestettä. Tuntuu, että nyt on tullut aika pysähtyä ja huilata tovi jos toinenkin. Elinvoimasuuttani mikään ei koskaan vie pois, mutta nyt on tullut aika hidastaa tahtia todenteolla. Nyt on tullut aika lopettaa enemmän yrittäminen saadakseen vähemmän tai ei mitään. Nyt on tullut aika toteuttaa sanontaa vähemmän on enemmän. Nyt on tullut aika nauttia saavutuksistaan. Nyt on tullut aika korjata satoa kylvötöiden jälkeen. Nyt, tässä hetkessä on aika nauttia siitä miksi olen tullut ja odottaa mitä suurenmoista elämällä on vielä minulle tarjottavanaan.

Ensimmäisen kerran elämässäni olen tuntenut olevani vahva, todella vahva vaikka monen mittapuun mukaan olen elänyt uhkarohkeaa elämää. Olen uskaltanut nousta parrikadeille ja puolustaa asemaani horjumatta olla minä olemiseni takana – olen ylittänyt itseni. Olen puolustanut omaa elämääni, omaa unelmaani. Tunnen olevani jälleen vapaa. Pystyn hengittämään. Pystyn nauttimaan elämästä. Olemaan tasapainossa itseni ja elämäni kanssa.

Ihoni on karaistunut ja paksuuntunut suojellakseen minua. Minä olen ymmärtänyt, että voin kulkea myös takki kiinni. En tee sitä pahuuttani kohtaamiani ihmisiä kohtaan vaan suojellakseni itseäni. Olen ymmärtänyt, että minun ei tarvitse niin kovin enää tempoa, olen tyydyttänyt suurimman uteliaisuuden- ja seikkailunhaluni. Olen kohdannut jokaisen oven takana jonkin menneisyyden peikon, jonka olen selättänyt ja sulkenut oven lopullisesti. Olen kasvanut itsessäni siksi persoonaksi, joka uskaltaa olla oma itsensä kyseenalaistamatta olemistaan.

Olen oppinut luottamaan itseeni ja se riittää. Olen ymmärtänyt, että sanani ja olemiseni ovat ainoastaan minua itseäni varten. Mikäli sanoillani tai olemisellani vaikutan yhteenkin ihmiseen positiivisesti, olen omassa persoonassani ylittänyt itseni. Vielä tulee joku, johon juuri minun persoonani tekee niin suuren vaikutuksen, että pelkkä läsnäoloni nostattaa esiin aidon sydämenrakkauden. Ihminen,  joka ajattelee kaltaiseni lailla ja on valmis jakamaan ajatukset ja rakkauden kanssani. Vielä tulee aika – tiedänhän sen. 

Natasha Bedingfield: Strip Me

Lyrics:

La la la la la la 
Everyday I fight for 
All my future somethings 
A thousand little wars 
I have to choose between 
I could spend a lifetime 
Earning things that I don't need 
But that's like chasing rainbows 
And coming home empty 
And if you strip me, 
Strip it all away 
If you strip me, 
What would you find 
If you strip me, 
Strip it all away 
Ill be alright 

Take what you want 
Steal my pride 
Build me up 
Or cut me down to size 
Shut me out 
But I'll just scream 
Im only one voice in a million 
but you aint taking that from me 
Oh oh no you aint taking that from me x 4 

I dont need a microphone, yeah, 
To say what I been thinking 
My heart is like a loudspeaker 
Thats always on eleven 
And if you strip me, 
Strip it all away 
If you strip me, 
What would you find 

If you strip me, 
Strip it all away 
I'm still the same 

Take what you want 
Steal my pride 
Build me up 
Or cut me down to size 
Shut me out 
But I'll just scream 
Im only one voice in a million 
but you aint taking that from me 
Oh oh no you aint taking that from me x 4 

'cuz when it all boils down 
At the end of the day 
It's what you do and say 
That makes you who you are 
Makes you think about it, 
Think about it 
Doesn't it 
Sometimes all it takes is one voice 

Take what you want 
Steal my pride 
Build me up 
Or cut me down to size 
Shut me out 
But I'll just scream 
Im only one voice in a million 
but you aint taking that from me 
Oh oh no you aint taking that from me x 4

[ From: http://www.metrolyrics.com/strip-me-lyrics-natasha-bedingfield.html ]

Anna auringon loistaa valtakunnassasi

Aurinko paistaa lämpimästi ikkunastani sisään. Tunnen sen säteiden hivelevän ihoani. Istun ja yritän saada otteen keväästä ja auringon suomasta lämmöstä. Mieleni on tyyni ja sieluni vapaa. Tunnen pettymystä sisimmässäni, mutta tuo tunne ei saa minusta enää otetta kuten aikaisemmin. Tunnen samanaikaisesti mielihyvää, sillä tiedän kuinka vahva olen. Olen päästänyt irti, olen päästänyt menemään. Olen siis saavuttanut jotakin, jonka eteen olen tehnyt kovasti töitä. En enää anna pettymysten sammuttaa sisäistä aurinkoani.

Katson edelleen ulos ikkunastani. Aurinko paistaa vieläkin kirkkaammin paljastaen kaiken lian ja pölyn, mutta en välitä. Myös luonto on likainen ja pölyinen, mutta silti niin kaunis. Auringolla on valtava merkitys elämässämme. Se valaisee. Se lämmittää. Se toimii luonnon kasvuvoimana ja ihmisten polttoaineena. Mitä tapahtuisi, jos maailma myrkyttäisi sen ja värjäisi sen mustaksi? Mitä tapahtuisi, jos emme enää pääsisi nauttimaan sen luomasta vehreydestä ja väreistä? Mitä tapahtuisi, jos aurinko kuolisi eikä se enää koskaan nousisi?  Maailma tuhoutuisi. Niin tärkeä se meille on.

Kuuntelen ihmisten tarinoita ja kaikki tarinat toistavat samaa. Antajat jatkavat antamistaan ja ottajat ottavat kyseenalaistamatta mitään. Antajat väsyvät ja ottajat syyllistävät heikkoudesta eivätkä ymmärrä väsymisen todellisia syitä. Murheellisten maailma. Petettyjen valtakunta. Olen ollut estradilla pelkäämättä mitään ja luottaen elämään. Tajuamatta kuitenkaan mitä esiripun takana tapahtuu. Olen uskonut. Olen luottanut. Milloin me heräämme tästä painajaisunestamme. Milloin me ymmärrämme, että aurinko on meidän kaikkien etuoikeus. Milloin me ymmärrämme, että elämä on sekä antamista että saamista - yhdessä.  

Aurinko on valtakuntamme ainoa pelastaja. Me näemme auringossa usein vain sen välillisen vaikutuksen; pölyn ja lian, joka aiheuttaa meille mielipahaa ja huolta. Pelkäämme auringon paljastavan meidät kuten se paljastaa pölyn ja lian. Katsoessamme pölyn ja lian läpi aurinkoon, voimme nähdä sen voiman, jota se tarjoaa meille joka ikinen päivä, kun se sallii meille näyttäytyä. Ainoastaan sillä on todellista merkitystä.

Yritän hyväksyä maailmaa sellaisena kuin se on ja osoittaa rakkauttani universumille niin hyvin kuin osaan, mutta silti päälleni sataa taukoamatta. Olen ymmärtänyt, että sisäisen aurinkomme paljastuttua meitä varjostaa huoli. Yritämme loistaa aina vain kirkkaammin ja kirkkaammin, mutta silti maailma näkee meistä kuitenkin usein vain lian ja pölyn. Ei sillä, kuinka kirkkaasti loistamme ole oikeasti mitään vaikutusta, kunhan vain loistamme. Vain sillä on merkitystä, että maailma herää ja on valmis ottamaan tuon loisteen vastaan. 

Vain se, joka näkee auringon todellisen voiman voi nähdä myös ihmiskunnan sisäisen loisteen. On hyväksyttävä, että toiset näkevät vain välillisen merkityksen eivätkä aurinkoa itseään. Silloin se toimii kuin peili, josta tarkkailija voi tarkkailla omaa sisintään. Eikä toki ole auringon syy, ettei se pysty miellyttämään meitä kaikkia vaikka se kuinka kirkkaana loistaakin. Ei ole auringon syy ettei sitä nähdä vaan niiden, jotka eivät halua nähdä sitä. Herää unestasi ja katso ympärillesi. Näe auringon todellinen kauneus. Näe auringon todellinen voima.

Ihanaa elämää ~ ei sen vähempää

Kerrankin minulla on aikaa nauttia vain itsestäni ja ympäristöstäni. Kuljeskelen korkokengissäni Tallinnan katuja pitkin nauttien joka askeleesta vaikkakin päkiöihini sattuu vietävästi. Isäni kyllä huomautti minulle, että olisi fiksumpaa laittaa kaupunkikierrokselle lenkkarit jalkaan. Niillä olisi huomattavasti miellyttävämpi kuljeskella pitkin mukulakivisiä katuja. Ei, se ei sopinut minun katukuvaani Tallinnasta ja minä itsepintaisesti vedin korkosaapikkaat jalkoihini vaikka minulla oli pari mukaviakin kenkiä mukanani. Minä halusin aistia kaupunkia täydessä naisen mitassani. Minusta tuntui, että hymynikin loisti kasvoiltani kirkkaampana ja nimenomaan korkojen ansiosta.

Matkani kulki useaan otteeseen kukkamarketin ohitse, joka sijaitsee vanhan kaupungin suuaukossa. Kerta kerralta siirsin askeleeni lähemmäksi kukkakojuja huumaantuen aina vain enemmän tuoreiden ruusujen jumalaisesta tuoksusta. Joka kerta minun teki mieleni ostaa ruusu itselleni, sillä olisin sen kyllä ansainnut, mutta minulla ei sattunut olemaan kolikon kolikkoa lompakossani. Välillä huumaavaan ruusuntuoksuun sekoittui savukkeen tuoksu, joka hiukan häiritsi minun nautintoani, mutta en välittänyt siitä.

Vanhassa kaupungissa palaa. Paloauto tööttää torveaan ja pääsee juuri ja juuri autojen täyttämän ahtaan kujan läpi perille. Pysähdyn vanhan kaupungin laitamalle ja kaivan lehtiöni esille ja aloitan kirjoittamaan. Eräs mies pysähtyy ja sanoo jotakin venäjäksi. Vastaan hänelle suomeksi kirjoittavani. Oletin siis, että hän kysyi minulta mitä teen. Niin toimii kansainvälinen oletuskieli. En oikeasti ymmärtänyt mitä hän yritti sanoa ja vastasin hänelle englanniksi, että kirjoitan. Hän katsoi minua silmiin, hymyili minulle ja toivotti minulle ihanaa päivän jatkoa.

Ihana kevätaurinko hyväilee tuuheita hiuksiani. Nautin hetkestä. Toinen paloauto saapuu palopaikalle. Isä ja pieni kiharatukkainen poika kulkee ohitseni. Tapasin heidät juuri kukkamarketilla. Pieni poika kantaa paperiin käärittyä ruusua kädessään. Ilo nousee kasvoilleni, sillä olen niin onnellinen hänen äitinsä puolesta. Tuo pieni poika tekee pian äitinsä päivän.

Kävelen jälleen hetken satamaan päin, sillä lauttani on kohta lähdössä. Hymyilen ja minun täytyy jälleen pysähtyä kirjoittamaan. Tuntuu ettei mikään pysty horjuttamaan tätä onnellisuuden tunnetta sisälläni ja hymyä kasvoillani. Olen saanut enemmän ystävällisyyttä osakseni kuin moneen aikaan. Olen ollut itse hyvin vastaanottavaisessa tilassa. Mikään ei ole häirinnyt rauhaani. 

Tunnen oloni turvalliseksi kaupungissa, jossa ennen olen tuntenut jopa pelkoa. Olen nauttinut täysin rinnoin isäni seurasta. Hän tuntee kaupungin läpikotaisin. Me olemme keskustelleet paljon arkipäivän asioista. Olen oppinut isältäni uusia näkemyksiä asioihin. Kerroin ihailevani hänen kärsivällisyyttään ja kurinalaisuuttaan ja pyrkiväni samaan. Näin isäni aivan uudessa valossa. Näin hänet aivan erilaisena ihmisenä kuin olin osannut häntä aiemmin katsoa. Tajusin, että olin vihdoin avautumassa ja vapautumassa näkemään elämää vieläkin laaja-alaisemmin.

Ymmärsin myös naisen roolin uudella tavalla tuon matkani aikana. Ymmärsin, miksi virolainen nainen poikkeaa niin paljon suomalaisesta naisesta. Heidän kulttuurissaan heidän annetaan olla naisia. He saavat tuntea itsensä naisiksi. He tietävät, että heidän miehensä pitävät heistä huolta. Heidän ei tarvitse todistella pärjäävänsä omillaan. 

Miehet opetetaan jo pienistä pojista saakka olemaan huomaavaisia naisia kohtaan alkaen omasta äidistä. Viemään työpäivän päätteeksi kukkia rakastamalleen naiselle ilman turhia syitä tai syyllisyydentuntoja. Mies on naisen turvamies. Mies uskaltaa arvostaa naista. Mies uskaltaa lähestyä naista. Mies uskaltaa rakastaa naista.

Nyt on aika herätä suomalainen mies. Käyttäydymme kuin luolakansa. On vanhanaikaista ajatella, että leimautuisi joksikin casanovaksi ostaessaan kukkia rakastamalleen tai ihailemalleen naiselle. Romanttisuus ei ole häpeä. Vanhanajan ritarillisuus ei kuulu vain satuihin. Jonkun on tehtävä aloite, jotta meidän kansan vanhakantainen kirous päättyisi. Minä olen kasvanut naiseksi, joka ansaitsen olla. Nyt minunlaiset rohkeat naiselliset naiset tarvitsevat rinnalleen miehiä, jotka ovat kasvaneet miehiksi, joita me naiset ansaitsemme rinnallemme. Jotka arvostavat ja kunnioittavat meitä naisina. 

Pikkuhiljaa meidän kansamme kasvaa niiksi yksilöiksi, joilla on avara katse universaaliin maailmaan. Yksilöiksi, jotka saavat olla omannäköisiään yksilöitä yhdessä.

Nyt on aika ottaa rakastava ote elämään ja elämän täyttämä ote rakkauteen J