Riitänkö ? En riitä. Riitän!

Aistin ympärilläni syvää väsymystä. Ihmiset tuntuvat kamppailevan jaksamisen ja riittämättömyydentunteen rajamaastossa. Niin teen minäkin. Taistelin ja taistelin uupumusta vastaan hokemalla itselleni päivittäin, että tämä tehtävä vielä ja ensi viikolla helpottaa. Yritin tsempata itseäni pysyen positiivisena. Viikko toisensa jälkeen jouduin kieltämään yhteisen ajan lapsiltani, koska olin niin väsynyt. Olin siis jälleen joutunut jaksamisen oravanpyörään. Juoksin kiinni omaa elämääni tässä kiireen ja riittämättömyydentunteen täyttävässä ’hidasta elämää’ kampanjassani. Kunnes tuli aika jälleen pysähtyä, vetää syvään henkeä ja sanoa itselleen ’kiire loppuu ainoastaan hyppäämällä oravanpyörästä ulos.’  Niin helppoa se on.

On niin helppo jäädä oravanpyörään juoksemaan ja uskottelemaan, että maali häämöttää kohta. Jouduin koko ajan kieltämään elämästäni sellaiset asiat, jotka arvotan elämässäni korkealle, hyvin korkealle. Lapset vaistoavat vanhempiensa pahan olon ja väsymyksen. He voivat pahoin mikäli vanhemmat voivat pahoin. Ennen ajattelin, että asetan lapseni itseni edelle, mutta ei, niin homma ei toimi. Minä asetan itseni lasteni edelle, koska se on velvollisuuteni. Minun pitää pysyä voimissani kulkiessani lasteni rinnalla kohti heidän tulevaisuuttaan. Minä olen tuon lupauksen antanut, kun olen elämänlahjoista suurimman vastaanottanut.

Kun oikein alamme miettimään elämäämme. Painamme niska limassa päivästä ja vuodesta toiseen ventovieraita ihmisiä miellyttäen. Kiellämme elämästämme tärkeimmän. Itsemme, lapsemme ja läheisemme. Meillä ei ole aikaa rakkaimmillemme, koska ventovieraiden miellyttäminen vie kaiken ajan. Luulemme, että tulemme vieläkin onnellisemmiksi, kun vaihdamme elämämme vieläkin hienompaan titteliin ja isompaan palkkapussiin. Ehkä  luontoisetuna saadaan vielä kallis auto, josta naapurit voivat olla kateellisia. 

Minä tiedän tuon. Ajattelin joskus itsekin samalla lailla. Kunnes muutos oli väistämätön. Onni ei tullut suorittamisen myötä. Onni ei tullut materian myötä. Minä väsyin, minä uuvuin. Ihmettelin kuinka paljon minun tulee oikein vielä saavuttaa ansaitakseni onneni. Onni ei siis löydy tästä meidän ihmisten luomasta epätodellisesta materiaalisesta maailmasta, jossa kellään ei enää ole oikeasti hyvä olla. Ihmisen työpäivä ei enää ole vain normaali työpäivä vaan työnantaja on tunkeutunut jo meidän jokaisen kotiin tehden meistä työnorjia. Meidän pitää miellyttää, jotta saamme pitää tuon työpaikan, jossa olemme onnettomia ja vaikka kuinka paljon miellytämme, emme saa siitä itse yhtään enempää. Tulemme aina vain onnettomammiksi. Lopulta olemme niin uupuneita, että elämämme lakkaa olemasta pyrkiessämme keräämään voimamme uudelleen. Mitä tekee silloin työnantaja? Tuohon ei liene syytä edes vastata.  

Ideologiani yrittäjäksi ryhtyessäni muutama vuosi sitten oli halu tehdä työtä, jota haluan tehdä, saada tuloja siinä määrin, että pystyn elättämään itseni ja läheiseni sekä saadakseni täydellisen päätäntävallan omasta jaksamisestani ja läsnäolostani läheisteni elämässä. Kunnes eräänä päivänä huomasin, että en tehnytkään työtäni vain edellä mainituista syistä vaan olin jälleen ajautunut tilanteeseen, jossa miellytin lukemattomia tahoja. Tajusin, että vaikka teen työssäni kuinka hyvää jälkeä tahansa, vain harvoin asiakas on täydellisen tyytyväinen. Ihminen on sellainen, että se  haluaa vain parasta ja uskoo vieläkin paremman olemassaoloon vaikka olin luullut tarjoavani hänelle parasta oman mittapuuni mukaan. Huomasin, että minua alettiin pitämään itsestäänselvyytenä ja jopa maagikkona. Silloin ymmärsin, että olin elänyt ohi unelmaani. Tuli aika jälleen päivittää oman elämäni toimintasuunnitelma.

Olen päättänyt, että riitän juuri tässä mitassa kuin olen. Riitän itselleni ja läheisilleni, kenellekään muulle en ole elämässäni tilivelvollinen, mikäli en itse toisin päätä. Kuuntelen tästä lähtien itseni lisäksi ainoastaan läheisteni vaatimuksia ajankäyttöni suhteen. En suostu enää pelkäämään ja sen myötä miellyttämään muita. Se vie minut tuhoon. Se vie meidät tuhoon. En suostu enää elämään kenenkään muun unelmaa kuin omaani. Lupaan myös pitää omat unelmani siinä mittakaavassa, että pystyn olemaan muista riippumaton eläessäni niitä todeksi. Lupaan uskaltaa kuunnella omaa intuitiotani olla väsyttämättä itseäni pyrkiessäni vastaamaan muiden odotuksiin. En halua riistää kenenkään muun mahdollisuutta löytää ja elää omaa unelmaansa todeksi. Jokainen on ansainnut oman unelmansa elettäväkseen.

Uupumus on seurausta pelosta. Uupumus on seurausta muiden miellyttämisestä. Uupumus on seurausta liiallisesta vastuunkannosta. Uupumus on pelkoa ottaa oma elämä hallintaansa täydellisesti. Älä pelkää elää elämääsi, sillä se on ainutkertainen. Älä pelkää repäistä itseäsi irti onnettomasta elämästäsi ja aloittaa elämä itseäsi varten. Voitettuasi pelkosi päättää oman elämäsi kohtalosta olet voittanut peloista suurimman. Se on ensi askel, jonka otettuasi huomaat, että onnellinen elämä on mahdollista. 

Ala elämään läsnä omassa elämässäsi. Ala elämään omaa unelmaasi todeksi tässä ja nyt. Älä tee sitä kuitenkaan ilman suunnitelmaa, sillä ilman suunnitelmaa suunnittelemme epäonnistumisen. Aloita vaikka miettimällä seuraavaa. Uskallanko olla onnellinen omassa elämässäni tässä ja nyt? Voisinko olla onnellisempi tekemällä sitä, mistä unelmoin vaikka saisinkin siitä vähemmän rahaa? Ja muista, sinä riität juuri sellaisena kuin olet. Sinä olet juuri niin onnellinen kuin annat itsellesi luvan olla!

Adam Lambert: Aftermath

Lyrics:

Have you lost your way?
Livin' in the shadow of the messes that you made
And so it goes
Everything inside your circle starts to overflow

Take a step before you leap
Into the colors that you seek
You give back what you give away
So don't look back on yesterday

Wanna scream out, no more hiding
Don't be afraid of what's inside
Gonna tell ya you'll be alright
In the aftermath

Anytime anybody pulls you down
Anytime anybody says you're not allowed
Just remember you are not alone
In the aftermath

You feel the weight
Of lies and contradictions that you live with every day
It's not too late
Think of what could be if you rewrite the role you play

Take a step before you leap
Into the colors that you seek
You give back what you give away
So don't look back on yesterday

Wanna scream out, no more hiding
Don't be afraid of what's inside
Gonna tell ya you'll be alright
In the aftermath

Anytime anybody pulls you down
Anytime anybody says you're not allowed
Just remember you are not alone
In the aftermath
In the aftermath

Before you break you have to change your own mind
Take a trip and fall into the pit
Tell a stranger that their view is full

So all you feel is love, love
All you feel is love, love

Wanna scream out, no more hiding
Don't be afraid of what's inside
Wanna tell you you'll be alright
In the aftermath

Wanna scream out
No more hiding
Don't be afraid of what's inside
Gonna tell ya you'll be alright
In the Aftermath

Anytime anybody pulls you down
Anytime anybody says you're not allowed
Just remember you are not alone
In the aftermath

In the aftermath
(Gonna tell ya you'll be alright)
In the aftermath
In the aftermath
Just remember you are not alone
In the aftermath

Lähde: [- From: http://www.elyrics.net/read/a/adam-lambert-lyrics/aftermath-lyrics.html -]