Kuuletko minut taivaan lintu

Olen peräänkuuluttanut perinnettä ja juuria ainakin omassa elämässäni. Kuitenkin vasta myöhemmällä iällä tajusin sen merkityksen. Mutta niinhän elämä menee, tulee aika, kun on tarkoitettu näkeväksi elämän todellinen luonne. Ruuhkavuodet pitävät meidät kiireisinä eikä ole aikaa pohtia elämän syvällisyyttä ja sen tarkoitusta. Toisaalta voimme myös olla niin yhteiskuntaohjautuneita, että menemme sinne minne meidän oletetaan menevän, huomaten myöhemmin, että suunta olikin täysin väärä.

Kautta aikojen elämä on ollut kuin vuoristorata, niin yksittäisessä elämänkulussa kuin kulttuurihistoriassakin. Ihanteet ovat vaihdelleet ja usein muutospaineessa mennään laidasta toiseen. Viime vuosina nyky-yhteiskuntamme ihanne on ollut läsnäolo ja tasapainoinen elämä. Sinänsä ihan pätevä pyrkimys, kun alamme pohtimaan maailman menoa. Hidastaminen on ehdottoman tärkeää. Niin, mutta seuraako se onni tasapainoista elämää.

Totta on, että ihminen juoksee karkuun omaa turhautumistaan. Ahdistus tekemättömyyden keskellä laittaa kohtaamaan itsensä ja siksi keksitään uutta tekemistä jottei tarvitse olla yksin ja kohdata omia haavojaan tai vajavaisuuksiaan. On niin helvetin helppoa syyllistää kaikista virheistä muita. Tulemme siis vastuukysymykseen, kuka on vastuussa sitten minun syntymästä ja elämästä, tekemättömistä töistä tai tehdyistä töistä. Mielellään tietty tehdyistä töistä otetaan kunnia itselle. 

Mitä sitten voimme, jos en olekaan saanut mitään aikaiseksi, koska äiti ei opettanut minua rakastamaan. Tai isä oli aina vain vihainen. Voi voi, parka polo boy tai tyttö ihan yhtä lailla. Kuka on vastuussa juuri minun ja jälkipolvieni elämästä? Päätöksistä, joita teen tai jätän tekemättä? Tai siitä vastuusta, johon lapsemme meidät heidän tulevaisuudessaan syyllistävät? Lohdutonta, todella lohdutonta, jos en itse voisi vaikuttaa elämäni kulkuun lainkaan. 

Kuitenkin heti ensi töikseen täytyy lopettaa syyllisen etsiminen itsensä ulkopuolelta. Enkä väitä, että tehtävä olisi helppo, mutta kuka on luvannutkaan helppoa elämää. Helppo elämä on elämätöntä elämää ja todellisen vastuun siirtämistä itsestä ulos ja siinä voi sitten tuuditella menemään etiäpäin kuin mummo hangessa siinä jaffat tulloo mainoksessa. Ja jos en tee sitä itseni vuoksi, voisin tehdä sen vaikka lasteni vuoksi. Ahdistus on nimittäin sellainen velikulta, että se kasvaa sukupolvelta toiselle, jos kukaan ei ota vastuukseen katkaista sukuketjun dilemmaa.

Olemme juureton kansa vaikka asustelemme yltäkylläisyyden keskellä täällä pienessä ja hyvinvoivassa lintukodossamme. Meillä ei ole nälänhätää, ei malarianpelkoa tai enää edes poliota. Meillä ei ole todellista elämänuhkaa paitsi henkinen huonovointisuutemme. Meillä on materiaalinen hyvinvointi maailman kärkiluokkaa, mutta silti olemme onneton ja uupunut kansa. Etsien elämään tasapainoa. Ja väittäisin, että loppu viimeksi myös todellista tarkoitusta. 

Tarkoitus muuten löytyy kartoittamalla ja elämällä omia henkilökohtaisia arvojaan todeksi. Arvoja, jotka tuotetaan itse kuten työ ja harrastukset tai elämysarvoja, joissa nautitaan muiden tuottamista arvoista tai vaikka luonto, joissa koetaan elämää. Unohtamatta korkeinta arvojen toteuttamista eli asennetta. Asennetta niin menestyksen kuin vastoinkäymistenkin keskellä. Asenteen muokkaukseen vaikuttaa suuresti oma tahto antaa tarkoitukselle sille kuuluva arvo.

Tänään väitän, itsekin tasapainoista elämää etsineenä ja sen löytäneenä, että se mitä todella tarvitsemme, on juuret. Tietoisuus siitä, mistä olemme tulleet ja miksi olemme sieltä lähteneet. Tämän lisäksi tarvitsemme päämäärän. Tietoisuus siitä minne olemme matkalla tällä elämän pituisella matkalla. Sitä kutsutaan myös unelmaksi, tavoitteeksi. Eikä se välttämättä ole vielä valmis edes visiossaan. Ennen muinoin arvomaailma kumpusi perinteestä. Nyt meidän tulee entistä tarkemmin kuunnella sisäistä ääntämme havaitaksemme, löytääksemme oman paikkamme, joka on tarkoitettu olevan. 

Tässä yhteiskunnassa elämme amerikkalaisempaa elämää kuin amerikkalaiset itse. Kuunteletko todella omaa ääntäsi vai menetkö niin sanottujen yleisten ihanteiden perässä? Massan mukana, sutena lampaiden vaatteissa. Jos tahdot oikeasti voida hyvin, kohtaa itsesi ja kuule äänesi. Löydä arvosi ja arvokkuutesi. Älä anna maailman häiritä sinun ääntäsi. Sinun äänesi on ainutlaatuinen, uniikki. Vain sinä voit itse kuulla sen.

Itsekeskeisyyden valtakunnassa näemme ja koemme ainoastaan oman tuskan ja kipumme, mutta tuo kipu on meidän yhteinen. Olemme kiinnostuneita vain siitä, mitä itse hyödymme. Vaikka todellinen onni kumpuaa siitä, että suuntaa tekonsa toisia kohden ja siitä tosiasiasta, että kuulee oman sielunsa kauniin äänen ja tottelee sitä. 

Vuorovaikutus on erityisen tärkeää, koska se herättelee oman sielun, mutta ainoastaan tietoisuudessaan. Päätöksen tekee jokainen itse kuten tuntee sisimmässään. Usein se voi olla vaikeaa, koska muiden mielipiteet ehdottomasta totuudesta tai ohjeet miten pitäisi toimia sekoittavat omantunnon ääntä. Omatunto on kuin intuitio, jolloin ainoastaan itse voi tietää, miten milloinkin tulisi toimia. Pelko nolaantumisesta tai virhearviosta estää kuulemasta sisäistä ääntään. Siinäkin on kyse tavallaan oman vastuun siirrännästä. 

Kun ihminen ottaa itsestään vastuun, lakkaa ahdistus jossain vaiheessa olemasta, sillä hän alkaa tuntemaan itseään ja kulkemaan siihen suuntaan, josta löytää tarkoituksellista elämää ja joka on itseä varten. Tekemään omat päätöksensä itse. Alkaa ohjautumaan sisältäpäin välittämättä mitä muut ajattelee. Ja näin pitää olla, sillä ainoastaan sinä itse voit elää sinun omaa elämää. Ainoastaan sinä itse voit löytää elämäsi todellisen tarkoituksen ja tuo tarkoitus kun täyttyy, seuraa onni sen myötä, sillä sinä olet täyttyvä siinä persoonassa, kuin olet tähän maailmaan saapunut. 

Ihminen on oman elämänsä myötäluoja eikä siksi pidä takertua kohtaloonsa, sillä meillä jokaisella on oma kohtalo kannettavanamme, mutta myös vapaus toteuttaa omaa tulevaisuuttamme. Tästä päivästä alkaen. Sinä pystyt ja kykenet siihen kunhan hyväksyt itsesi ja menneisyyden kohtalosi kuten on oleva. Menneisyys on tehnyt sinusta sinut ja se on sinulle lahjaksi annettu, jotta voit tehdä oman tulevaisuutesi historiasta juuri sellaisen, kuin itse tahdot.