Toimiva parisuhde. Mitä se oikein on? Pidämmekö toisiamme niin itsestäänselvyytenä ettemme enää anna edes ajatusta, mitä toinen ihminen meille on ja merkitsee. Palveleeko hän vain minun intressejäni vai olenko minä valmis olemaan myös häntä varten. Itsekkyys ei sovi parisuhteeseen. Silloin toinen tuhoutuu. Hän ei täyty parisuhteessa. Hän ei saa itselleen sitä, mikä parisuhteen tarkoitus on. Itseasiassa kumpikaan heistä. Parisuhteen perimmäinen tarkoitus on olla olemassa toista varten. Olla vahva kuin tammi, kun toinen on heikko. Olla turva ja lämpö, joka pirtin lämmittää. Olla rakkaus, joka kantaa ja elämälle ainutlaatuisen tarkoituksen antaa.
Hyvä ja tarkoituksenmukainen parisuhde tulee toista puolitiehen vastaan. Herkistyy ensisijaisesti toisen tarpeille. Se ei alista, mutta ei myöskään alistu. Se ei asettele ehtoja. Se kasvaa yhdessä koko matkan ajan. Jossa matka on ikuisuus. Tulee aikoja, kun toinen on heikko ja tarvitsee tukea. Kannustusta. Rakkaus on kuin parisuhde -sana, se täyttyy suhteessa toiseen, sen pariin. Se on vuorovaikutusta niin sanoissa kuin teoissakin. Parisuhde vaatii paria pitämään siitä hyvää huolta. Olemaan pariaan varten.
Parisuhde tukee toista sen tavoitteissa ja päämäärissä. Parisuhteessa on yhteisiäkin tavoitteita ja päämääriä. Molemmilla tulee kuitenkin olla myös omia sellaisia. Kenenkään edessä ei tule uhrata eikä uhrautua omissa unelmissaan. Parisuhteessa omia unelmiaan kohti kuljetaan toista kunnioittaen ja toiselle itsestään osansa antaen. Jos haluaa saada on myös oltava kyky antaa itse. Parisuhteessa ei tule asettaa jyrkkiä rajoja. Ja vaikka rakkaus on vapaa tai sen ainakin tulisi olla, vaatii parisuhde myös rajoja, joka on yhteistä vastuuta niin itsestä kuin toisestakin. Vastuunkantoa omista teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Vastuuta omasta paikastaan ja kasvumahdollisuuksista parisuhteessa. Luottamus vaatii rehellisyyttä. Hyvä ja kestävä parisuhde vaatii kunnioittavaa vuorovaikutusta välillä kahden ainutlaatuisen ihmisen.
Parisuhteessa olemme tasavertaisia kumppaneita. Kuuntelemme toisiamme. Emme vain korvillamme, vaikka hyvä, jos edes niillä, vaan meidän tulee herkistyä sydämessämme toista varten. Oppia rakastamaan ilman, että toisen tarvitsee sitä osakseen pyytää. Emme saa silti liikaa riippua toisessa. Emmekä etenkään niin, että uhraamme itsemme rakkauden alttarilla toisen elämän tähden. Elämä on ainutlaatuinen ja jokaisella se on oman näköinen. Tavallaan meillä tulee olla pelisäännöt, jotka kunnioittaa kaikkia osapuolia. Mustasukkaisuus voi olla merkki aidosta välittämisestä, mutta sairaalloisena se estää rakkauden aidoimman olomuodon. Vapauden. Kun taas vapauden vastapari on vastuu. Ilman vastuuta vapaus on tuhoon tuomittu.
Parisuhteessa tulee puhua. Uskaltaa ilmaista omia mielipiteitään ja tunteitaan ilman, että niistä suututaan. Suuttuminen on merkki omasta kypsymättömyydestä. Kun taas mustasukkaisuuskin saattaa olla oman arvostuksen tunteen puutetta. Jokainen tarvitsee oman tilansa ja paikkansa parisuhteessa. Jokainen tarvitsee oman arvontunteen ja kunnioituksen parisuhteessa. Rakkaus ei ole koskaan toisen alistamista, valtaa, ylenkatsomista tai manipulointia. Aito rakkaus on kannustamista, turvaa, arvostusta ja toisen ainutlaatuisuuden suurta kunnioitusta. Hyväksyä toinen omassa persoonassaan.
Niin. Hyväksyä toinen sellaisenaan. Se onkin sitten ihan oma lukunsa. Me usein tahdomme ymmärtää asioita hyvin mustavalkoisesti. Kauneinkin ajatus kätkee itsekkyyttä taakseen. Ymmärrämme miten tahdomme ymmärtää. Hyväksyä toinen omassa ainutlaatuisessa persoonassaan ei toden totta tarkoita, että hyväksymme mitä vain. Se tarkoittaa, että hyväksymme toisen omassa persoonassaan, omine unelmineen ja ajatuksineen. Toisen hyväksyminen ei vapauta ketään vastuunkannosta ja omien huonojen tapojen pois kitkemisestä. Henkilökohtaisesta kasvusta.
Aito rakkaus tapahtuu hiukan eri tasolla kuin rakkaus, jota me usein pidämme rakkauden perikuvana. Aito rakkaus kykenee näkemään toisen näkymättömät mahdollisuudet ja kaivamaan ne esille. Se ei tarkoita, että toisen tulee muuttua minun kaltaisekseni, vaan että suhteen toinen puolikas kannustaa toista puolikasta löytämään omat mahdollisuutensa, joita ei itse välttämättä näe omaksi tehtäväkseen. Vaan ei jälleen kerran niin, että minävallanhimo toiseen ihmiseen määrää kaapin tai tehtävän paikan. Jokainen kuitenkin itse loppu viimeksi oivaltaa tehtävänsä. Aito parisuhde kasvaa rakkaudessaan taukoamatta haastamalla toista kasvamaan kanssaan.
"Rakkaus" voi olla siis fyysistä. Silloin se on enemmänkin toisen esineellistämistä. Omien halujen tyydyttämistä. Rakkaus ei siis todellakaan ole aito nimitys tuolle aktille. Psyykeen tasolla koemme rakkauden emotionaalisesti saaden siitä turvaa ja aitoa läheisyyttä. Henkisellä tasolla rakkaus on toden totta aivan jotain uniikkia. Ainutlaatuista. Se on rakkautta, jota ei voi koskaan millään korvata. Kukaan toinen ei voi herättää niin syvää rakkautta sinussa, että voisi täyttyä ja syttyä niin kokonaisvaltaisesti. Sitä kutsutaan sielujen liitoksi. Täydelliseksi sielunkumppanuudeksi. Sen tason rakkaudessa tapahtuu suoranaisia ihmeitä. Tuntee toisen kuin ei ketään toista milloinkaan. Sen tason rakkaus on valmis antamaan anteeksi loukkaukset. Sen tason rakkaus on valmis jopa luopumaan toisesta. Sillä tasolla rakkaus on aidosti vapaa. Sillä tasolla rakkaus on puhdasta ja paljasta. Se on kuin Feeniks -linnun kultamunastaan kuoriuttuma uusi lintu. Uusi alku. Uusi elämä.
Millä tasolla sinä käsittelet rakkautta? Ulkoiset avut, luonteenpiirteet vai sydämen sivistys? Rakkaus kärsii, kaiken kestää ja anteeksiantaa. Se voi jopa vihata vahvistaakseen ja syventääkseen rakkauttansa, mutta anteeksi antaessaan rakkaus on lujempi kuin vuori eikä sitä enää silloin milloinkaan saa epäillä tai kyseenalaistaa, sillä ainoastaan aito rakkaus kykenee kasvamaan ja siivet rakkauden parilleen tuhkasta kasvattamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti