"Aito rakkaus on osoitusta
tunteesta.
Aito rakkaus on todellisia tekoja.
Aito rakkaus on pyyteetöntä välittämistä.
Aito rakkaus on vuorovaikutusta.
Aito rakkaus on läheisyyttä.
Aito rakkaus on arvostusta."
Aito rakkaus on todellisia tekoja.
Aito rakkaus on pyyteetöntä välittämistä.
Aito rakkaus on vuorovaikutusta.
Aito rakkaus on läheisyyttä.
Aito rakkaus on arvostusta."
- Lovebug -
Tasan kaksi vuotta sitten muistan olleeni kylässä sen
aikaisen mentorini luona. Hän oli jo pitkään kehottanut minua kirjoittamaan.
Paljon pohdin pohdittuani, mistä kummasta minä osaisin mitään kirjoittaa. En
ollut koskaan elämässäni tuntenut minkäänlaista paloa kirjoittamiseen. Jostain
syystä kuitenkin yläasteella otin valinnaiseksi konekirjoituksen ja opettelin
kymmensormijärjestelmän täydellisesti. Suomen kielioppi oli yksi lempiaineitani
koulussa ja se onkin ollut läpi elämäni minulle hyvin merkityksellistä. Tai
sisäänostaja -aikanani markkinointimateriaaleja läpikäydessäni puutuin aina
kirjoitusasuun ja keksin myyviä iskulauseita, kun laiska copy ei ollut vielä
niitä ehtinyt keksimään.
Nuo kuriositeetit ovat erityisesti jääneet
mieleeni ymmärtämättä koskaan mitä hyötyä niistä minulle tulevassa elämässäni edes
olisi. Nyt ymmärrän, että tämä kaikki luovuus on ollut minussa läpi elämäni,
mutta eläessäni hyvin ahtaassa muotissa, joka minulle oli jo syntymäni hetkellä
valettu, eivät nuo luovuudenmuodot päässeet kasvattamaan siipiään, joilla
vapaana lentää. Minun nuoruudessani luovuus ja kädentaidot olivat vain
harrastusmuodoiksi kelpaavia elämänalueita, joten niihin ei liiemmälti kannustettu
vaikka ne olisivatkin olleet vahvuusalueitani.
Aloitin bloggaamisen rohkeasti ihmettelyllä ja
kummastelulla ”Mä osaan
rakastaa, miksi rakkaus on kuitenkin niin vaikeaa”? Hyvin lyhyt
ja kömpelökin teksti, josta kuitenkin pystyy pääsemään jo kiinni tyyliini pohtia
asioita. Ja ennen kaikkea se oli alku. Uusi alku. Minun alkuni todelliseen
vapauteen. Niin syntyi Lovebug, jonka kantavana ja tärkeimpänä voimana on tänäänkin
ja tästä päivästä eteenpäin aina ja ikuisesti RAKKAUS.
Tänään kaksi vuotta myöhemmin olen oppinut
valtavasti. Taisteluni ei siis ole ollut turhaa. Sanomani ei ole valunut
hukkaan. Rakkauteni on kasvanut uusiin svääreihin. Olen opetellut jakamaan
rakkauttani sitä tarvitseville. Olen uskaltanut sanoa jyrkästi ei. Olen
uskaltanut haavoittua taistellessani. Oppinut syitä ja seurauksia, miksi minä
aina haavoitun toisten porskuttaessa näennäisen onnellisesti eteenpäin. Olen uskaltanut
päästää irti. Olen uskaltanut puolustautua. Olen oppinut suojaamaan itseäni.
Olen
oppinut rakkaudettomuudesta ja sen aiheuttamasta tuskassa yhteiskunnassamme.
Olen ymmärtänyt, että olenkin koko elämäni ajan ollut uhri itse sitä näkemättä.
Älkääkä käsittäkö väärin, en etsi itselleni mitään marttyyriviittaa. Uhreus ei
ole todellakaan minkäänlainen ylpeydenaihe taikka saavutus. Vaan se on ihan
yhtä pahasta kuin pitää valtaa. Mutta muutakaan en ole sillä hetkellä
valitettavasti osannut ja siitä syystä olenkin nyt juuri tässä. Tänään. Onnellisena
kuin taivaan aurinko.
Pieni ihminen minussa on vain pyrkinyt rakastamaan
koko sydämensä voimalla. Hoivaamalla lähipiiriäni olen pyrkinyt täyttymään
itsessäni eheäksi. Luullut, että mitä kovemmin rakastan, sitä enemmän minua
rakastetaan. Se on ollut käyttäytymismalli, joka valettiin muottiini minun
tullessani maailmaan. Syntymäni oli oikeastaan helppo tehtävä muotinvalajalle,
koska rakkaus oli annettu minulle elämäntehtäväksi jo syntymästäni. Olin elämänjatke. Minut oli helppo muovailla haluamaansa muotoon, koska minä olin
kiltti tyttö, joka ei koskaan kiukutellut. Ei mistään.
Ensimmäinen niin sanottu uhmaikä minulle tuli
vasta 11 –vuotiaani, kun vanhempani erosivat. En itse muista muuta sen kummempaa
kuin, että puolustin isäni asemaa ja kunniaa hyvin tarkkaan eron jälkipeleissä. Pyrin vain saamaan ääneni kuuluviin. En sietänyt silloinkaan selkäänpuukottamista tai muuta paskanjauhantaa. Silti
olen olosuhteiden edessä alistunut elämään elämääni kuten olen elänyt. Tänään
näen kaltaisteni ihmisten kohtalon hyvin surullisena, mutta se kuuluu
prosessiin. Jokainen voi kuitenkin ainoastaan itse ottaa vastuun omasta elämästään.
Jokainen näkee oman tilanteesta vasta siinä hetkessä kun on valmis sen itse todella
näkemään.
Minun on pitänyt avata silmäni suureksi nähdäkseni
paremmin. Minun on pitänyt opetella suojelemaan sydäntäni kuitenkaan kovettamatta
sitä. Minun on pitänyt opetella elämään uudelleen. Elämään rakkaudella. Sillä
aidolla rakkaudella, joka minulle on elämänlahjaksi annettu. Niin, että osaan
käyttää sitä parhaalla mahdollisella tavalla. Enää en anna julman maailman imeä
tuottamaani rakkautta kuiviin ainoastaan omaksi elämänvoimakseen. Ottamaan
minusta kaiken positiivisen energian itseensä niin, että kiitoksena minulle jää
vain vertatihkuva haava tikarin sivaltaessa selkääni.
Niin julma maailma toimii. Se pyrkii käymään
toisen ihmisen energialla ja vastoinkäymisiä kohdatessaan syyttää elämänsä
epäonnistumisesta aina vain kanssaihmisiään. Sitä kutsutaan myös nimellä
narsismi. Minun narsistipuutarhasta on kaikki loiset häädetty eikä minun ravintorikkaalla
kasvualustallani ole enää tilaa yhdellekään uudelle. Niin hyvin olen nyt
perustustyöt uudessa puutarhassani tehnyt, että siellä eivät loiset elä.
Jokaisen tulee ottaa vastuu omasta elämästään. Minun elämäni käy edelleenkin rakkaudella.
Mutta nyt ainoastaan aidolla rakkaudella tuottaen rakkautta niille, jotka sitä
puhtaasti osaavat arvostaa. Jotka ymmärtävät todellisen rakkauden todellisen
arvon.
Nyt tiedän, että osaan todellakin rakastaa eikä se
niin vaikeaa ole ollenkaan. Kunhan sen vain oikein oivaltaa. Ja ennen kaikkea nyt
tiedän, että myös minä olen ansainnut saada rakkautta. Aitoa rakkautta.
Kenenkään polkematta minun tuottamaa kallisarvoista rakkautta jalkoihinsa. Tiedän, että
ponnisteluni eivät ole olleet turhaa. Olen tehnyt perusteellista työtä tässä
elämänkoulussani. Olen ollut tunnollisista tunnollisin oppilas. Olen läpäissyt
monta tasoa. Monta testiä. Olen joskus jäänyt laiskanläksyyn. Olen reputtanut,
mutta koko ajan olen kulkenut eteen. Eturintamassa. Rohkeasti. Sydän edellä.
Olen kulkenut silmät, korvat, syli, sydän ja sielu
avoinna. Jokainen aistituntemus on
opettanut minua tuntemaan paremmin. Vahvemmin. Tunnistamaan. Luottamaan
tuntemaani tunteeseen. Olen saavuttanut itsessäni uudenlaisen vahvuuden.
Uskallan vihdoinkin tuntea. Tuntea sielullani. Tuntea sydämelläni. Luottaa mahtavaan
elämänvoimaan. Avata ovi elämääni luottamuksen arvoisille ihmisille. Sulkea
petolliset ihmiset ja hyväksikäyttäjät elämänaurani ulkopuolelle lopullisesti. Uskallan
nähdä silmilläni. Kuulla korvillani. Sydämelläni. Maailman kauniina soivan sävelen. Nyt tiedän
paremmin. Nyt elän paremmin. Nyt alkaa aidon rakkauden aito aikakausi. Nyt alkaa
minun aikani.
Aidolla rakkaudella elämään from Lovebug
Taylor Swift: Encanted
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti