Vuosi elämästäni

Ajattelen vuotta. Yhtä vuotta. Lapsena vuosi määräytyi syksystä syksyyn. Koulun lukuvuoden mukaan. Kalenterivuosi määräytyy alkuvuodesta loppuvuoteen. Toisille vuosi voi olla kesästä kesään. Tai ihan mitä tahansa siltä väliltä. En ole koskaan kovin kummoisesti miettinyt mitä vuosi tarkoittaa. Yksi vuosi ihmisen elämässä. Sillä mitataan kuitenkin vain kuluvaa aikaa. Yksi aikamääre muiden aikamääreiden joukossa.

Syntymäkuukauteni mukaan uusi vuoteni alkaa aina elokuussa. Aurinko palaa tähtimerkkiini, joka on auringon oma merkki. Pidän siitä kuukaudesta ja erityisesti siksi, että silloin ikään kuin holtiton hapuilu päättyy ja arki alkaa. Tekemisen meininki. Me kaikki tarvitsemme arkea. Me tarvitsemme rutiineita. Rutiinit antavat elämälle pohjan. 

Nyt kun oikein alan miettimään ajan merkitystä taidan pitää elokuusta myös siksi, että silloin koittaa aina sadonkorjuun aika. Vilja on kypsää ja omenat puissa hymyilevät posket punaisina. Kaikki on niin kauniisti kasvanutta. Viisaasti vanhentunutta. Maisema on levollinen. Luonto näyttää moni-ilmeisyyttään. Moni elämän yhtymäkohta yhtyy. Valo & pimeys. Kuuma & kylmyys. Elämä & kuolema. Aurinko & myrsky. Kesä & syksy. 

Vuosi on myös matka. Se on helppo määre elää mielikuvissa elämää eteenpäin tai taaksepäin. Silloin on helppo ottaa kiinnekohtia elämään. Sen erinäisiin tapahtumiin. Ankkuroida unelmiaan tulevaan. Eteenpäin katsoessa vuosi tuntuu jopa kohtuuttoman pitkältä, koska katsomme tuntemattomaan. Emme näe, mitä siihen mahtuu. Mitä siinä ajassa tapahtuu. Ahdistumme, koska emme tiedä. Emme saa vastauksia mitä elämällä on meille tarjota. 

Jotkut jopa turvautuvat selvännäkijöihin, jotta saavat tietoonsa missä ovat vuoden tai viiden vuoden päästä. Ovatkohan ne samoja niitä ihmisiä, jotka jo lapsena etsivät kaikki joululahjakätköt ja selvittivät lahjansa ennakkoon. Tiputtavat siis omalta joulultaan pohjan pois. Niitä, jotka eivät osaa pitää edes suurimpia salaisuuksia vaikka lupaavatkin. Muistan myös kouluajoilta kuinka minua ärsytti ne ihmiset, jotka rynnivät ruokajonoon kuin heille ei padasta soppaa riittäisi, jos eivät sinne ensimmäisenä juoksisi. Toisinsanoen sellaisia kärsimättömiä ihmisiä, jotka ovat joka paikassa ensimmäisenä ja nauttivat, kun saavat juoruta muiden asiat kylille.

Katson kulunutta vuotta takanani. Näen kuinka olen edelleen pystynyt kehittämään omaa sisäistä rauhaani. Rauhaa, joka on kyllä annettu minulle syntymälahjaksi, sitä en kiellä. Uskoa. Uskoa, että minullekin löytyy lahja elämän suuresta aarrearkusta kunhan vain maltan ja opin odottamisen jalon taidon vieläkin perusteellisemmin. Trimmaamaan siis itseni tuohon ihmiskunnan tavoitteleman ’sisäisen rauhan’ näytöslajiin sopivaksi yksilöksi.  

Sielussamme olemme ikuisesti keitä olemme. Minä olen minä. Sinä olet sinä. Sielua voi ainoastaan auttaa vanhenemaan viisaasti. Kuten sanat ilman tekoja ovat mitättömiä ja vain sananhelinää, on sitä myös tiedostettu tietoisuus ilman, että se jossain vaiheessa kulkeutuu selkäytimeen saakka. Ajatus muuttuu konkreettisiksi teoiksi.

Se, joka kykenee muuttamaan omaa käyttäytymismalliaan tullaksensa ajatustensa kaltaiseksi on saavuttanut elämässään suurta.  Mikä lienee sitten se laukaiseva tekijä, joka saa ihmisen tajuamaan, mistä määreet kuten onnellisuus ja rakkaus todella kumpuavat. Kaikki haluavat uskoa omaan totuuteensa siitä mitä rakkaus ja onni todella on. Etsien sitä edelleen itsensä ulkopuolelta. Ymmärtämättä milloinkaan elämässään mitä tarkoitetaan ihmisen kollektiivisella tietoisuudella.

En kuuna päivänä usko, että me kaikki voimme kasvaa olemisessamme samoihin raameihin. Eikä maailma toimisi niin. Ei elämällä olisi mitään merkitystä mikäli kaikki syntyisimme samanlaisiksi emmekä kohtaisi koskaan vastoinkäymisiä. Minusta on tullut minä juuri siitä syystä, että olen kohdannut kaiken sen, minkä olen kohdannut. Elänyt juuri sen elämän, jonka olen elänyt. Kasvanut lapsuuteni ja nuoruuteni juuri siinä ympäristössä kuin olen kasvanut. Tehnyt juuri ne asiat ja siinä järjestyksessä kuin olen tehnyt. Kaiken sen ansiosta  minussa on tänään tuo kollektiivinen voima auttaa kanssamatkaajiani, jotka tarvitsevat minun elämänkokemustani voimaantuakseen. Samasta syystä, minä tarvitsen rinnalleni ihmisiä, jotka pystyvät auttamaan minua eheytymään niillä alueilla elämässäni, joissa minä olen heikko.

    

Katsoessani vuotta taaksepäin voin todeta, että minulla on ollut hyvä vuosi. Todella hyvä vuosi. Minä en voi olla muuta kuin äärettömän kiitollinen kaikille osallisille. Se kehitys, jota omassa olemisessani on tapahtunut on edelleen huimaa. Rohkeus minussa, siis todellinen rohkeus on saanut uudet raamit elämässäni. Olen kävellyt, hyppinyt ja tanssinut mukavuusalueeni ulkopuolella. Olen sinne mennyt vaikka se on ollut joskus äärimmäisen vaikeaa. Olen siellä ollut ja välillä pelko on kasvanut niin suureksi, että pakokauhu on vallannut minut totaalisesti, mutta sitkeäsi olen tehtäviäni suorittanut maaliin saakka. Energiani ovat olleet pohjalukemissa, sillä niin paljon mukavuusalueen ylittäminen on vaatinut energiaani. Mutta se on kannattanut, sillä ilman kokeilujani kasvuni olisi pysähtynyt enkä olisi saavuttanut hakemaani luottamusta ja rauhaa itsessäni.

Me voimme olla rohkeita elämässämme, mutta edelleen meillä on alueita, jotka vaativat työstämistä. Ne alueet, joissa olen ollut äärimmäisen heikko on muuttunut omassa olemisessani rakkaudeksi. Se kaikki pelko, jota olen tuntenut on ollut aivan turhaa. Koko tämän elämäni. Mutta ilman sitä pelkoa en osaisi arvostaa sitä mitä olen saavuttanut tässä määrin kuin tänään arvostan. Se kuinka yksi vuosi elämässäni on tehnyt ihmeitä. Kuinka katsoessani sitä taaksepäin muistan jokaisen hetken kun tuo ihme on minulle näyttäytynyt. Ja aina vain suurempana. Tuon ihmeen näkeminen on vahvistanut olemiseni eheäksi. Kiillottanut uskoni unelmiini. Kristallinkirkkaaksi.  

Vuosi sitten en tiennyt, miten suuria suunnitelmia maailmankaikkeudella olisi minua varten, mutta minä uskoin. Minä uskoin niin vahvasti. Tiesin, että ainoa tehtäväni on elää rakkaudella. Ainoastaan rakkaudella. Elämää suuremmalla rakkaudella. Kulkea eteen sydän edellä ja silloin tulen saavuttamaan kaiken sen, mikä on minulle tarkoitettu. 

Joka ikinen hetki elämässäni elän tulevaisuudelle eläen ja ammentaen kaiken tästä hetkestä, mutta sitä varten. Teen niin, jotta tulevaisuuteni voisi kasvaa vieläkin paremmaksi ja ainutlaatuisemmaksi. Minun tulevaisuudekseni. En tarvitse muuta menestyäkseni. Ainoastaan elämän tässä ja nyt sekä uskon siihen mitä tänään teen. Se kaikki rakkaus, jota heijastan maailmaan, tulee vielä lentämään levein siivin. 

Se aito rakkaus, joka kumpuaa syvältä sydämestä, ei voi milloinkaan epäonnistua. Ei milloinkaan. Uskon hyvyyteen. Uskon rakkauteen. Uskon valoisaan tulevaisuuteen, joka on meidän. Rakkaudella elämään.  

Lainaus keskustelusta sivustolla Näkökulma.net - aihe: Kollektiivinen tietoisuus

”Wikin mukaan toinen tärkeä jako ihmisen tiedossa on tietoinen tieto, joka on järkeä, tiedettä ja logiikkaa sekä alitajuinen tieto, joka on intuitiivista ja vaikeasti selitettävää.”