Vuoroin vieraissa

Jokainen meistä muistaa lukemattomia kertoja, kun on törmännyt johonkin hyvän päivän tuttuun tai vaikka lapsuusajan ystävään. Siinä on ihmetelty miten tämä aika kiiruhtaa niin, että ei meinaa perässä pysyä. Vastahan olimme parhaita ystäviä ja nyt väliin mahtuu vuosia ja vuosikymmeniä, että emme ole tavanneet tai pitäneet lainkaan yhteyttä. Siinä sitten luvataan puolin ja toisin, että asiat muuttuu ja palataan ystävyydessämme sille tasolle kuin ennen oli. Puhelinnumeroita vaihdetaan ja vannotaan, että yhteyttä pidetään.

Aika kuluu jälleen eikä kumpikaan löydä aikaa pitää yhteyttä. Tai ehkä toinen on ollut aktiivisempi ja muutaman kerran soitellut ja kysellyt kuulumisia. Niin todellinen ystävyyssuhde tai mikä tahansa suhde vaatii vuorovaikutusta. Molempien osapuolien yhtä suurta kiinnostusta toisesta persoonasta ylläpitääkseen suhdetta yllä. Vuorovaikutus on kaiken perusta. Suhde ei voi kehittyä tai sillä ei ole arvoa mikäli siitä puuttuu vuorovaikutus. Mikäli toinen osapuoli on ainoastaan aina vain ottamassa eikä anna suhteeseen mitään, on suhde kuolemaan tuomittu. Tai voi myös olla, että passiivinen osapuoli ei näe vuorovaikutustarvetta suhteessa sen hetkisessä elämäntilanteessaan. Kehittymätön sielu saattaa kuvitella, että itse antamalla vieläkin enemmän saa suhteen toimimaan. Mutta kerronpa teille hyvät ystävät ja maailman kansalaiset. Mikään suhde maailmassa ei voi toimia tuolla velvollisuudentunto kaavalla. Minäkin kerran siis lähinnä koko elämäni luulin niin.

Eri ihmiset on tarkoitettu vaikuttamaan elämässäsi eri kehityskausina eikä jotain vanhaa  suhdetta ole tarpeen avata uudelleen mikäli sen aika ei ole. Se olisi pelkkää velvollisuudentuntoa eikä se kehitä kumpaakaan suuntaan eikä toiseen. Mikäli kuitenkin on tarkoitettu, että suhde tulee herättää uudelleen eloon, ja että molemmat tarvitsevat sitä yhtä paljon, tulee siitä merkityksellinen vuorovaikutussuhde. Silloin se tarvitsee molemminpuolista vuorovaikutusta pysyäkseen elossa. Ja voi olla, että sen uudelleenkesto on lyhyt, mutta tarkoituksen siitä löydettyään, voi suhteen herättäminen olla hyvinkin merkityksellinen siihen elämäntilanteeseen.

Minulla on merkityksellisiä ystäviä, jotka antavat myös minulle voimaa. Aina ei ole ollut niin. Olen kasvanut elämässäni uudelle tasolle ymmärtääkseni, että myös minun on saatava suhteistani. Minä olen ansainnut saada kaiken sen. Ja mikä tärkeintä nyt uskallan myös vastaanottaa. Olen aikaisemmassa elämässäni ollut puhdas antaja. Energiavarastoni ovat huvenneet elämänsaatossa, sillä minä olen vain antanut, mutta en ole osannut ammentaa omaa energiaani mistään. 

On kulunut kolme vuotta, kun olen opetellut elämääni uudelleen. Siis todellakin uudelleen. Antamisesta on tullutkin itselleni vapaaehtoista. Enää en pyri antamaan miellyttääkseni muita vaan teen sen omasta tahdostani ja silloin kun minusta tuntuu siltä. En pelkää vaikka teen virheitä enkä pelkää, että minut hylätään tai tuomitaan sen vuoksi, että en tee, tai että teen oman tahtoni mukaan. Olen ymmärtänyt, että ainoastaan omaa sydäntäni kuuntelemalla pystyn antamaan pyyteettömästi, jolloin antamisestani tuleekin itse asiassa saamista. Silloin tiedän, että energiani kuluvat hyvään, ennalta kirjoitettuun tarkoitukseen. Sillä tiedän, että olemalla täydellisesti minä voin ammentaa käyttöenergiani itsestäni. Omassa hiljaisuudessani. Omassa levossani. Hyväksyen, että aina ei tarvitse jaksaa. Hyväksyen, että jokainen on väsynyt joskus. Hyväksyen, että lepokin on työtä vaikka sitä ei maailmassamme hyvällä katsottaisikaan.

Olen siis opetellut käyttämään energiaani uudelleen ja harkiten. Kaiken turhanpäiväisen annan mennä ohi enkä käytä energiaani sellaiseen, jossa se valuu hukkaan. Vastaanottaja ei ole valmis vastaanottamaan. Luotan, että elämä kuljettaa minut juuri sinne minne minun on tarkoitettu kulkevaksi. Kohtaavaksi ne ihmiset, jotka on tarkoitettu kohdattavaksi. Enää en pyri pitämään väkisin kiinni jostakin sellaisesta suhteesta, josta puuttuu vuorovaikutus täysin. Uskallan jättää taakseni toimimattomia, tarpeettomaksi käyneitä suhteita. Suhteita, jotka tuottavat itselleni vain mielipahaa. Uskallan jatkaa matkaani  kohdatakseni  uusia ihmisiä ja löytääkseni heistä uusi tarkoitus elämääni.

   

Mutta merkityksellisintä on, että minä itse saan päättää kenelle annan ja koska annan. Mikäli toinen osapuoli vaatii ja koen, että energiani valuu hukkaan, en anna. Se voitaisiin mieltää itsekkyydeksi ja hylkäämiseksi, mutta se ei ole sitä. Se on typeryyden eliminointia. Ihminen, joka pyrkii käyttämään toisen ihmisen kallisarvoista energiaa vain ja ainoastaan omaan tarkoitukseensa on typeryyttä eikä kukaan sijoittaisi sellaiseen yritykseenkään, joka kyseisellä taktiikalla olisi jo konkurssikypsä. Jokaisen pitää kantaa oman elämänsä riskit. Tehtävä oman elämänsä suunnitelmat ihan itse. Hiottava suunnitelmansa niin kirkkaiksi, jolla pystyy luomaan kestävän perustuksen omalle tulevaisuudelleen.

Todellinen sydänystävyys voitaisiin määritellä seuraavasti. Ystävät, jotka hyväksyvät toisen virheineen päivineen. Kykenevät kannustamaan hyvinä hetkinä ja olemaan toisen tukena huonoina hetkinä. Ovat kiinnostuneita vastavuoroisesti myös toisen hyvinvoinnista. Ketkä eivät suutu tai loukkaannu, kun vuorovaikutus pitää taukoa. Ketkä sydämellään jatkavat juuri siitä hetkestä, mihin viimeksi jäätiin. Ei kysele tai vaivaannu kohtaamishetkellä. Eivät kyseenalaista sydämestäsi kumpuavaa olemistasi tai tekemistäsi, mutta uskaltavat sanoa, mikäli ovat eri mieltä. Ystävät, jotka  kykenevät vaistoamaan.  Kuuntelemaan omaa sydäntään. Kehittymään ja kasvamaan suhteessanne. Vaikka luopumaan ystävyydestänne mikäli  elämänpirta niin vaatii. Aidossa ystävyydessä ei tule tunne, että toisen pitää yksin vetää ystävyysrekeä perässään. Ystävä ymmärtää, että ystävällä on myös muuta elämää eikä ole milloinkaan mustasukkainen tai kateellinen siitä. Ystävä arvostaa ja kunnioittaa sinua ja ystävyyttä kanssasi. Ystävyys ei ole velvollisuudentuntoa. Se on vapaaehtoista vuorovaikutusta kun siltä tuntuu. Olemista vuoroin vieraissa toista varten. Ystävyys on positiivista ja kannustavaa kumppanuutta. Sellaisia ovat todelliset ystävät.  Ja ennen kaikkea se on vuorovaikutusta. Tätä ”kaavaa” voidaan toistaa elämämme kaikissa merkityksellisissä suhteissa.

Mikäli tunnet piston sydämessäsi. Huomaat, että vaadit ystävältäsi huomiota. Pyrit manipuloimaan ystävääsi tekemään jotain vasten tahtoaan. Niin tiedä, että niin ystävyys ei toimi. Sillä ystävyys on aina vapaaehtoista, huomioonottavaa ja vuorovaikutteista. Ystävyyssuhde ei voi perustua vain toisen tarpeille. Mikäli pelkäät menettäväsi ystävyyden olemalla täysin oma itsesi, et ole aidossa ystävyyssuhteessa. Mikäli koskaan joudut miellyttämään toista, et ole aidossa ystävyyssuhteessa. Mikäli koet joutuvasi tekemään asioita vasten tahtoasi, et ole aidossa ystävyyssuhteessa. Uskalla sanoa, mitä sinä tarvitset ja haluat, vain siten voit vakuuttua, että olet aidossa vuorovaikutteisessa ystävyyssuhteessa. Ja ystävyytenne on molemmille merkityksellinen. Eikä vain riippuvuussuhde jommalle kummalle.

Joskus pohdin, että löydänkö minä koskaan ihmisiä elämääni, jotka ymmärtäisivät minua. Antaisivat minun olla minä. Kannustaisivat minua tulemaan eheämmäksi.  Kannustaisivat minua saavuttamaan unelmani. Tänään olen erityisen kiitollinen niistä ihmisistä, jotka ovat tuotu elämääni kannustaman minua. Uskomaan minuun ja minun unelmiini. Jokainen ihminen maan päällä tarvitsee kannustusta. Jokainen ystäväni, joka on sydämessäni, on siellä aidosti ja juuri siitä syystä, että saan olla kanssasi minä.  Ja kun saan olla täysin alaston itseni, voin olla hyvässä vuorovaikutteisessa suhteessa kanssasi eikä minun tarvitse milloinkaan olla mitään muuta. Se on parasta vuorovaikutteista elämän suhdetoimintaa.  Ihan kaikessa suhdetoiminnassa.