Tunteiden Orjasta Herraksi

Melko huisia. Mietin omaa kasvuani. Mistä olen lähtenyt, mihin olen entänyt ja mihin vielä yllänkään. Tunne on uskomattoman luottavainen. Luottavainen nimenomaan. En enää hätäile minkään näennäisen vuoksi. Luotan itseeni. Luotan rakkauteeni. Olen lunastanut onnen ja pyyteettömän rakkauden itsessäni. En siis odota rakkaudestani vastalahjaa. En milloinkaan. En uhkaile olla antamatta rakkautta saamatta siitä vastinetta. Ennen kaikkea olen oppinut luottamaan täydellisesti maailmankaikkeuteen.

Uskallan toivoa parasta mahdollista ratkaisua asioihini ymmärtäen joka hetki, että mikäli jokin asia ei tunnu ottavan tuulta purjeisiin, sen ei ole tarkoitettu tapahtuvaksi. Ymmärtäen, että minun on päästettävä irti toimimattomista asioista saadakseni tilalle uutta ja parempaa. Että minun on sydämessäni arvostettava sitä, mitä minulla jo on, jotta olisin edes ansainnut uutta. Nyt ymmärrän mitä todella tarkoittaa sana kärsivällisyys. Se on yhtä kuin luottavainen. Tänään uskallan sanoa todella kasvaneeni kärsivälliseksi ihmiseksi. Ilman kärsivällisyyttä olemme tuhoon tuomittuja. Kaikki rakentamisen arvoinen on ansainnut tukevan perustan. Muistattehan tuon sadun kolmesta pienestä porsaasta ja sen opetuksen.

Tänään on se päivä, jolloin pyörittelen silmiäni ja vähän päätänikin. Ei, sillä ei edelleenkään paranneta maailmaa. Mutta kuitenkin ihmettelen. Ihmettelen joka ikinen hetki universumiamme. En voi käsittää kuinka elämä tarjoaa meille loputtomasti mahdollisuuksia, joita emme edes välttämättä huomaa tavoitellessamme jotakin sellaista, jota ei ole meille tarkoitettu. Nuo ihmeet, joiksi niitä kutsun, tuntuvat todellisilta ihmeiltä. Se, että en tavoittele mitään, onkin avannut minulle uusia portteja nähdä asioita, joita en kuvitellut edes olevan maailmassani minua varten.

Olen ollut niin vahvasti ohjelmoitunut sääntömääräiseen yhteiskuntaamme, elämään ulkopuolelta annettujen ihanteiden puolesta, että en ymmärtänyt kuinka voisin elää sellaisten ihanteiden puolesta, jotka ovatkin tarkoitettu juuri minun elämässäni elettäväksi. Jotka oikeasti ovatkin minun ihanteitani. 

Tiedättehän sellaisen tuskastuneen tunteentilan, kun ei saavuta jotakin kovasti haluamaansa vaikka kuinka tuskailee asiansa puolesta. Ikään kuin alkaa pelkäämään menettämistä jo ennen kuin on edes varmuutta sen saavuttamisesta. Minä olen elänyt lukemattomia sellaisia tunteentiloja aikaisemmassa elämässäni. Minun sydämessäni on asunut niin suuri pelko ja olen kuvitellut jonkin olevan jotakin niin ainutkertaista, jollaista ei tule kohdalleni enää ikinä toiste. Ikään kuin pyrkinyt pakottamaan sen omakseni vaikka sitä ei olisi minulle edes tarkoitettu. Viimein maailma on sulkenut sen lopullisesti elämästäni. Ja kuinka paljon tuskaa tuo onkaan tuottanut minulle jo ennen kuin maailma osoitti, että se ei ollutkaan minua varten.

Vasta kun on hyväksynyt, että on ihmisenä riittävä ilman yhteiskunnallista statuspainetta, on valmis kohtaamaan elämän ja sen tarjoaman ihmeen. Mietin pitkään, miten en menestynyt paremmin työssäni. Tunsin huonommuutta uupumuksestani ja saamattomuudestani. Kulutin energiat aina innostuessani jostakin uudesta ja hetken kuluttua huomasin, että en jaksanutkaan puskea läpi harmaan kiven. En jaksanut yksin viedä asiaani eteenpäin. Aloin aina uudelleen ja alusta. Jokainen kääntämäni kivi on ollut raskas ja energiavarastoni on kulunut jo pelkkään kiven kääntämiseen.

Pian huomasinkin, että käännettyäni kiven, en enää jaksanutkaan alkaa työstämään sitä. Olen luonteeltani periksi antamaton, joka jaksaa kyllä, mutta tarvitsee välillä vetoapua. Vähän niin kuin kannustusta. Vaikka minusta kyllä tuntuu, että eniten kannustusta sain, kun yksi nuorikko alkoi nauramaan ivallisesti minun unelmani edessä ja vähätteli asiaani. Sitä kohtaan aika paljon. Se, mitä minä teen ja mitä minä edustan on jostain kumman syystä monelle ihmiselle vähäpätöinen asia. Minulle se ei ole sitä, sillä se on minun suuri unelmani.

Tuo suuri unelmani sattuu vain olemaan pieninä pisaroina maailmalla. Mutta kaikki nuo pisarat ovat hyvissä kantimissa ja lupaavat paljon kunhan vain satavat samaan virtaavaan veteen. Ja kun veden saa vihdoin virtaamaan, mikään ei sitä sitten enää pysäytäkään. Niin paljon ja niin todellisesti minä uskon asiaani ja sen tulevaisuuteen. Unelmaani ei  edelleenkään mitata kertasuoritteisena rahatukkuna vaikka jossain vaiheessa siitä tuleekin saada korvausta, jotta pystyn missiotani suorittamaan. Minun missioni on tehdä maailmastamme edes hitusen onnellisempi paikka elää ja hengittää. Saada mahdollisemman moni näkemään mikä on todella totta. Minun maailmassani pienistä pisaroista alkaa pikku hiljaa muodostumaan se virtaa vesi, johon voi luottavaisesti laskea purtensa ja luottaa sen kantavaan voimaan. Ja se antaa luottamuksen myös minun elämääni, sillä se on intohimoni ja unelmani. Niin onnelliseksi olen itsessäni tullut, että soisin tämän saman onnen koko universumille.

Nyt luotan vahvemmin kuin koskaan niin ihmisyyden kuin rakkaudenkin menestymiseen. Tiedän, että minuakin varten on suunnitelma – loistava suunnitelma, kunhan vain luotan. Ja tiedän, että vastoinkäymisten tarkoituksena on vain vahvistaa omaa luottamustani. Uskoani sydämeni ääneen. Mikäli sydämeni sykkii yhtä suurella intohimolla vastoinkäymistenkin jälkeen, silloin tiedän varmuudella, että olen oikeassa suunnassa tavoittelemassa oikeita asioita. Minua vain koetellaan ja vastoinkäymisten tarkoitus on valmistella minua tulevaan ollakseni vieläkin varmempi ja vahvempi. Juurruttaa juureni vieläkin syvempään ja luottaa tunteeseeni.

Enää minun ei tarvitse pelätä, sillä niin vahvaksi olen tunnemaailmassani kasvanut. Olen vihdoin kasvanut tunteiden orjasta niiden herraksi. Tietoisuus siitä tekee maailmastani hyvin autuaan. En tunne riippuvuutta muiden hyväksynnästä. Huomaan kuinka minun olemistani yritetään horjuttaa tuon tuosta, mutta enää en välitä. Uskallan puolustautua ja uskallan puolustaa. Silloin, kun sisimmässäni tunnen, mikä on oikein. Juuri siitä syystä olen tasapainossa itseni ja elämäni kanssa pitäen katseeni tiukasti siellä, mihin minun on määrä katsoa, sillä siellä on jotakin, joka on tarkoitettu minun nähtäväkseni. 

Nyt vapauduttuani peloistani luotan entistäkin varmemmin sydämeni ääneen. Sillä hetkellä, kun vastoinkäymiset eivät enää aiheuta ihmisessä ahdistusta, on saavuttanut paljon. Hyvin paljon. On saavuttanut tietoisuuden, että asiat tapahtuvat juuri kuten niiden kuuluukin tapahtua ja juuri sillä hetkellä, kun niille ollaan valmiita. Tämä on elämäni kasvun yksi ehdottomasti merkittävämpiä merkkipaaluja. Tänään tunnen olevani vapaa kuin taivaanlintu.