Rakkaus - Olen Valmis

Painan pääni rintaasi vasten.

Muistoissani. Mielessäni.

Tunnen lämmön. Sydämensykkeesi.

Kaipauksen. Lohdutuksen.

Mielihyvä väristelee.

Lävistää sisimpääni.

Tunnen rakkauden rinnassani.

Olen luonasi. Aivan lähelläsi.

Aisti kosketukseni.

Tunnista sieluni.

Anna rakkauteni pesiytyä sinuun.  

Yksinäinen sydän tahtoo rakastaa. Välistä mietin miten olen valinnut näin kivikkoisen polun oppiakseni rakastamaan. Mitä niin pahaa olen voinut tehdä ettei rakkaus luokseni lennä. Välistä tuntuu, että rakkauteni valuu hukkaan eikä kukaan halua nähdä minua. Kuinka pitkään minut on tuomittu todistamaan, että sydämessäni sykkivä rakkaus on aitoa ja tahtoo sykkiä täydellä teholla. Pitkään yritin todistaa, että en tarvitse rakkautta. Kahden ihmisen välistä rakkautta. Tein niin pyrkiessäni tulemaan riippumattomaksi persoonaksi. Todistaessani ennen kaikkea itselleni, että voin olla onnellinen itsessäni ilman riippuvaa rakkautta toisesta ihmisestä.

Kuules nyt maailmankaikkeus ja kaikki universumin oliot. Minä osaan elää. Olla onnellinen. Olla itsenäinen. Olla kaikkea mitä ihmisen kuuluu ollakin. Olen ollut tunnollistakin tunnollisempi oppilas matkallani. Kuinka kummassa minun palkkioni kaikesta tästä kuuliaisuudesta voi olla alati jatkuva yksinäisyys. Toki ymmärrän, että olen itseäni, ainoastaan itseäni varten kaiken oppini opiskellut ja ymmärrän, että vaikka kuinka pyrin tulemaan paremmaksi ihmiseksi kohtaan hyväksymättömyyttä. Viime aikoina olenkin saanut kuulla kuinka itsekäs, vastuuton ja itseäni täynnä olen.

Niin olenkohan sittenkään onnistunut kasvuprosessissani. Itseni kannalta kyllä ja nyt ymmärrän, että en milloinkaan pysty muita kylliksi vakuuttamaan mikäli sitä ei haluta ymmärtääkään. Jokainen näkee maailman kuitenkin erilailla. Ja oman totuutensa ainoana ehdottomana totuutena.Edelleen tunnen, että kohtaan hyvin paljon välinpitämättömyyttä ja vastustusta, mitä enemmän ja pyyteettömämmin pyrin rakastamaan. Tiedänhän sen, että omassa olemisessani voin ainoastaan vakuuttaa itseni.

Muistan kuinka nuoruuden ystäväni, mies sanoi minulle kerran, että sinulla on sellainen ’look’ aina päällä, että älkää vaivautuko lähestymään. Niin, voi olla, että en ole kovin vastaanottavainen, sillä en kuitenkaan loppu viimeksi ole kovinkaan sosiaalinen ihminen. Suljenko maailman ja sen miehet ympäriltäni tiedostamattani. Enkä kykenekään kohtaamaan todellista rakkautta oman ujouteni keskellä, joka usein nähdään muiden toimesta ylpeytenä. Vai pidetäänkö olemustani niin vahvana, että suomalaisen miehen itsetunto ei riitäkään lähestyäkseen. Liian ehjänä, joka ei olekaan riippuvainen huolenpidosta. Joskus kuulin olevani riippuvainen rakkaudesta, ihan kuin se olisi joku synti haluta jakaa rakkaudentäyteistä elämää toisen ihmisen kanssa.  

Vahvojen naisten syndroomasta on paljon puhuttu. Mies tuntee riittämättömyyttä vahvan naisen imussa. Olen pyrkinyt kaikin mahdollisin keinoin kasvamaan omassa herkkyydessäni, mutta siltikään en usko, että se riittää. Vahvasta naisesta ei saada koskaan enää leivottua sellaista yksilöä, joka alistuisi elätettävän naisen rooliin. Tai siksihän suomalainen mies vahvoja naisia pelkää.

Vahva nainen ei kuitenkaan aina ole uhka, vaan se on itse asiassa helmi, jos sen vain oikein osaa nähdä. Vahva nainen on sinut itsensä kanssa. Ja kun on sinut itsensä kanssa voi antaa toisellekin yksilölle täydellisen vapauden elää omaa ainutlaatuista elämäänsä. Oman vapauden olla. Vahva nainen on ymmärretty täydellisen väärin. Usein kuvitellaan, että vahvuus on samaa kuin oma tahto ja määräävyys. Mutta mikäli ihminen on itsessään kasvanut, on vahvuus yhtä kuin suuri sydän ja oman persoonan eheys. Tahto elää yksilöllistä elämää ja silloin on valmis antamaan saman mahdollisuuden toiselle osapuolelle parisuhteessa.

Huomaan, että minua pelätään. Miehet kenen kanssa olen tekemisissä eivät uskalla pyytää edes treffeille, kuten olen joskus aikaisemminkin jo dilemmastani maininnut. Se on minusta tosi surullista, sillä vaikka olen itsenäinen nainen, ei se tarkoita etten olisi yksinäinen. Eikä sillä, elämääni kuuluu ihana perheeni, lukemattomat ystävät ja muut rakastettavat ihmiset, mutta sillä hetkellä kun sydämeni tuntee itsensä yksinäiseksi minulla ei ole ketään. Sillä hetkellä, kun ihoni kaipaa kosketusta tai pääni alleen vahvaa olkapäätä, johon painautua, kun olen surullinen, olen tyhjiössä eikä lohduttomuudella ole rajaa.

Äitini kerran sanoi minulle, että mikä ihmeen pakonomainen tarve sinulla on löytää mies vierellesi. Etten kuulemma voi olla edes varma löydänkö koskaan ketään. Minun ajatusmaailmaani ei moinen ajatusmalli kuulu. Minun ajatusmaailmaani kuuluu, että minä itse voin vaikuttaa siihen ettei minun tarvitse olla loppu elämääni yksin. Sillä minä en tahdo olla yksin. Minä tahdon rakastaa. Minä tahdon jakaa elämäni toisen ihmisen kanssa. Ihmisen, joka on kaltaiseni. Ihmisen, joka on kykenevä kohtaamaan kaltaiseni vahvan naisen. Ihmisen, joka ymmärtää, että rakkauteni on vahvempaa kuin vuorimalmit maan eikä milloinkaan petä rakkaudessaan. Ihmisen, joka on kykenevä rakastamaan minua takaisin samalla mitalla. Ihmisen, joka ei pelkää sitä kuka minä olen.

Huhuu, maailmankaikkeus, nyt on tullut aika. Minä olen valmiimpi kuin koskaan. Lähetä rakkaus luokseni. Liitä sydämemme yhteen iäksi.

I need L-O-V-E, rakkauteni pursuaa jo ylitse ♥ ♥ ♥