Tänä aamuna rinta-alaani painoi kuin siellä asuisi lyijyinen sydän. Oli sellainen outo pysähtynyt olo. Kasvun alkuajoilta hyvinkin tuttu tunne, mutta nykyään harvinaista herkkua. Onneksi. Tiedän kyllä mitä aihetta käsittelen. Tai taitaa olla muutamakin eri aihe käsittelyn piirissä juuri nyt. Yksi ulkopuolinen asia, joka on laukaissut ahdistuksen minussa ovat presidentinvaalit. En oikein meinaa jaksaa tätä vastakkainasettelua enkä suvaitsevaisuus -keskustelua. Tai sanoisinko suvaitsemattomuus -keskustelua. Valtakuntamme on jakaantumassa kahtia. Ei sillä, että itse asettuisin kummallekaan puolelle, mutta hyvät sisällissodan elkeet on jo käynnissä. Se sota alkoi jo eduskuntavaaleista. Silloin hyökättiin. Nyt puolustetaan. Haetaan voittoa. Todellista valtaa.
Kyllä. Minä haluan, että valtakunnassani on kuningatar. Niin nainen minä olen. Vaikka sen vuoksi oma suvaitsevaisuuteni on asetettu giljotiiniin. Itse kuitenkin tiedän oman suvaitsevaisuustasoni eikä sen pitäisi edes ketään liikuttaa. Olen keskustellut aiheesta paljon ystävieni kanssa ja yrittänyt ymmärtää itseäni ja omaa sisäistä tunnemaailmaani.Tämä presidentinvaali on avannut sellaisia sisäisiä lukkoja minussa etten edes tiennyt niiden olemassaolosta. Se on nostattanut pintaan tunteita menneisyydestä. Se on nostattanut pintaan tunteita nykyisyydestä. Tällä itseni kanssa keskustelulla ei oikeasti ole mitään tekemistä presidentinvaalin kanssa. Ei suvaitsevaisuuden kanssa. Tällä keskustelulla on oikeasti merkitystä ainoastaan edelleen vahvistusta saavan naiseuskuvan kanssa.
Kyllä, maailma muuttuu. Muututaan me sen mukana. Aikuisten oikeastihan minulle on ihan sama kumpi toisella kierroksella olevista ehdokkaista nousee valtaistuimelle. Molemmat ovat erittäin miellyttäviä presidenttiehdokkaita. Ja molempien puolisot ovat hyvin viehättävän näköisiä ihmisiä. Edustustehtäviin sopivia pareja. Voi myös ihan hyvin olla, että en tule olemaan yksi niistä, jonka ääni ratkaisee kamppailun. Oikeasti, en tiedä politiikasta tuon taivaallista, joten en usko, että minä olen oikea ihminen päättämään. Ulkonäkö tai seksuaalinen suuntautuminen ei voi olla peruste millä äänestämme. Yhtä lailla suvaitsevaisuutta on hyväksyä toisen parin 30 vuoden ikäero kuin toisen parin seksuaalinen suuntautuneisuus tai puolison ulkomaalaistausta.
Se missä vaiheessa minä elämässäni tallustan on ainoa peruste, jolla voin antaa ääneni näissä vaaleissa eteenpäin. Seuraavat vaalit ovat jo ihan eri juttu. Minun oma valtakuntani, jossa yksin päiviäni paistattelen on vailla kuningasta. Sitä henkistä tukea ja sparraajaa, joka uskoo minuun ja arvoihini. Innostuisi kanssani itseni innostuessa. Ja sitä tapahtuu usein. Kyllä. Minulla on tarpeeksi kyseenalaistajia ja itse olen niistä parhain apurini. Minä tarvitsen nyt omassa olemisessani eheää ja perinteistä vertauskuvaa valtakuntaani oman seksuaalisen suuntautumiseni mukaan. Miksi se voi olla niin väärin?
Miksi minä en saisi äänestää omilla perusteillani olla Nainen ilman, että saan suvaitsemattomuus syyllistämisryöpyn osakseni. Haluta, että minua ilmennetään maailmalla naisena. Ihailla sitä sadunomaista rojaaliutta. Nähdä kuningas ja kuningatar edustamassa minun kansani tasavaltaa. Jonkun mielestä ajatusmaailmani voi olla pinnallista, mutta kerron teille, että se on syvällisempää kuin osaamme ymmärtääkään. Minä etsin naiseutta ja uskon löytäväni sen. Minun identiteettini tarvitsee JUURI TÄSSÄ KASVUN HETKESSÄ eheää naiskuvaa, eheää parisuhdekuvaa, jossa itse näen itseni ja sellaisen voi minulle tarjota ainoastaan sellainen roolimalli, jossa todella itse itseni näen. No nyt minua voidaan syyttää itsekkääksikin vielä. Vaikka sitten niin!
Yhden asian olen ainakin oppinut. Kaikkia ei voi koskaan miellyttää. Mitä tahansa tässä kirjoitan, se luetaan kuitenkin kuten kukin itse sisällään haluaa sen ymmärtää. Minua on syyllistetty suvaitsemattomaksi ihmiseksi, koska äänestysperusteeni ei ole tämänhetkisen suvaitsevaisuuskäsitteen mukainen. Onkohan kukaan ajatellut, että suvaitsematon on myös se, joka tuomitsee minun perusteeni äänestää. Jolla ei ole siis mitään tekemistä politiikan kanssa. Seksuaalisen suuntautumisen kanssa vieläkin vähemmän. Voinhan tietenkin pitää omat ajatukseni itselläni, mutta eihän niin tee nekään, jotka tuomitsevat muiden äänet paitsi vähemmistöedustajan hyväksi lasketut.
Tässä valtakunnassa, jossa asustan rakastan kanssaihmisiäni parhaani mukaan. Myös valtakuntani rajojen ulkopuolella. Pyrin olemaan ystävällinen kanssaihmisilleni parhaani mukaan riippumatta heidän ihonväristään, kansalaisuudestaan, uskonnostaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan tai mistään muustakaan tekijästä, joka jakaisi leirejä kahtia. Ja nyt on käymässä niin. Leirit jakaantuvat lietsonnalla ja vouhkaamisella. Jokainen meistä on ainutlaatuinen antaessamme äänemme kenelle tahansa ja millä perusteilla tahansa.
Minä olen oman valtakuntani kuningatar. Olen nainen. Olen arvokas. Olen ansainnut kunnioituksen itsenäni. Olen rehellinen. Olen aito. En arvostele muita heidän tekemien päätösten johdosta, sillä ne ovat jokaisen omia päätöksiä ja oikeita silloin, kun he tuntevat sisällään ne oikeiksi. Toivon myös, että minua ei arvostella tekemieni päätösten johdosta. Minä hallitsen valtakuntaani. Eikä se milloinkaan muutu. Se, mitä minä yritän muille antaa on itse asiassa sitä mitä toivon muilta osakseni saavan. Luottamus, arvostus, kunnioitus, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus ja rakkaus ovat ne avainsanat.
Kiitos ne ystävät ja läheiset, jotka jaksavat kannustaa. Kiitos, että uskotte minuun ja olemiseeni. Kiitos, että ’mutta’ ei kuulu sanavarastoonne. Kiitos, että olette aitoja itsejänne. Pidätte lupauksenne. Ette arvostele. Elämäni arvostelun osaan tehdä ihan itsekin kohtaamieni vastoinkäymisten kautta. Nekin kertovat vain ainutlaatuista tarinaansa. Asiat menevät ja etenevät juuri kuten niiden kuuluukin kunhan vain luotan itseeni ja sisäiseen ääneeni tehdessäni ratkaisuja tai innostuessani tai vaikka pöllähtäessä pyllylleni maahan.
Minä asun jo tällä hetkellä kuningattarena kukistetussa valtakunnassa. Omassa valtakunnassani. Minulla ei ole kuningasta hallitsijakaverina. Ketä voisin katsoa vertaisenani ja kunnioittaa. Tuntea sen eheyden, joka ei vielä ole osa elämääni. Mutta valtakunnassani on kuitenkin kaikki hyvin. Ja niin tulee olemaan Suomenkin valtakunnassa kuka tahansa valtaan sitten astuukin. Edustusvaltaan. Kun emme tiedä koko tarinaa tai ole edes kiinnostuneita siitä, ei meillä ole oikeutta arvostella kokonaisuutta jonkin pienen osan perusteella. Ei yhtään ketään tai mitään eikä mihinkään suuntaa. Se on todellista suvaitsevaisuutta!
Love, peace & understanding ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti