Mars & Venus - onko meistä aidoiksi ystäviksi?

Minä olen vallankumouksellinen nainen. Minä haluan rikkoa rajoja. Minä haluan löytää uusia käyttäytymismalleja toimimattomien tilalle. Minut on ajettu selkä seinää vasten ja minun on vain tehtävä niin jo itsenikin vuoksi. Olen nyt pitkään kuunnellut ja seuraillut sinkkujen epäonnea nykyisen deittailukulttuurin parissa, jossa yhteistä säveltä ei tunnu löytyvän. Toisen odotuksiin ei olla valmiita vastaamaan, mutta itse vaaditaan tyydytystä omiin tarpeisiinsa. Jokainen tuntuu haluavan kaikkea, mutta silti ei olevan valmiita mihinkään.

Olemme huomaamattamme joutuneet sosiaalisen arkuuden jalkoihin ja minä jälleen kerran uskallan syyttää siitä sosiaalista mediaa, jonka taakse on helppo kätkeytyä persoonattomassa minuudessaan. Olla ikään kuin ’ei kukaan’ ja se jälleen lietsoo pelkoa kohdata sosiaalista kenttää aidossa maailmassa. Pelkoa olla rehellinen oma itsensä.

Minulla on hyvä ystävä. Yksi parhaista. Tuo ystäväni on mies. Kun olin nuori minulla oli paljonkin miehiä ystävinä. Liittoni aikana ystävä- ja työyhteisöihin kuului paljon miehiä eikä minulla koskaan ollut mitään ongelmaa olla tekemisissä vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Minä olin varattu ja siitä syystä tunteet oli helppo pitää kurissa. Se oli asennetta ja asenne ratkaisee. Aina. 

Eroni jälkeen pyrin ystävystymään miesten kanssa, mutta minulle tehtiin jo melko pian selväksi, että tässä iässä nainen ja mies ei enää voi olla ystäviä. Etenkään, jos molemmat ovat vapaita tahoillaan. Lähes aina jokin jännite syntyy, joka pilaa ystävyyden. Niin, edelleen taistelen tuon väittämän kanssa. Minä siis itse väitän, että vielä minunkin ikäisenä nainen ja mies voivat olla ystäviä, mutta se vaatii itsetuntoa. Se vaatii luottamusta. Se vaatii rohkeutta. Se vaatii hyväksyntää. Se vaatii kypsyyttä. Ja ennen kaikkea se vaatii sitä molemmilta osapuolilta.

Miten kummassa se voi olla niin monimutkaista.  Niin kysehän taitaa olla enemmänkin oman sisäisen tunnemaailmansa käsittelytaidoista. Ihmisen pitää olla omien tunteittensa herra eikä suinkaan niiden orja. Uskotko, jos kerron, että se on mahdollista? Minä uskon. Kuten uskon siihenkin, että sopuisia eroja on olemassa. Niin, mutta uskonhan satuihinkin, joten tiedä häntä. 

Toiseen ihmiseen tutustuminen pitäisi alkaa aina ystävyyspohjalta. Siinä ei olisi mitään turhia jännitteitä, joten tutustuminen olisi luontevaa. Heti kun kahden ihmisen välillä on emotionaalisia jännitteitä tulee kaikesta paljon monimutkaisempaa ja hankalampaa. Mieletön jännitys ja kaikki aivan turhaan. Mutta tuo ystäväpohjainen tutustuminen vaatii myös uhrauksia. Se vaatii uudenlaisen ajattelumallin sisäistämistä. Se vaatii, että pojat pitävät heppinsä aisoissa ja tytöt tunteensa kurissa. Siinäpä se. Yksi haluaa enemmän yhtä ja toinen toista, joten kaikkihan sen tietää, että siinä ei vain loppuviimeksi käy hyvin. 

Ystäväpohjalta elämä ja olo on paljon yksinkertaisempaa ja rennompaa. Toisen todelliseen persoonaan on helpompi tutustua. Tunnustellaan omaa emotionaalista kenttää. Millaisia tuntemuksia se minussa itsessäni herättää. Keskustellaan reilusti omista tuntemuksista ja pyritään hiomaan särmiä. Kuunnellaan ja kunnioitetaan toistemme toiveita ja odotuksia. Kyllä asiat siitä kehittyvät, jos ovat kehittyäkseen. Rakennetaan perustaa suhteelle. Eikä lähdetä heti kattotiiliä latomaan. Kaikki rakentamisen arvoinen tarvitsee vahvat ja kestävät perustukset. Mutta vain aniharva meistä on valmis niin pitkäjänteiseen ja kärsivälliseen yhteistyöhön. Yhdessä.

Minulla on hyvin vahva tunnemaailma ja siitä syystä olen joutunut käsittelemään aihetta melkoisesti. Ja tahtomattanikin, mutta hyvä niin. Olen tähän saakka ymmärtänyt kaiken aivan väärin. Olen sekoittanut eri tasoiset tunteet keskenään. Olen kuvitellut, että olen niin taitava tunteidenmestari, että pystyn tunnistamaan sielunkumppaninikin ilman yhteyttä. Olen ollut pitkään tunteitteni orja, mutta olen vihdoin ymmärtänyt, että pystyn hallitsemaan tunteitani. Olen oppinut antamaan tilaa. Olen oppinut sitä myös itselleni ottamaan. 

Moni meistä uskoo, että ei ole valmis rakkaudelle. Minäpä väitän vielä sellaistakin, että kun aito rakkaus kohdalle pölähtää, kuka tahansa meistä on valmis rakkaudelle juuri sillä sekunilla. Kukaan ei ole valmis kävelemään ohi, mikäli kohtaa aitoa sydämenrakkautta, ei kukaan. Moni meistä pelkää rakkauden kohtaamista, koska ovat mahdollisesti tehneet liian monia virheitä tyytyessään korvaushoitoon aidon sydämenrakkauden odottaessa vielä aikaansa. Mutta hyvä niin, sillä silloin oppii tunnistamaan aidon sydämenrakkauden sen kohdatessaan. On hyvä välillä pysähtyä matkallaan miettimään mitä todellinen rakkaus on. Mitä se antaa. Mitä se vaatii.

Haastanpa nyt sinut uuteen malliin alkaa deittailla. Tavata ihmisiä todellisessa elämässä. Kerätä ystäviä ja ystävien ystäviä yhteen. Miehiä, naisia, satumaisia. Auttaa kanssaihmisiä löytämään aitoa rakkautta ilman jännitteitä. Tämä on sodanjulistus sosiaalista mediaa vastaan. Minä en edelleenkään usko sen voimaan. Sillä uskonhan aitouteen. Minä olen aito ihminen. Olen lihaa ja verta. Olen suurenmoinen persoona. Minä haluan elää vapaana. Minä haluan elää todellisessa maailmassa. Haluan tuntea elämän aidosti minussa. Kehossani. Mielessäni. Mingle around – sekoittua ympäriinsä.

Fairground Attraction: Perfect

Lyrics:

I don't want half hearted love affairs

I need someone who really cares.
Life is too short to play silly games

I've promised myself I won't do that again.

It's got to be perfect

It's got to be worth it
yeah.
Too many people take second best

But I won't take anything less

It's got to be
yeah
pertect.

Young hearts are foolish
they make such mistakes

They're much too eoger to give their love away.
Well
I have been foolish too many times

Now I'm determined I'm gonna get it right.

It's got to be perfect
. . .

Young hearts are foolish
they make such mistakes
. . .
It's got to be perfect
. . .

It's got to be
yeah
worth it
it's got to be perfect. 

Lähde: www.lyrics007.com