Yllätyn itsekin päivittäin. Rakkaus minussa on löytänyt aivan uusia, upeita muotoja. Huomaan kuinka en enää olekaan riippuvainen rakkaudentunteesta vaan nautin itsenäisyydestäni ja haluan myös muiden nauttivan omasta itsenäisyydestään ja vapaudestaan. Olen monessa vedessä keitetty. Olen oppinut ymmärtämään paremmin mikä on milloinkin parasta. Olen päässyt riippuvuudestani suurimmasta – rakkauden riippuvuudesta. Olen oppinut erottelemaan millaisilla tasoilla rakkautta voi tuntea. Olen oppinut antamaan pois sitä, mitä itse olen kohdannut. Olen oppinut osoittamaan rakkaudesta suurinta antamalla toiselle vapauden toteuttaa omaa elämäänsä.
Minä olen aina ollut hyvin vaativa. Vaativa itselleni ja myös kanssaihmisilleni. Minä, joka olen vahva ihminen. Olen ylenkatsonut heikkoutta. Minä, joka olen rohkea. Olen kyseenalaistanut päättämättömyyttä toisissa. Minä, joka olen ladattu tavallista suuremmalla energiamäärällä tätä elämääni kulkemaan. Olen vähätellyt laiskottelua. Nyt, kun olen ollut tarpeeksi rohkea kohtaamaan oman elämättömän elämäni huomaankin kuinka olen oikeasti itse ollut pelkuri. Minä, joka olen ollut tarpeeksi vahva löytääkseni oman suurenmoisen elämäni olen huomannutkin kuinka heikko todella olen. Minä teen virheitä ja hyvä niin. Sillä ilman virheitä en pystyisi jalostamaan itseäni. Olen mieli ja sydän avoinna. Hyväksymään muiden päätökset elää elämäänsä kuten he haluavat. Olen onnellinen kun kohtaan ihmisiä, jotka uskaltavat elää elämäänsä. Ja se on hieno tunne.
Olen iloinen, että olen pystynyt kehittymään tasolle, jossa tunnen rauhan sisälläni mitä tahansa kohdatessani. Se rauha on tavoittelemisen arvoinen, kerron sen teille. Se on myös mahdollista vaikka matkan varrella on usein tuntunut, että sitä rauhaa on mahdotonta saavuttaa. Matka on pitkä. Matka jatkuu edelleen. Se jatkuu niin kauan kuin maallinen henki minussa pihisee. Mutta matkani jatkuu nyt uutta energiaa täynnä. Uutta, uudestisyntynyttä energiaa täynnä. Mieleni ja kehoni sallii laiskottelun ja ymmärtää, että vain lepäämällä voin jatkaa matkaani virkistyneenä uusia unelmia kohden. Olen matkamies tai nainen tässä tapauksessa ja palan halusta oppia lisää. Nähdä maailmaa. Kokea elämää.
Olen ymmärtänyt, että minä itse olen ollut koko elämäni hyvin päättämätön. Päättämättömyys on pelkoa. Päättämättömyys on pelkoa kohdata omia tuntemuksiaan. Nyt uskallan tehdä päätöksiä ja elää niiden tuomien seurausten kanssa. Mutta se on vaatinut minulta paljon uskallusta. Olen joutunut ylittämään itseni ja olemaan rohkeista rohkein. Laittamaan itseni täysin alttiiksi elämälle. Kuten kaikessa myös tässä olen joutunut menemään toiseen ääripäähän, epämukavuusalueelleni, löytääkseni rohkeuden polun, jossa uskallan olla täysin oma alaston itseni ilman epämukavuutta. Ilman rajojen rikkomista ei voi löytää omia rajojaan.
Muistan lapsuudestani sadun, jossa köyhä kerjäläistyttö sai kuninkaalta vaativan tehtävän. Tytön piti täyttää tehtävä täydellisesti, jotta kuningas suostuisi tekemään hänestä puolisonsa. Tehtävä meni jotakuinkin näin. Tytön oli määrä saapua ei yöllä eikä auringon jo sarastaessa. Ei pukeissa, mutta ei alastikaan. Ei tietä pitkin eikä ojassa. Ei jalan, mutta ei kulkuneuvollakaan. Tyttö oli neuvokas ja kykeni löytämään oikeat muodot suoriutuakseen tehtävästä, mutta se vaati kekseliäisyyttä ja pitkämielisyyttä. Hänellä oli tarpeeksi tahtoa suoriutua tuosta vaativasta tehtävästä. Hänellä oli unelma. Jälleen löydän oman elämäni suoraan satukirjojen sivuilta. Meidän kaikkien elämä on siellä, se pitää vain nähdä. Satu pitää elää todeksi ja silloin onnelliset loput ovat mahdollisia.
Olen onnellinen, sillä tunnen vapautuneeni elämään. Todella elämään. Uskon ja luotan, että elämä kantaa ja antaa. Olen oppinut luottamaan ihmisiin. Olen oppinut luottamaan, että jokaisella ihmisellä on tärkeä rooli elämässäni. Aivan kuten minulla on heidän elämässään. Ei ole sattumaa, että meidät tuodaan toistemme elämään. Meidän pitää vain antaa aikaa löytääksemme todellinen tarkoitus, mikäli se ei heti selviä. Olen ymmärtänyt oman roolini ja sen roolin takana seison täydellisesti. En lähde mitään muuta roolia vetämään, sillä se ei olisi totta. Ymmärrän myös, milloin aikani on ja milloin se ei ole. En pyri olemaan mikäli minulla ei ole siinä hetkessä tehtävää.
Olen siellä missä minua milloinkin tarvitaan. Olen auttamassa ystävää löytämään takaisin oman elämänsä. Olen iloitsemassa läheisteni saavutuksista tai onnistumisista. Nautin ajastani perheeni ja sukuni parissa. Nautin elämästä ja sen kauneudesta. Sen tarjoamista mahdollisuuksista kokeilla siipiäni missä milloinkin. Nautin ihmisistä, jotka on tuotu elämääni. Nautin tilaisuuksista, joita nuo ihmiset minulle tarjoavat. Nautin työstäni, jossa saan toteuttaa itseäni ja joka on hyvin monipuolista ja palkitsevaa. En aina tarvitse siitä muuta palkkiota kuin osoituksen, että sillä on merkitystä.
Happily ever after ♥
2 kommenttia:
Kauniita sanoja, kiitos niistä! Upeita lauseita tunteella kirjoitettuna.
Sanatkin ovat tekoja, tämä unohtuu monilta aika usein. Sanotaan jotain, tai kirjoitetaan eikä ajatella sanan voimaa.
Palautteen antaminen on teknisesti jostain syystä tehty ääri vaikeaksi. Yritän kolmatta tai neljättä kertaa jo antaa palautetta ja kommenttia. Edelliset kirkoitukset menivät bittitaivaaseen, toivottavasti tämä tulee perille.
Kiitos :) Totta, sanat ovat myös tekoja ja niitä tosiaan sanotaan ajoittain ajattelematta seurauksia - niin hyvässä kuin pahassakin. Ihmistuntemus olisi hyväksi tulkitessamme sanoja. Itse annan merkittävän vastuun myös kuulijalle, mutta usein ajattelen ennen kuin sanon sekä olen analysoinut ihmisen, miten hän olettaa itseään puhuteltavan - siispä tilanteen mukaan. Mehän kun emme voi siirtää omaa tunnettamme sanomisessamme toiseen - sama asia, samalla äänensävyllä voidaan ottaa eri mielentilassa olevissa ihmisissä joko liian intiiminä, neutraalina tai jopa ärsyttämisenä - kuten kaikessa me emme voi kantaa vastuuta toisen mielentilasta, joka eri elämäntilanteissa ja kasvunvaiheissa on erilainen kullakin. Myös ihmisten oma tunnemaailma vaikuttaa miten ottaa toisen sanomiset. Kuten tolteekki-intiaanit jo aikoinaan opettivat henkisistä laista: älä koskaan oleta mitään - toisen ihmisen puhetta on mahdotonta tulkita, koska kuulijana emme välttämättä myöskään tunne puhujan eri nyansseja ja mitä ne todellisuudessa kertovat ja tämä juuri nimenomaan vieraiden ihmisten kanssa puhuessa. Esimerkiksi itse olen hyvin pidättyväinenkin vieraiden ihmisten kanssa, kun taas tutustuttuani pystyn käyttämään sanastoani sen täydessä laajuudessaan - pyrin siis ehkä suojelemaan pidättyväisyydelläni jonkinnäköisiltä väärinymmärryksiltä kanssaihmisiäni ennen kuin opin tuntemaan heitä paremmin :) Mutta suojeleeko pidättyväisyyteni minua jopa liikaakin? Hmmm...sitä tykönäni pohtiessa :)
Lähetä kommentti