Suoraan sydämestä

"Anna alitajunnallesi ajatus – päämäärä. Pidä päämäärä kirkkaana mielessäsi - joka hetki. Ja tulee vielä päivä, jolloin huomaat alitajunnan iskevän tajuntaasi täydellisen ratkaisun kanssa - huomaat unelmasi toteutuneen."
- Lovebug -

Sydämestä lähtevät tunteet ovat joskus meille vieras käsite. Ympäristömme on muokannut meitä olemaan jotain muuta kuin todella olemme. Ympäristö ja yhteiskunta asettavat normeja ja ihanteita, joita sitten kasvamme noudattamaan ja ihannoimaan. Usein tässä nelikymppisenä ihminen alkaa miettimään, mitenkäs tätä elämää nyt sitten oikein kuului elääkään. Olen joskus kuullut puhuttavan sellaisesta kuin elämänkaaripsykologia. Tein siitä, kuten tapoihini kuuluu, seuraavan oman johtopäätökseni. Nuoren muuttaessa pois kotoa, on omat vanhemmat siinä neljänkympin hujakoilla, jolloin jokapäiväinen malli siitä, kuinka elämää eletään päättyy. Sitten kun nuoresta tulee itsestä nelikymppinen, meneekin sormi suuhun, että huh heijaa, mitenkäs tästä eteenpäin, minunhan pitää alkaa ajattelemaan ihan itse. Mutta tämä on siis ainoastaan minun oma epämääräinen päätelmäni ja onhan se vähän tuosta yksinkertaisesta ensiajatuksesta jalostunut oman matkani varrella. Voisi siis ajatella, että meille tulee ikään kuin toinen mahdollisuus itsenäistyä. Me sitten itse päätämme miten käytämme tuon toisen mahdollisuuden hyväksemme vai käytämmekö lainkaan.

Niin kauan kuin olemme ympäristömme vankeja eli pelkäämme auktoriteettejä liikaa on elämämme melko ahdasta. On kuin asuisimme pullonhenkinä. Välistä otamme irtiottoja ja kun oikein alkaa sattumaan, palaamme kipin kapin takaisin pulloon. Minä tiedän sen, sillä olenhan itsekin ollut joskus vain pullonhenki. Joka kerta irtiotto teki kipeää. Mutta kerta toisensa jälkeen kipu oli lyhytkestoisempaa ja mikä tärkeintä, joka kerta opin jotain merkittävää, joka toimi työkalunani seuraavaan irtiottoon. Kerta toisensa jälkeen irtiotto pullon ulkopuolelle kesti kauemmin, sillä kipu ei ollut enää niin suurta. Se on ikään kuin sellaista siedätyshoitoa. Siitä kasvussa ja sielun huollossa on kyse. Se on useimmiten suurta kipua ja tuskaa, joka helpottaa kyllä. Uskokaa minua. Mutta mikäli ei ole valmis kokemaan tuota kipua itsessään ja päättää jäädä pullonhengeksi. Vangiksi loppu elämäkseen, ei voi kasvaa. Ei voi vapautua. Ei saa milloinkaan elämästään irti sitä iloa, jonka täydellinen vapautuminen tuo tullessaan.

Sama pätee kaikilla elämänsaroilla. Toiset meistä ovat orientoituneet enemmän työpuolella ja toiset ihmissuhdepuolella. Omaa paikkaa pitää usein etsiä pitkäänkin löytääkseen sen. Jotkut kuitenkin tyytyvät vähempään ja ovat ihan oikeasti onnellisia tehdessään vaikka työtä, joka yhteiskunnassa luokitellaan jopa hanttihommiksi. Työtä, jota ei aina edes arvosteta. Mutta työtä, joka on välttämätöntä, jotta kaikki ihmiset, jotka ovat nälkäisiä saisivat syödäkseen. Mikään työ ei siis pitäisi olla vähempiarvoisempaa kuin toinen, sillä ilman niitä työnraatajia emme voisi kukaan olla, elää ja toteuttaa. Jokainen ei voi olla valtakunnan kuningatar vaan tarvitaan työläisiä, jotka ahertavat mukisematta ja ovat vieläpä onnellisia tehtävästään. Heidän elämänsä arvot ovat jotain muuta.

Tärkeintä siis on, että ihminen itse tuntee itsensä arvokkaaksi ja onnelliseksi omassa ja muidenkin elämässä. Eläen aina niin, että kunnioittaa ja arvostaa kanssaihmisiään eikä niin, että oma energia kuluisi muiden elämän elämiseen. Sillä meillä jokaisella on vain yksi ainutlaatuinen elämä elääksemme. Kaikessa elämässä pitää luoda kestävä perusta sille, mikä on itselle tärkeää. Se saattaa vaatia paljon aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta ainoastaan siten pystyy erottelemaan mikä todella on tärkeää oman hyvän elämän kannalta.

Yksi merkittävimpiä asioita, joita olen viime vuosina itse oppinut on kuinka ennen elämässäni ikuisuudelta tuntuva viikko onkin muuttunut lyhyeksi vuodeksi. Ja se tarkoittaa ainoastaan sitä, että olen hukannut ajankäsityksen. Olen ymmärtänyt, että kaikki sydämestä lähtevä tekeminen ja oleminen vaatii sitä. Ymmärtänyt, että kiireellä tulee ainoastaan sutta. Sama pätee ihmissuhteisiin ja siihen, mistä kinkku leivän päälle saataisiin. Ennen kaikkea olen hyväksynyt, että en enää suostu kenenkään orjaksi. Orjuus ei ole minua varten. Orjuus ei ole elollisia varten. Olen opetellut tuntemaan kuka minä olen. Mikä tekee minut onnelliseksi. Olen ymmärtänyt, että kärsivällisyys, jota olen pitänyt aina hyveenäni, onkin ollut vääränlaista kärsivällisyyttä. Olen antanut käyttää sitä vääriin tarkoituksiin. Olen käyttänyt sitä toisten elämää varten. 

Tänään ymmärrän, että kärsivällisyys on itseäni ja kehitystäni tukevaa toimintaa. Ennen olen enemmänkin tuhonnut omaa olemistani liiallisella kärsivällisyydellä. Ennen kärsivällisyyteni oli pelkoa, kun nyt se on suurta rohkeutta. Se on uskoa. Kärsivällisyys on tarkoitettu palvelemaan itseään.  Se on tarkoitettu jatkoajaksi jalostettavalle kelpo idealle, jolloin voi vielä tarkistella ideaansa, onko se todella sitä, mitä sydämestään tahtoo. Onko se sitä, mihin kannattaa käyttää kallisarvoista energiaansa. Onko kyseessä vain mielihalu tai todellinen tahtotila. Lähteekö tunne sydämestä. Ilman kärsivällisyyttä me vain haluamme asioita, jotka eivät tule kestämään. Teemme väliaikaisratkaisuja, jotka eivät ole sitä mikä tulee suoraan sydämestä. Tärkeintä siis kaikessa on oppia olemaan tunteidensa herra. Lopettaa orjuus, sillä kaikki väliaikaisratkaisut ovat orjuutta ja kuluttavat kaiken energian, jonka voisi käyttää pysyvän ja kestävän elämän luomiseen. 

Annamme halun ja nopean elämän viedä meitä meidän vain vikistessä. Mikäli haluamme saavuttaa pysyviä asioita elämässämme kehottaisin kartoittamaan ensisijaisesti elämäsi todelliset arvot. Antamaan alitajunnalle vision. Unelman haluamastasi elämästä. Sitten kärsivällisesti jatkaen matkaa sinne, minne tahdot. Ilman väkinäisyyttä. Ilman tekemistä mikä ei tunnu hyvältä sydämessä. Käyttäen huolellisesti energioitasi rakentaaksesi unelmaasi luopumalla väliaikaisesta ja turhasta. 

Äläkä anna minkään väliaikaisen turmella mieltäsi. Älä siis sorru matkasi varrella houkutuksiin, sillä se hidastaa matkaasi entisestään. Eläessäsi unelmaasi kohden tulee kohde pitää mielessä taukoamatta ja kristallinkirkkaana. Luoda sille tukevaa perustaa ja kehittää omaa olemistaan ja ideaansa niin, että lopulta pääsee sinne minne on matkalla. Mutta ilman armotonta itsekuria ei milloinkaan pääse unelmansa luokse. Ainoastaan ne sielut, jotka ovat valmiita kokemaan tuskaa voivat päästä perille ja tulevaisuus tulee olemaan heidän. Matka jatkuu, mutta elämä ei karkaa mihinkään.