Rakkaudella lumottu puutarha

"Aito rakkaus on osoitusta tunteesta. 
Aito rakkaus on todellisia tekoja. 
Aito rakkaus on pyyteetöntä välittämistä. 
Aito rakkaus on vuorovaikutusta.
Aito rakkaus on läheisyyttä.
Aito rakkaus on arvostusta."

- Lovebug -

Tasan kaksi vuotta sitten muistan olleeni kylässä sen aikaisen mentorini luona. Hän oli jo pitkään kehottanut minua kirjoittamaan. Paljon pohdin pohdittuani, mistä kummasta minä osaisin mitään kirjoittaa. En ollut koskaan elämässäni tuntenut minkäänlaista paloa kirjoittamiseen. Jostain syystä kuitenkin yläasteella otin valinnaiseksi konekirjoituksen ja opettelin kymmensormijärjestelmän täydellisesti. Suomen kielioppi oli yksi lempiaineitani koulussa ja se onkin ollut läpi elämäni minulle hyvin merkityksellistä. Tai sisäänostaja -aikanani markkinointimateriaaleja läpikäydessäni puutuin aina kirjoitusasuun ja keksin myyviä iskulauseita, kun laiska copy ei ollut vielä niitä ehtinyt keksimään.

Nuo kuriositeetit ovat erityisesti jääneet mieleeni ymmärtämättä koskaan mitä hyötyä niistä minulle tulevassa elämässäni edes olisi. Nyt ymmärrän, että tämä kaikki luovuus on ollut minussa läpi elämäni, mutta eläessäni hyvin ahtaassa muotissa, joka minulle oli jo syntymäni hetkellä valettu, eivät nuo luovuudenmuodot päässeet kasvattamaan siipiään, joilla vapaana lentää. Minun nuoruudessani luovuus ja kädentaidot olivat vain harrastusmuodoiksi kelpaavia elämänalueita, joten niihin ei liiemmälti kannustettu vaikka ne olisivatkin olleet vahvuusalueitani.

Aloitin bloggaamisen rohkeasti ihmettelyllä ja kummastelulla ”Mä osaan rakastaa, miksi rakkaus on kuitenkin niin vaikeaa”? Hyvin lyhyt ja kömpelökin teksti, josta kuitenkin pystyy pääsemään jo kiinni tyyliini pohtia asioita. Ja ennen kaikkea se oli alku. Uusi alku. Minun alkuni todelliseen vapauteen. Niin syntyi Lovebug, jonka kantavana ja tärkeimpänä voimana on tänäänkin ja tästä päivästä eteenpäin aina ja ikuisesti RAKKAUS.

Tänään kaksi vuotta myöhemmin olen oppinut valtavasti. Taisteluni ei siis ole ollut turhaa. Sanomani ei ole valunut hukkaan. Rakkauteni on kasvanut uusiin svääreihin. Olen opetellut jakamaan rakkauttani sitä tarvitseville. Olen uskaltanut sanoa jyrkästi ei. Olen uskaltanut haavoittua taistellessani. Oppinut syitä ja seurauksia, miksi minä aina haavoitun toisten porskuttaessa näennäisen onnellisesti eteenpäin. Olen uskaltanut päästää irti. Olen uskaltanut puolustautua. Olen oppinut suojaamaan itseäni. 

Olen oppinut rakkaudettomuudesta ja sen aiheuttamasta tuskassa yhteiskunnassamme. Olen ymmärtänyt, että olenkin koko elämäni ajan ollut uhri itse sitä näkemättä. Älkääkä käsittäkö väärin, en etsi itselleni mitään marttyyriviittaa. Uhreus ei ole todellakaan minkäänlainen ylpeydenaihe taikka saavutus. Vaan se on ihan yhtä pahasta kuin pitää valtaa. Mutta muutakaan en ole sillä hetkellä valitettavasti osannut ja siitä syystä olenkin nyt juuri tässä. Tänään. Onnellisena kuin taivaan aurinko.

Pieni ihminen minussa on vain pyrkinyt rakastamaan koko sydämensä voimalla. Hoivaamalla lähipiiriäni olen pyrkinyt täyttymään itsessäni eheäksi. Luullut, että mitä kovemmin rakastan, sitä enemmän minua rakastetaan. Se on ollut käyttäytymismalli, joka valettiin muottiini minun tullessani maailmaan. Syntymäni oli oikeastaan helppo tehtävä muotinvalajalle, koska rakkaus oli annettu minulle elämäntehtäväksi jo syntymästäni. Olin elämänjatke. Minut oli helppo muovailla haluamaansa muotoon, koska minä olin kiltti tyttö, joka ei koskaan kiukutellut. Ei mistään. 

Ensimmäinen niin sanottu uhmaikä minulle tuli vasta 11 –vuotiaani, kun vanhempani erosivat. En itse muista muuta sen kummempaa kuin, että puolustin isäni asemaa ja kunniaa hyvin tarkkaan eron jälkipeleissä. Pyrin vain saamaan ääneni kuuluviin. En sietänyt silloinkaan selkäänpuukottamista tai muuta paskanjauhantaa. Silti olen olosuhteiden edessä alistunut elämään elämääni kuten olen elänyt. Tänään näen kaltaisteni ihmisten kohtalon hyvin surullisena, mutta se kuuluu prosessiin. Jokainen voi kuitenkin ainoastaan itse ottaa vastuun omasta elämästään. Jokainen näkee oman tilanteesta vasta siinä hetkessä kun on valmis sen itse todella näkemään.

Minun on pitänyt avata silmäni suureksi nähdäkseni paremmin. Minun on pitänyt opetella suojelemaan sydäntäni kuitenkaan kovettamatta sitä. Minun on pitänyt opetella elämään uudelleen. Elämään rakkaudella. Sillä aidolla rakkaudella, joka minulle on elämänlahjaksi annettu. Niin, että osaan käyttää sitä parhaalla mahdollisella tavalla. Enää en anna julman maailman imeä tuottamaani rakkautta kuiviin ainoastaan omaksi elämänvoimakseen. Ottamaan minusta kaiken positiivisen energian itseensä niin, että kiitoksena minulle jää vain vertatihkuva haava tikarin sivaltaessa selkääni.

Niin julma maailma toimii. Se pyrkii käymään toisen ihmisen energialla ja vastoinkäymisiä kohdatessaan syyttää elämänsä epäonnistumisesta aina vain kanssaihmisiään. Sitä kutsutaan myös nimellä narsismi. Minun narsistipuutarhasta on kaikki loiset häädetty eikä minun ravintorikkaalla kasvualustallani ole enää tilaa yhdellekään uudelle. Niin hyvin olen nyt perustustyöt uudessa puutarhassani tehnyt, että siellä eivät loiset elä. Jokaisen tulee ottaa vastuu omasta elämästään.  Minun elämäni käy edelleenkin rakkaudella. Mutta nyt ainoastaan aidolla rakkaudella tuottaen rakkautta niille, jotka sitä puhtaasti osaavat arvostaa. Jotka ymmärtävät todellisen rakkauden todellisen arvon.

Nyt tiedän, että osaan todellakin rakastaa eikä se niin vaikeaa ole ollenkaan. Kunhan sen vain oikein oivaltaa. Ja ennen kaikkea nyt tiedän, että myös minä olen ansainnut saada rakkautta. Aitoa rakkautta. Kenenkään polkematta minun tuottamaa kallisarvoista rakkautta jalkoihinsa. Tiedän, että ponnisteluni eivät ole olleet turhaa. Olen tehnyt perusteellista työtä tässä elämänkoulussani. Olen ollut tunnollisista tunnollisin oppilas. Olen läpäissyt monta tasoa. Monta testiä. Olen joskus jäänyt laiskanläksyyn. Olen reputtanut, mutta koko ajan olen kulkenut eteen. Eturintamassa. Rohkeasti. Sydän edellä.

Olen kulkenut silmät, korvat, syli, sydän ja sielu avoinna.  Jokainen aistituntemus on opettanut minua tuntemaan paremmin. Vahvemmin. Tunnistamaan. Luottamaan tuntemaani tunteeseen. Olen saavuttanut itsessäni uudenlaisen vahvuuden. Uskallan vihdoinkin tuntea. Tuntea sielullani. Tuntea sydämelläni. Luottaa mahtavaan elämänvoimaan. Avata ovi elämääni luottamuksen arvoisille ihmisille. Sulkea petolliset ihmiset ja hyväksikäyttäjät elämänaurani ulkopuolelle lopullisesti. Uskallan nähdä silmilläni. Kuulla korvillani. Sydämelläni. Maailman kauniina soivan sävelen. Nyt tiedän paremmin. Nyt elän paremmin. Nyt alkaa aidon rakkauden aito aikakausi. Nyt alkaa minun aikani.

Aidolla rakkaudella elämään from Lovebug

Taylor Swift: Encanted

Rakkaus on lumivalkoinen

Elämä on hyvää. Elämä on kaunista. Elämä on uniikkia. Elämä kulkee eteenpäin vastustuksesta huolimatta. Usein meillä on kuitenkin niin kovin kiire yrittää määrätä elämänkulkua tai sen tahtia unohtaen, että elämä tarjoilee parastaan kyllä kunhan vain jaksamme odottaa ja uskoa kaiken tarkoituksenmukaisuuteen. Mutta se vaatii herpaamatonta otetta elämään. Kykyä nähdä. Kykyä tuntea. Sydämellään.

Kulkija yrittää tehdä elämästään koko ajan parempaa ja kauniimpaa. Kuitenkin pääsääntöisesti antamatta ajatusta todelliselle elämälle kuljemme epäonnistumisesta toiseen, koska yksinäisyys tekee liian kipeää. Tai sitten se toinen ääripää, kun on oppinut yksinäisyyteen, ei enää huoli ketään toista pilaamaan elämäänsä. Kuten meillä on tapana mennä ääripäästä toiseen. Sitä on elämän mustavalkoisuus. Unohdetaan, että keskitiellä kukkii kukat ja solisee purot. Värit kukoistavat ja elämästä tulee rikkaampaa näiden ultimaalisen kauniiden värien ansiosta.

Pyrimme tekemään itse elämästä väkisin jotakin mikä ei ole ollenkaan itseään varten. Ja kaiken teemme vain ja ainoastaan siksi, että olisimme hyväksyttyjä yhteiskunnassamme, joka on määrännyt vuosisatoja ja jopa tuhansia kantaneet säännöt miten elämää pitää elää. Miten on hyväksytty ihminen. Millaisia valintoja tulee elämässään tehdä, että eläisi oikein. Kulkea valmiiksi lanattua tietä näkemättä itse vaivaa kohdata oma elämä. Löytää oman elämänsä koskematon, ainutlaatuinen polku.

Kautta aikojen ihminen on pyrkinyt etsimään vastauksia mitä on rakkaus. Aito, todellinen rakkaus. Rakkaus on aina yhtä uniikkia. Aina se herättää meissä suuria tunteita. Aina se kasvaa tai kuolee pois. Aina alussa kuvittelee juuri sen tunteen olevan aivan ainutlaatuinen. Ennen kokematon. Ainoa oikea tunne. Rakkaus on vaikea laji. Helpointa maailmassa on rakastua ja vaikeinta on rakastaa. Pitää rakkautta yllä. Kasvattaa sitä. Yksinkertainen asia on itse asiassa hyvin monimutkainen. Mutta mistä me voisimmekaan tietää, sillä täydellisen sielunkumppanin tunnistaminen vaatii niin suurta elämänkokemusta, itsensä tunnustamista ja ennen kaikkea pohjatonta uskoa. Niin usein järki voittaa tunteet, koska elämisen säännöissä sanotaan niin, mutta vain täydellisen sielunkumppanin kanssa voi rakkaudessaan kasvaa läpi elämämme.

Kerron teille nyt jotain merkittävää. Aidon sydämenrakkauden pystyy todella tunnistamaan vasta, kun oppii ensin ehdoitta rakastamaan. Rakastamaan itseään. Rakastamaan maailmaa. Ymmärtämään, että me jokainen olemme oman onnemme seppä. Ymmärtämään, että rakkaus ei pysty kasvamaan ja kehittymään pelon valtakunnassa. Rakkaus pitää saada olla vapaa kuin taivaanlintu eikä sille koskaan, ei milloinkaan pidä asettaa minkäänlaisia sääntöjä tai ehtoja. Ainoastaan siten rakkaus pystyy kasvamaan.

Olen itse ehkä hiukan poikkeuksellinenkin tässä nyky-yhteiskunnassamme. Olen siis jo keski-ikäinen nainen ja elänyt puolet elämästäni yhdessä ainoassa parisuhteessa. En ole edes seurustellut kenenkään muun kanssa ikinä koskaan milloinkaan ennen tai jälkeen. Niin, sitä voitaisiin pitää jopa kummallisena. Ja niin sitä on pidettykin. Minua on myös ohjeistettu, että sinun pitää rohkeasti tapailla eri miehiä tai et ikinä löydä ketään, koska ihmiseen pitää tutustua ensin. Mutta se ei ole ollut minua varten. Kuten ei monet muutkaan nykykulttuurissamme vallitsevat elämisenmuodot tai paritusmuodoista puhumattakaan.

Uskon, että sieluni tunnistuskyky on niin vahva, että se riittää. En turhaa kuluta aikaani johonkin, mikä yhteiskunnan mielestä on ainoa oikea tapa tehdä asioita. Minun elämässäni on paljon muitakin tapoja. Minä uskallan olla erilainen. Minä uskallan kuunnella omaa sisäistä ääntäni. Minä uskon, että kaikki järjestyy kunhan vain itsellä on kyky tuntea. Kyky luottaa. Mutta pelkkä luottaminen ei yksin riitä. Pitää kulkea koko ajan eteenpäin milloinkaan pysähtymättä. Pitää silmät ammoisen avoinna ja korvat höröllään. Ai niin ja kaikista tärkeintä, mihin tahansa matka käy, niin on pidettävä sydän avoinna. Vain avoin sydän voi tunnistaa toisen sydämen.

Myönnetään. Alkutaipaleellani kuvittelin, että rakkaus tulee luokseni tuosta vain. Sielunkumppanini kävelee vastaan. Tervehditään. Rakastutaan ja eletään onnellisina elämämme loppuun saakka. Niin minä ihan oikeasti kuvittelin. Luulin, että sieluni kumppani olisi kasvanut jossain liukuhihnalla. Äitini sanoi, että kyllä kun aikasi olet niin huomaat, että et edes halua ketään miehenkörilästä elämääsi. Yksin on hyvä olla. Minä ihan ahdistuin puheista. Ei, se ei ole minua. Minä olen opetellut kyllä olemaan yksin, sillä haluan oppia elämään. Haluan olla riippumaton, jotta kykenen elämään omaa ainutlaatuista elämääni. Sitä en koskaan aiemmin osannut tehdä. Minulle oli olemassa vain perhe. Ei milloinkaan yksilöä, joka olisi elänyt omaa elämää. Minä elin vain ja ainoastaan perheen ehdoilla. Unohdin itseni.

Totta kuitenkin on, että liian moni ihminen päättää valita elää yksin elämänsä. Yksi sanoo, että kotini sisustukseen ei mies istu. Toinen, en ehdi huolehtimaan miehestä. Kolmas, aikani ei riitä miehille. Miten  sitten on rakkauden laita yksinäisen ihmisen elämässä. Eikö he mielestään ole ansainneet elämäänsä rakkautta. Niin minäkin ehkä ajattelisin, jos en olisi määritellyt itselleni, että tarvitsen elämääni sellaisen miehen, joka joskus pitää huolen minustakin. Kantaa oman vastuusta yhteisestä elämästämme. Vuorovaikutus kun on sellaista, että molemmat antavat tasaveroisesti. Kulkevat toista puolitiehen vastaan. Antavat toisilleen turvallisuudentunteen. Arvostuksen. Kannustaa ja tukee hetkenä minä hyvänsä. On lojaali ja luotettava. Sydän pursuten välittämistä ja rakkautta. Niistä eväistä on aito sydämenrakkaus tehty.

Rakkaus on elämän nostatusaine. Rakkaus tekee elämästä kuohkeampaa. Rakkaus tekee elämästä rikkaampaa. Rakkaus on elämän todellinen boosti, joka täyttää koko maailman. Vasta toisen ihminen rakkaudenvoimalla pystyy osoittamaan vieläkin suurempaa rakkautta maailmankaikkeudelle. Yksin ei kukaan pärjää. Miksi rakkautta kuitenkin vähätellään. Sitä halveksitaan. Sitä herjataan ja panetellaan. Ei uskalleta ottaa riskiä. Ei etsiä. Ei löytää. Ei haluta. Jokainen olento maailmassa tarvitsee rakkautta. Mikäli rakkauden kieltää, kieltää koko maailman ja oman todellisen olemassaolonsa.

Rakkaus antaa kasvoille hymyn. Silmille hohteen. Rinnalle riemun. Sydämelle lämmön. Iholle kosketuksen. Elämälle merkityksen. Ilman rakkautta ja toisen ihmisen läheisyyttä elämästä puuttuu jotakin hyvin merkittävää. Siitä puuttuu tietoisuus, että on tärkeä. Siitä puuttuu perusturvallisuuden tunne, että voit todella luottaa johonkin. Siitä puuttuu tunne, että on joku, joka odottaa sinua aina. Siitä puuttuu kuplat. Raikkaus. Totuus. Elämän nälkäinen energia. Viime silaus elämän ylevälle kauneudelle.

Minä tarvitsen rakkautta. Minä tarvitsen toisen ihmisen läheisyyttä noustakseni vieläkin korkeimpiin svääreihin omassa rakkaudessani. Minun elämäni todellinen elinehto on aito rakkaus. Aito sydämenrakkaus. Joka on ainoastaan minua varten. Siitä minä elän ja käyn. Minä olen määritellyt, että haluan jakaa elämäni rakkaudelle. En vain kahden ihmisen väliselle rakkaudelle vaan koko universumin täyttävälle rakkaudelle. Jokainen tarvitsee rakkautta selviytyäkseen. Ja täyttyäkseni elämäntehtävässäni tarvitsen minä vierelleni ihmisen, joka tuottaa kanssani tuota rakkausenergiaa, jolla yksinäistenkin sielujen maailma käy.