Ennen nykyistä elämääni minä en koskaan ajatellut tai oivaltanut miten ihmiset tuodaan elämääni jotakin tiettyä tarkoitusta varten. Minä elin siihen astista elämääni kuten minut oli lapsesta saakka ohjelmoitu elämään. En nähnyt. En kuullut. En aistinut. En mitään sillä tasolla miten elämääni tänään elän.
Tiedän, että pinnallisesti olen käyttänyt kaikkia aistejani niin hyvin kuin olen osannut, mutta en ymmärtänyt kuinka paljosta jäin paitsi taukoamatta. Kuinka paljon hyvää ja kaunista onkaan elämässäni mennyt ohi. Myönnän, että paljon olen saanut enkä päivääkään vaihtaisi pois. Olen äärettömän kiitollinen jokaisesta päivästä, jokaisesta ainutlaatuisesta hetkestä, jonka olen saanut nähdä ja kokea. Mutta mitä kaikkea olisin nähnyt ja kokenut mikäli olisin herännyt jo paljon aikaisemmin.
Olen antanut muiden kutoa elämänpirtaani. En kuunnellut omilla korvillani. En nähnyt omilla silmilläni. En tuntenut omalla sydämelläni. En aistinut omalla intuitiollani. Minut oli niin tarkkaan ohjelmoitu olemaan joku muu kuin mitä todellisuudessa olen. Minut oli ohjelmoitu olemaan vanhempieni kiltti tytär. Yhteiskuntamme kuuliainen kansalainen. Suomalainen vahva nainen. Isosisko. Pikkusisko. Serkku. Äiti. Puoliso.
Minua ohjailtiin koko ajan kuinka minun pitäisi kohdella puolisoani. Kuinka minun pitäisi kasvattaa lapsiani. Kuinka minun pitäisi hoitaa puutarhaani. Kuinka minun pitäisi viikata pyykkini. Kuinka minun pitäisi tehdä työtäni. Kuinka minun pitäisi pukeutua. Millainen kampaus minun pitäisi ottaa. Kuinka minun pitäisi hoitaa kotiani. Tunsin aina vain velvollisuudentuntoa ja riittämättömyyttä joka puolelle. Tuntui, että en riittänyt mihinkään enkä kenellekään vaikka taukoamatta suoritin. Kunnes eräänä päivänä heräsin ymmärtämään, että minä itse päätän miten elämääni elän eikä minun tarvitse välittää mitä muut siitä ajattelevat.
Oletko koskaan miettinyt kuinka muut määrittelevät elämääsi? Mitä sinun pitäisi tehdä. Kenen kanssa sinun pitäisi olla. Kenet sinun pitäisi ottaa. Kenet sinun pitäisi jättää. Miten sinun tulisi muita ihmisiä kohdella. Miten sinun pitäisi parkkeerata autosi. Ymmärrän, että maailmankaikkeudessa tarvitaan sääntöjä, jotta asiat toimii ja hoituu. Mutta sitä en ymmärrä miksi muut tuomitsevat sinut mikäli et halua elää heidän elämäänsä vaan omaasi.
Tunteet ovat hyvin herkkä kapistus. Ja silti meidän järjestelmämme pyrkii sanelemaan ihmiskunnalle säännöt miten meidän tulisi tuntea tai olla tuntematta. Ja vain siten me kadotamme sen rehellisyyden ja aitouden, joka meissä luonnostaan on, kun synnymme. Kukaan muu ei voi tuntea tai määrätä mitä sinä tunnet sisälläsi. Ei vanhempasi. Ei puolisosi. Ei ystäväsi. Ei yhteiskuntamme. Kukaan muu ei voi ohjata tai neuvoa miten sinun tulee toimia tunteittesi tai elämäsi kanssa. Ainostaan sinä itse voit luottaa tunteisiisi. Sinun pitää vain uskaltaa.
Meidän tunnemaailmamme eli intuitiomme on kuoletettu meidän elämämme varrella hyvinkin juurta jaksain juuri neuvojen ja sääntöjen avulla. Me olemme luulleet, että kun toinen sanoo jotakin omiin kokemuksiinsa perustuen sama pätee meihinkin emmekä kuuntele mitä todella meidän oma sisin sanoo. Mitä sydän tuntee. Pikku hiljaa alamme uskomaan, että meidän sisin ei voi tietää. Tuo toinen ihminen tietää paremmin, koska hän on ollut samanlaisessa tilanteessa. Uskomme mieluummin ’kokemusta’ kuin ottaisimme riskin tuntea itse todella sitä mitä on tarkoitettu tuntevaksi, koska pelkäämme. Mitä enemmän pelkäämme sitä vähemmän uskallamme luottaa synnynnäiseen intuitioomme.
Tuo intuitio on meissä jokaisessa. Toisissa se on herkempänä ja toiset eivät tunne sitä lainkaan. Jokaisessa se kuitenkin on ja jokainen voi opetella tuntemaan sen avulla. Elämään sen avulla. Se vaatii vain ohjelmoinnin purkamista ja vanhojen totuttujen kaavojen muuttamista. Kuinka paljon hukkaan heitettyä hyvää meidän jokaisen elämässä on, koska emme uskalla luottaa intuitioomme. Emme uskalla elää.
Minua ei kukaan tule enää ikinä ohjelmoimaan, sillä minä itse luotan intuitiooni täydellisesti eikä sitä voi kukaan koskaan viedä minulta pois, sillä minä olen tarpeeksi vahva, viisas ja itsenäinen luottamaan omaan elämääni ja omaan sisäiseen ääneeni. Se on vaatinut paljon aikaa oppia, mutta tiedän, että se on kannattanut. Minä olen syvällisen minäni löytänyt ja nyt voin keskittyä elämän kepeyteen ja iloon. Nyt voin nauttia maailman ihmeistä, koska uskon niihin, näen ja koen ne. Maailma kertoo meille koko ajan omaa ainutlaatuista tarinaansa kunhan vain kuulemme sen.
Olen antanut muiden kutoa elämänpirtaani. En kuunnellut omilla korvillani. En nähnyt omilla silmilläni. En tuntenut omalla sydämelläni. En aistinut omalla intuitiollani. Minut oli niin tarkkaan ohjelmoitu olemaan joku muu kuin mitä todellisuudessa olen. Minut oli ohjelmoitu olemaan vanhempieni kiltti tytär. Yhteiskuntamme kuuliainen kansalainen. Suomalainen vahva nainen. Isosisko. Pikkusisko. Serkku. Äiti. Puoliso.
Minua ohjailtiin koko ajan kuinka minun pitäisi kohdella puolisoani. Kuinka minun pitäisi kasvattaa lapsiani. Kuinka minun pitäisi hoitaa puutarhaani. Kuinka minun pitäisi viikata pyykkini. Kuinka minun pitäisi tehdä työtäni. Kuinka minun pitäisi pukeutua. Millainen kampaus minun pitäisi ottaa. Kuinka minun pitäisi hoitaa kotiani. Tunsin aina vain velvollisuudentuntoa ja riittämättömyyttä joka puolelle. Tuntui, että en riittänyt mihinkään enkä kenellekään vaikka taukoamatta suoritin. Kunnes eräänä päivänä heräsin ymmärtämään, että minä itse päätän miten elämääni elän eikä minun tarvitse välittää mitä muut siitä ajattelevat.
Oletko koskaan miettinyt kuinka muut määrittelevät elämääsi? Mitä sinun pitäisi tehdä. Kenen kanssa sinun pitäisi olla. Kenet sinun pitäisi ottaa. Kenet sinun pitäisi jättää. Miten sinun tulisi muita ihmisiä kohdella. Miten sinun pitäisi parkkeerata autosi. Ymmärrän, että maailmankaikkeudessa tarvitaan sääntöjä, jotta asiat toimii ja hoituu. Mutta sitä en ymmärrä miksi muut tuomitsevat sinut mikäli et halua elää heidän elämäänsä vaan omaasi.
Tunteet ovat hyvin herkkä kapistus. Ja silti meidän järjestelmämme pyrkii sanelemaan ihmiskunnalle säännöt miten meidän tulisi tuntea tai olla tuntematta. Ja vain siten me kadotamme sen rehellisyyden ja aitouden, joka meissä luonnostaan on, kun synnymme. Kukaan muu ei voi tuntea tai määrätä mitä sinä tunnet sisälläsi. Ei vanhempasi. Ei puolisosi. Ei ystäväsi. Ei yhteiskuntamme. Kukaan muu ei voi ohjata tai neuvoa miten sinun tulee toimia tunteittesi tai elämäsi kanssa. Ainostaan sinä itse voit luottaa tunteisiisi. Sinun pitää vain uskaltaa.
Meidän tunnemaailmamme eli intuitiomme on kuoletettu meidän elämämme varrella hyvinkin juurta jaksain juuri neuvojen ja sääntöjen avulla. Me olemme luulleet, että kun toinen sanoo jotakin omiin kokemuksiinsa perustuen sama pätee meihinkin emmekä kuuntele mitä todella meidän oma sisin sanoo. Mitä sydän tuntee. Pikku hiljaa alamme uskomaan, että meidän sisin ei voi tietää. Tuo toinen ihminen tietää paremmin, koska hän on ollut samanlaisessa tilanteessa. Uskomme mieluummin ’kokemusta’ kuin ottaisimme riskin tuntea itse todella sitä mitä on tarkoitettu tuntevaksi, koska pelkäämme. Mitä enemmän pelkäämme sitä vähemmän uskallamme luottaa synnynnäiseen intuitioomme.
Tuo intuitio on meissä jokaisessa. Toisissa se on herkempänä ja toiset eivät tunne sitä lainkaan. Jokaisessa se kuitenkin on ja jokainen voi opetella tuntemaan sen avulla. Elämään sen avulla. Se vaatii vain ohjelmoinnin purkamista ja vanhojen totuttujen kaavojen muuttamista. Kuinka paljon hukkaan heitettyä hyvää meidän jokaisen elämässä on, koska emme uskalla luottaa intuitioomme. Emme uskalla elää.
Minua ei kukaan tule enää ikinä ohjelmoimaan, sillä minä itse luotan intuitiooni täydellisesti eikä sitä voi kukaan koskaan viedä minulta pois, sillä minä olen tarpeeksi vahva, viisas ja itsenäinen luottamaan omaan elämääni ja omaan sisäiseen ääneeni. Se on vaatinut paljon aikaa oppia, mutta tiedän, että se on kannattanut. Minä olen syvällisen minäni löytänyt ja nyt voin keskittyä elämän kepeyteen ja iloon. Nyt voin nauttia maailman ihmeistä, koska uskon niihin, näen ja koen ne. Maailma kertoo meille koko ajan omaa ainutlaatuista tarinaansa kunhan vain kuulemme sen.
Vaatii suurta rohkeutta rikkoa typeriä sääntöjä ja luottaa omaan sisäiseen ääneensä, mutta se kannattaa. Uskalla lukea elämääsi ja nähdä, mitä vieläkin parempaa sillä on tarjolla sinua varten. Uskalla kokea. Uskalla nähdä tilanteet ja tapahtumat elämässäsi tarkoituksenmukaisina. Aisti koko ajan mitä ympärilläsi tapahtuu. Mitä enemmän luotat tunteeseesi, sitä enemmän elämä tarjoaa sinulle ihmeitä. Silloin vain tiedät. Silloin vain luotat. Silloin saavutat sisäisen rauhan. Mitä enemmän luotat elämän mahtiin sitä enemmän sinulle tarjoutuu tilaisuuksia, joita voit tutkia. Joista voit oppia. Joista voit kasvaa vieläkin herkemmäksi aistimaan elämää ja sen ihmeitä. Mutta vain vapautumalla ohjelmoinnistasi pystyt kehittämään kuudetta aistiasi. Vain elämällä juuri tässä hetkessä pystyt elämään intuitiollasi. Sinulle on luotu kuusi suurenmoista aistia, joilla voit kokea täydellisen elämän. Riittää kuin vain löydät kadonneen kuudennen aistisi ja luotat sen suurenmoiseen voimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti