Pieni motivaatiopuhe

Me ollaan kaikki vain sivuja elämän kirjassa. Irti revitty ja ehkä toiseen kirjaan jo siirretty ja liimattu. Se mitä meihin on printattu kertoo historiastamme. Se on dna-jäänne, josta ei pääse eroon vaikka kuinka prameaan elämän kohtaukseen meidät siirrettäisiin. 

Se kuinka viisaasti osaat omaa dna:tasi lukea ja tulkita, arvottaa sen, minkä kokoisen paikan elämän kirjassa lopulta lunastat. Sinä itse kirjoitat oman lukusi ja sinä itse määrität, miten se lopulta kuulijan  korvissa soi. 

Meidän elämään tuodaan ihmisiä joskus ihan randomina. Ne saattaa meitä ihastuttaa tai vihastuttaa. Tahtoisin antaa nyt vinkin, miten saat kaiken hyödyn irti toisesta ja käytettäväksi ainoastaan omaan tarkoitukseen, itsekkäitä ihmisiä kun me kaikki lopulta tykönämme ollaan. 

Se elämän kirja, jota sinä kirjoitat kohdallesi tai muutat fonttityyppiäsi lähtee loppuviimeksi aina toisesta, syyn voi tässäkin tapauksessa siirtää toiselle. Dna on myös peritty ja syntymässä osaksemme langetettu. Tosin  oman elämän kirjan kirjoitusvastuu on vain ja ainoastaan sinulla, dna voidaan muuttaa ainoastaan siten.  

Se miten toinen sussa resonoi, kertoo oikeastaan ainoastaan susta ja sun ainutlaatuisista arvoista. Siten sä oot itseasiassa ihan oikeutettu tuntemaan kuten sä tunnet. Se mitä sä tunnet saa todellisen arvon juuri siinä hetkessä, kun sä ymmärrät, miksi sä tunnet niin. Siinä hetkessä sä olet paikallistanut sun menneisyyden haavan, jota voit alkaa nyt hoitamaan. Ja kun hoidat sitä huolella ja pitkäjänteisesti, niin mä vannon kautta kiven ja kannon, että jonain päivänä tuo tunne ei enää avaa sun vanhaa haavaa ja silloin sä olet onnistunut muuttamaan sun dna:ta. Elämän kirjan uusi kappale voi siis alkaa. 

Palaan siis siihen hyötyyn, miten voit toisia ihmisiä hyväksi käyttää eli kun koet mitä tahansa tunteita toisten ihmisten seurassa, niin ota tilanne ja tunne itseesi ja tarkastele sitä, reflektoi tai peilaa, sillä se on se hyöty, ainoa hyöty, mitä toisista voi itselleen hyvällä omallatunnolla ottaa ilman vastinetta. Ja sama kulkee molempiin suuntiin. Mutta muista, älä siirrä omaa haavaasi muiden kannettavaksi tai parannettavaksi. Se on sun ikioma haava ja sä voit vain ja ainoastaan itse parantaa sen.

Jos me ymmärrettäisiin paljon paljon paremmin omaa vastuuta omasta paikasta elämässä, kasvusta ja kehityksestä, me osaisimme muuttaa meidän toimimatonta dna:ta. Usein me ehkä ajatellaan, että onni tulee ostaen tai että hyvinvointi tulisi menestyksen myötä tai raha takaisi onnen, mutta kuten edesmennyt Aki Hintsa kirjassaan Voittamisen anatomia, on ylös kirjannut, niin menestys on hyvinvoinnin sivutuote. 

Se, että tulisimme onnelliseksi, ei juonna juuriaan menestykseen vaan nimenomaan henkiseen hyvinvointiin, jossa oma dna on korjattu ja uusi radioaalto sille avattu. Huippukoripallovalmentaja Henrik Dettmann väittää, että oppiminen on tärkeämpää kuin voittaminen. Ei se määränpää vaan kuljettu matka. Sisäinen motivaatio kasvaa, kun oma henkinen kapasiteetti vahvistuu ja siten päästää vasta osaksi onnellisuutta. 

Paljon voi maailmassa asioita ostaa ja rahalla mitata, mutta henkinen pääoma, joka on rikkain voimavaramme, ei tule kello kaulassa vaan kovalla työllä, jolle ei löydy mitään, mitään hintaa kuin vasta lopussa, sillä siellähän se kiitos seisoo ja se hinta on yhtä kuin priceless. Eli korvaamaton. 🫶🏻

ELÄMÄÄ ALTER EGON JÄLKEEN

Rakas lukijani. Tänään sain loistoajatuksen. Reilu yhdeksän vuotta edellisen kirjoittamani julkaisun jälkeen. Sattuneesta syystä aloin lueskelemaan vanhoja tekstejäni ja ymmärsin, että kaikki se, mitä niissä olen silloin kirjoittanut on oleva hyvinkin validia myös tänään. Juuri tässä hetkessä. Olen luonut omaa polkuani pitkän matkaa ja miksi ikinä heittäisinkään oman rakkaan ja arvokkaan lapseni pesuveden mukana pois. Tänään olen alkanut kutomaan verkkoa. Tekemään suurta palapeliä kaikista niistä paloista, jotka osakseni matkallani on langennut ja elämäni reppuun kertynyt. Ja loppuviimeksi tämä blogini taitaa olla niistä kaikista suurin ja arvokkain.

Olen kuin kulkenut pieniä ja vähän suurempiakin etappeja elämän tiellä, jotka ovat kaikki johtaneet juuri tähän. Kaikki tiet eivät viekään Roomaan. Tänään minulla on olemassa jotain sellaista energiaa ja uhmavoimaa, jota olen elämääni paljonkin ajan saatossa kaivannut. Kuva tulevaisuudestani siintää horisontissa kirkkaana näkynä, jota kohden olen nyt matkani aloittanut. Näkymässäni ei näy sumua vaan kirkas taivaanranta, jonka alla veden pehmeät aallot kevyesti liplattelee. Ethän ymmärrä väärin etteikö vastoinkäymisiä ja surullisia päiviä olisi vielä minuakin varten, mutta niihin en aio enää jäädä lillumaan enkä jaloistani kiinni roikkumaan.

Saattaa olla, että matka tähän päivään saakka on ollut joskus upporikasta tai rutiköyhää, mutta se matka on ollut juuri se oikea. Olen elänyt ja etsinyt. Välillä väsynyt ja eksynyt. Aina kuitenkin olen pyrkinyt toteuttamaan ja tekemään. Unelmista uuteen päivään syntymään. Olen ehkä ollut hiukan poikkeuksellinen ja onnekaskin, sillä ei kaikilla ole varaa tällaiseen matkaan. Olen laittanut kaiken likoon, koska olen luottanut ja uskonut, että kaikella on loppuviimeksi elämää suurempi tarkoitus. Tosiasiassa minulta ei ole edes kysytty tahdonko tätä matkaa.  

Olen luopunut alter egostani jo aikaa sitten, jotta minun ei tarvitsisi olla pahoillaan muiden edessä eikä tuntea sellaisia tunteita, jotka eivät vie elämää eteen päin. Ne tunteet olen jo aikani alussa nimennyt ja pois elämästä pelannut. Kateus ja katkeruus. Vapaus olla minä ihan itse ja antaa vapaus olla sinä sitäkin suuremmin. Vastuu omasta tiestä, polusta, teoista, sanoista ja jopa ajatuksista. Ymmärrys tunteista erotella ne toisistaan. Häätää sellaiset tunteet takametsään, joilla ei ole mitään merkitystä olemisen ja aidon ihmisyyden kannalta. Oppinut olen paljon kaikenlaista. Sinultakin. Ystäväni. Eikä oppi tule milloinkaan lakata olemasta. Jos niin käy, niin elämän peli on pelattu ja se on oleva ohi.

Toivon, että voin edelleen tulevaisuudessa kirjoittaa sanoja sinunkin sydämeen. Missioni on olla joku jollekin. Matkakumppani. Hetken levähdyspaikka. Oivalluksen ovi. Rakkauden säie. Lämpöinen läikähdys. Se on se, mitä varten olen täällä olemassa. Oivalluttamassa juuri sinua omaan ainutlaatuisuuteen ja vastuuseen oman elämän elämisestä. Uskalluksesta unelmointiin ja sen tärkeydestä sun elämässä. Pyrkimyksenä auttaa näkemään omia esteitä ja erityisesti oman arvon omalla matkallaan. Itseohjautumaan. Kuulemaan oman sydämen äänen matkalla sinne, minne on menossa. Olemaan ainutlaatuinen yksilö, mutta osana yhteistä yhteisöä ja kipinöivää rakkautta. 

Olen ollut kirjoittamassa montaa tarinaa ja nyt on tullut minun aikani. Nyt on minun tarinani aika. Enää en pelkää sitä, kuka olen. Minä olen. Ainutlaatuinen. Minä olen täällä sinua varten. Luomassa rakkauden polkua perille asti. Sinä päätät, mitä teet. Minä tiedän, mitä minä tulen tekemään. Rakkaudella elämään. Olemaan joku jollekin. Aina ja ikuisesti.  

Rakkaudella aina, Katjasi