Vastaa kutsumukseni kaiku

Jälleen yksi uusi päivä edessäni. Istun aloillani. Väsymys painaa silämluomiani. Huomaan, että ajatukset vilisevät päässäni. Luovuus kihelmöi kehossani. Innostus pulppuaa jossain sisimmässäni. Nauru heläjää. Kohta jo taas itkettää. Kuuntelen sisäistä ääntäni. Sydämeni kammiovärinää. Tunnen veren vahvana suonissani. Lämmön kehoni kuorissa. Mieleni pulppuaa ajatuksistani enkä saa otetta tulevastani. Poukkoilen sinne, tänne ja tuonne enkä tiedä minne pitäisi mennä. Sydämeni puhuu niin kiivaasti.

Olen elänyt elämääni uskoen typeriin tehtäviini. Uskoen niin, että jälleen seinään tömähdin. Mitä siitä jäljelle jäi. Vain parasta siis. Henkisesti vahva minäni. Uskoni tehtäviini on ollut vahva siitä syystä, että valmistuisin viimein kutsumukseeni. Vieläkään en kirkkaana sen ääntä kuule. En sen loistoa näe. Huoli tulevasta painaa matalaksi. Tekee nöyräksi elämän edessä. Tiedostaen, että minä olen. Minä teen. Minä välitän. Minusta välitetään. Vaikka tunnen totaalisesti epäonnistuneeni edellisessä raskaassa mutta antoisassa tehtävässäni. Olen kuin uudisraivaaja. Saadessani uuden siemenet istutettua, on aikani jatkaa matkaa taas. Eteenpäin. Uuteen savottaan.

Olen erityisen aistiherkkä persoona. En tiedä mitään maailman energiavärähtelyistä, mutta ollessani itse avoin olemuksessani, tunnen erityisen herkästi sen värähtelyt. Joskus maailma ympärilläni pyörii kuin hurrikaani ja minun on vetäydyttyvä ettei se imaise minua mukaansa. Maailmanmeno tuntuu kovin ahdistavalta. Tuntuu kuin siihen virtaan hukkuisi. Eikä enää pelastuisi.

Uskoni horjuessa vahvasti, joudun kyseenalaistamaan uskoni. Uskoni mihin. Uskoni minun henkeni voimaan. Meissä jokaisessa on henki. Oma henki. Hyvä henki. Se vain voi olla matkan varrella pahoin vaurioitunut ja se laittaa ihmisen tekemään pahoja asioita peloissaan. Toiset maailma ympärillämme laittaa pelon kautta alistamaan ja toiset alistumaan. Selvyyden nimeksi, jotta emme ajatteli niin mustavalkoisesti, jää välimaastoon persoonat, jotka ovat löytäneet oman identiteettinsä äänen. Itsetuntonsa. Oman omantunnon äänen. Heitä meidän kannattaisi kuunnella paljon enemmän. Heissä asuu sellainen ikivanha viisaus, joka ei ole ainoastaan omia mielipiteitämme asioista vaan hyvän hengessä muokkaantunut maailmankuva ja ihmiskäsitys.

Alkuvuodesta olin täynnä tarmoa saarnatakseni henkisen hyvinvoinnin kehityksen puolesta. Viime viikolla olin perustamassa taas kahvilaa, jossa pääsen leipomaan. Yksi kerta olen sanoittaja. Toinen runoilija. Kolmas elämänkertakirjailija. Neljäs satujen luoja. Kohta elämäntaitovalmentaja. Luennoitsija. Nuoren itsenäistymisprosessia tukeva tukiaikuinen. Ammattibloggari. Kerran leivontaan ja kansanperinteisiin kohdistuva. Nyt kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin keskittyvä. Ja ja ja. Missä oikein on paikkani ja kutsumukseni. Paniikin iskiessä, uskoni horjuessa ja voimieni hiipuessa en usko selviytyväni. 

Tällä kyseisellä hetkellä pyydän, toivon ja rukoilen enemmän kuin mitään muuta, saavani siivet alleni, jotka johdattavat minut kutsumukseni luo. Energiani eivät riitä enää poukkoiluun enkä todella tiedä mihin minun kuuluu kulkea. Mihin kaikki lahjani ja kokemukseni ovat tarkoitettu. Minulle on kuitenkin annettu lahjoja ja kokemusta tarpeitteni mukaan ja siitä tiedän, että en voi itse vain valita, mutta niitä tahdon nyt hyväksi käyttää. Sinun hyväksesi. Meidän hyväksämme. Tulevaisuutemme tukipilariksi. Palan halusta päästä jo elämään.

Minä olen. Sinua varten. Teen kaiken sen. Meidän yhteisen hyväksi. Näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin. Avoin työhakemukseni on universumille nyt heitetty. Ja syvään uskon, että tehtävä löytää nyt minut.

Omatunto kolkuttaa aina kahdesti

Hyvän ja merkityksellisen elämän kannalta ihmiselle on tärkeää löytää oma ääni. Tunnistaa ja kuulla sisäinen äänensä. Tuo vuosien varrella ehkä jopa kadotettu ääni. Aidon omatunnon ääni. Kasvuympäristössä meidän aidon synnynnäisen omantunnon ääni on joutunut koetukselle. Ympäristötekijät kuten vanhemmat, sisarukset, kaverit, opettajat ja muut sidosryhmät ovat jättäneet jälkensä kunkin omaantuntoon. Ihmisen ulkopuolelta tulleesta äänestä on näin muodostunut opittu omatunto. Mikäli oman aidon omantunnon ääni on kovin ristiriidassa ulkoa tulleen omantunnon äänen kanssa, syntyy ihmisellä jossain vaiheessa niin kova sisäinen ristiriita, että se aiheuttaa eettisen stressin. Stressin, joka aiheuttaa uupumusta, koska ihminen elää elämäänsä vastoin synnynnäisen omantunnon ääntään ja siten vastoin henkilökohtaista arvomaailmansa.

Tärkeää merkityksellisen elämän kannalta olisi siis kyetä kuulemaan oma aito sisäinen äänensä. Oppia ymmärtämään sitä.  Oppia siis tuntemaan itsensä. Ottaa ympäristön vaikutteita käyttöönsä ainoastaan, jotka ovat itseään varten. Rakentaen omalle elämälleen sellaisen arvopohjan, joka antaa turvallisen perustuksen sille sekä vastaa omaa näkemystä mielekkäästä elämästä. Löytää elämänsä punainen lanka ja antaa sen johdattaa itseään. Tulematta alttiiksi kaiken maailman vaikutteista, jotka valtamaailma allekirjoittaa ja asettaa muka ainoiksi vaihtoehdoiksi. Se mikä sopii minulle, ei välttämättä ole lainkaan sinua varten. 

Olemme saattaneet jo lapsesta saakka kulkea väärää uraa luulleen sen olevan meitä varten, koska niin meille on kerran uskoteltu ja todeksi kerrottu. Aidolle persoonallemme ei ole annettu tilaa kehittyä siksi kuka se oikeasti on. Tuolta uralta poishyppääminen vaatii suunnattomasti rohkeutta. Uskallusta olla erilainen. Tahtoa löytää oma elämätön elämä. Usein oman unelman löytäminen ei ole yksinkertaista. Tai juuri sitä se ei ole. Unelmansa eteen joutuu tekemään valtavasti työtä. Löytämään keinoja, jotka johtavat unelman luokse. Löytämään uusia väyliä. Kysymään tyhmiä kysymyksiä. Olemaan vahva. Myöntämään oma heikkoutensa. Olemaan rehellinen. Ja suunnattoman avoin. Oman arvopohjan kartoitus voi olla vaikeaa, sillä tyytymättömänä ei ole vielä ollut siellä, minne joutuu menemään. Lannistumatta lähteä aina uudelleen liikkeelle. Tappionsakin uhalla. Ja vielä sen jälkeenkin. Sydän verillä vahvistaen omaa uskoaan omaan unelmaan. Omaan elämään.

Löytääkseen oman elämättömän elämänsä, saavuttamattoman unelmansa, elämäntarkoituksensa pitää uskaltaa heittäytyä. Muuntua naiviksi. Kuin pieni lapsi kulkemaan. Kyselemään. Ja etsimään. Matkaamaan tietä, jota ei ole vielä kukaan askeleillaan askeltanut. Valmiuksia sukeltamaan kohdatessaan syvät vedet. Ja kasvattamaan siivet, joilla lentää vastaantulevien esteiden ylitse. Noustakseen korkeampaan nähdäkseen itsensä. Nähdäkseen maailman, jossa vaikuttaa. Se vaatii kiinnostusta ihmisistä. Oppiakseen heistä. Palvellakseen heidän tarpeitaan. Peilatakseen omia heikkouksiaan. Rajatakseen oma minänsä. Vahvistuakseen.

Näe itsesi ulkopuolisen silmin ja toimi siten kuin tahtoisit muiden itsesi sinut näkevän. Kohtele muita kuten toivot itseäsi kohdeltavan. Keskitä huomio muihin ihmisiin ja heidän vahvuuksiin. Löydä heistä heidän potentiaalinsa niin samalla löydät etsimäsi. Kaiken myös itsestäsi. Kuuntele itsesi ääntä. Sydämesi johdatusta. Opi kanssamatkaajista, mutta älä anna heidän johdattaa sinua harhaan vastoin sinun ääntäsi. Omaatuntoasi. Uskalla muuttaa suuntaa kun sisälläsi tunnet niin. Silloin olet aina oikealla tiellä. Vaikka tuntuisi ettei tie johda mihinkään. Näe päämäärien täyttyminen elämänmittaisena janana. Kasvata siis kärsivällisyyttä, nöyryyttä ja uskoa. Tahdo aina enemmän kuin haluat. Halu on vain väliaikaista mielihyvää. Tahto on tosi, jotakin pysyvämpää, joka siintää kaukaisuudessa.

Uskalla kohdata vastoinkäymisiä. Kärsimystä. Opi niistä itsessäsi, sillä ne kertovat aina sinun omista heikkouksistasi, jotka opit pikku hiljaa kääntämään omaksi vahvuudeksesi. Kaikki mikä on tapahtunut menneisyydessäsi on osa sinua ja sinun elämääsi. Käännä tappio voitoksi, sillä ilman kokemaasi sinusta ei koskaan olisi tullut sinä. Näe menneisyys, huonokin sellainen, rikkautenasi. Liity selviytyjien joukkoon huimaan. Tee aina päätöksiä johonkin suuntaan. Päättämättömyys lisää vain kantamaasi taakkaa.

Ole kiitollinen. Anna aina anteeksi heti. Naura ja iloitse. Naura itsellesi ennen muita. Tunnista tunteesi. Tunne tunteesi. Älä koskaan kiellä niitä, mutta älä myöskään siirrä niitä toisten kannettavaksi. Äläkä milloinkaan lähde taisteluun toisen omaatuntoa vastaan. Käytä energiasi ainoastaan terveeseen vuorovaikutukseen, jossa molemmilla on oma tilansa ja arvostuksensa. Vain siten jokainen voi kehittyä. Elämä on vuorovaikutusta. Ihmiseltä ihmiselle. Ole sinäkin ihminen. Inhimillinen ihminen.