Rakkaudella elämään

Kerran minua kehotettiin löytämään nainen itsestäni. Ymmärtämättä mitä se todella tarkoittaa. Enkö muka ole jo tarpeeksi nainen. Lakkaanhan minä kyntenikin. Kerran minua kehotettiin päästämään irti riippuvuussuhteestani rakkauteen. Mitä se nyt sitten tarkoitti, eikö rakkaus ole elämän kulmakiviä ja jokaisen pitäisi tavoitella rakkautta. Kerran minua kehotettiin löytämään rakkaus minusta itsestäni. No siellähän se on, sillä kyllähän minä nyt rakastaa osaan. Helppoa kuin heinänteko. Kerran sitten kehotettiin antamaan tilaa. Vapaus hengittää. Mitä lienee tarkoittanut, tilaahan tässä maailmassa on pilvin pimein eikä ilmakaan ainakaan meidän elinaikanamme ole loppumassa kesken.

Ajattelin hiukan avata näkökulmia edellisiin arvokkaisiin kehotuksiin. Meillä ihmiskunnalla on suuri taipumus olla hyvin radikaaleja ja mustavalkoisiakin näkemyksissämme. Emme jaksa työstää ongelmakohtia niin, että löytäisimme sen kultaisen keskitien, jota pitkin olisi hyvä ja turvallinen kulkea. Usein jokin itseään ärsyttävä piirre löytää uuden paikkansa niin, että vedetään hanat kiinni toisessa laidassa ja lennetään kovaa toiseen ääripäähän. Joka on sitten se toinen paha.

Otetaan vaikka nyt parisuhteet käsittelyyn. Miten kummassa me voidaan alkaa vihaamaan ihmistä, jota me joskus olemme rakastaneet täydestä sydämestämme. Vihan tunteet on hyvä tapa päästä irti rakkaudensäikeistä ja kaikki tunteet laidasta toiseen tuleekin kohdata, mutta vihaan ei tule milloinkaan jäädä asumaan. Sama pätee kyllä toistekin päin. Jos ei milloinkaan päästä irti rakkaudentunteistaan, jäävät ne ihan yhtä lailla kummittelemaan elämään ja nostaa varmasti päätään aina sopivan paikan tullen. Pitää osata päästää irti. Katkaista menneet siteet, jotta voi jatkaa eteenpäin. Pitää uskaltaa kohdata koko tunteidenkirjo. Rakkaudessa pitää osata kasvaa. Ottaa opiksi menneestä löytääkseen sen mitä etsii. Milloinkaan ei tule kuitenkaan säästää vanhoja tunteita ja raahata niitä mukanaan, sillä niillä ei enää ole mitään todellista arvoa. Se meni jo. Rakkaus ei pääse milloinkaan kasvamaan uuteen kukoistukseen mikäli läpi elämän raahaa vanhoja tunnesiteitä mukanaan. Kaikesta. Aivan kaikesta pitää uskaltaa päästää irti, jotta voi saada tilalle uutta. Jotain vieläkin suurempaa.

Nainen tai mies = yksilö

Suomalainen nainen on kasvatettu vahvaksi ja kaikki osaavaksi. Ei ole ollut hyväksyttyä, jos on osoittanut heikkoutta tai tarvitsevuutta. On pitänyt olla vahva, koska edellisten sukupolvien menestyneet naisetkin, meidän esiäitimme ovat olleet. Sota on pakottanut naiset kantamaan yksin vastuuta koko perheestä, sen elämästä ja hyvinvoinnista. Ja eihän se ole kenenkään syy, että samalla kaavalla meitä on kasvatettu. Miehet ovat jatkaneet passivoitunutta elämäänsä kun ei muuta ole voineet vahvojen naisten komennuksella. Vanhempamme ovat kasvattaneet meitä niillä eväillä, jotka heillä on ollut. Ei ole ollut helppoa niilläkään. Tänään olemme onnekkaita, että meillä on mahdollisuus kasvaa persoonassamme ihan eri svääreihin kuin vanhemmillamme on ollut. Meidän sukupolvemme tehtävänä on kasvaa emotionaalisesti vahvaksi voidaksemme hyvin. Vanhemmillemme pitää olla kiitollisia näistä puitteista, jossa meillä on mahdollisuus kasvaa itseämme arvostaviksi miehiksi ja naisiksi. Eheiksi sellaisiksi, jotka löytävät jälleen kadotetun rakkauden itsestään. Meillä on mielettömät verkostot vertaistukeen ja pääsemme kehittymään olemisessamme toistemme tuella ja avulla. Kuitenkin niin, että jokaisen tulee kantaa kortensa kekoon ja otettava itse vastuu omasta elämästään. Se on tärkein oppi minkä voi tässä oppia – olet vastuussa ainoastaan omasta ja alaikäisten lastesi elämästä tietty. Kukaan muu ei voi elämääsi puolestasi elää eikä sinun tule uhrata omaasi muiden edessä.

Riippuvuus

Riippuvuus sitten. Riippuvuussuhteita on monenlaisia. Meillä suomalaisilla lienee vahvimpana hyvä riippuvuussuhde alkoholiin. Alkoholista sanotaan, että siinä tavoitellaan tilaa, jota henkistymisen kautta haetaan pysyväksi tilaksi. Eikö olisi aika nastaa olla aina yhtä hyväntuulinen ja iloinen kuin hyvässä nousuhumalassa on, mutta milloinkaan kokematta krapulaa tai morkkista. Eikä tekisi mitään mitä ei selvinpäin tekisi. Siinä säästyisi rahat ja maine. Riippuvuus voi olla ruokaan ja nykyinen katukuvaamme kertookin kansakuntamme todellisesta huonovointisuudesta. Ei siis ainoastaan fyysisestä vaan myös psyykkisestä. Riippuvuus voi olla myös rakkausriippuvuutta. Rakkausriippuvuus ilmenee lähinnä niin ettei osaa olla yksin. Ei uskalla olla yksin. Ei uskalla kohdata itseään. Yhtä kaikki riippuvuudet. Riippuvuus on todellisuuden pakoilua. Riippuvuus on seurausta henkisestä huonovointisuudesta. Riippuvuussuhteista pääsee eroon ainoastaan tunnistamalla syyt mistä seuraus johtuu. Se tarkoittaa sitä, että pitäisi osata kohdata ne omat ahdistuksen aiheuttajat menneisyydestään. Meillä jokaisella kun niitä on, tiedostamme niitä sitten tai emme. Tiedämmehän me kaikki sen varmasti kuinka lohduttavaa on tarttua johonkin riippuvuustekijään, kun sisällä myllertää ja maailma potkii päähän. Minä neuvoisin tuossa kohtaa lähtemään vaikka luonnonääreen tai lainaamaan kirjastosta henkiseen hyvinvointiin liittyvää kirjallisuutta tai hakeutumaan vaikka elämäntaitokurssille. Muutos alkaa pienistä asioista ja jokainen muutoksen askel on haastava, mutta myös eteenpäin vievä. Pian ymmärtääkin tämän henkisen hyvinvoinnin jujun ja loppu viimeksi onkin enää koukussa oman hyvinvointinsa tavoitteluun. Oman itsensä ensisijaiseen rakastamiseen. Uuden elämän rakentamiseen. Mutta muista, että kaikki rakentamisen arvoinen tarvitsee vahvat perustukset alleen. Aikaa siis. Älä hutiloi äläkä kiirehdi turhaan. Kaikella on aikansa kyllä. Usko kaiken tarkoitukseen ja ota opiksesi kaikista vastoinkäymisistä. Kasva niistä.

Rakkaus

Rakkaus. Minun lempiaiheeni, kuinkas muuten. Ei minullekaan ollut mikään itsestäänselvyys, että rakkaus muodostuisi minun ykköstykiksi. Pikku hiljaa kuljin eteenpäin ja olin kyllä määritellyt itselleni kaksi merkittävää teesiä lähtiessäni tälle tiellä. Hyväksyä ihmiset sellaisina kuin kukin on. Jättää katkeruus kelkasta ja olla tuomitsematta ketään koskaan mistään. Ja se vaatii suurta anteeksiantoa joka hetki. Kyllä. Minusta tuntuu, että mitä enemmän rakastan sitä enemmän kohtaan vastustusta. Pelkoa. Ja ymmärrän sen toki, mutta haluan myös kertoa, että ei rakkautta kannata pelätä. Todellisuudessa rakkaudenpelko kertoo juuri niistä omista peloista, jotka pitäisi kohdata omassa elämässään saadakseen elämästään kaiken ihanan irti. Rakkaus on kaunis asia ja sen ei pitäisi milloinkaan olla uhka kenellekään. Ei kenellekään. Me emme voi rakkautta hallita. Se on meissä jokaisessa itsessämme ja mitä enemmän me sitä ruokimme sitä suuremmaksi se kasvaa. Olen kuullut joskus sanonnan, että se koira kasvaa, jota ruokitaan. Mikäli haluamme käydä rakkaudella tulee meidän ruokkia rakkauden koiraa ja jättää katkeruuden koira ravinnotta. Käyttää kaikki energia luodaksemme positiivista energiakenttää ympärillemme. Itse ainakin olen harkinnan kautta oppinut olemaan varovainen sanoissani ja jopa ajatuksissani etten milloinkaan edes vahingossa toivo kenellekään pahaa – en edes niille, jotka minua vastaan hyökkäävät. Minun tehtäväni ei ole ketään tuomita, ainoastaan rakastaa. Lempeydellä ja rakkaudella osoitetaan pahan vallassa oleville, että heillä on toivoa. Pelko näyttäytyy aina pahankaavussa. Kaikki ilmoille laskettu negatiivinen energia syö valtavasti rakkauden energiaa ja se, joka pilkkaa rakkautta pitäisi olla vihainen itselleen. Erittäin vihainen. Sillä rakkaudentyötä ei saa milloinkaan häiritä. Se on rikos ihmiskuntaa vastaan. Niin upeaa työtä rakkaudentyö on. Olen hyvin otettu. Olen kiitollinen, että olen saanut näin suuren tehtävän elämäntehtäväkseni. Rakastakaa. Rakastakaa. Rakastakaa. Rakastamaan oppii kuitenkin ainoastaan kärsimyksen kautta. Mutta se kannattaa, sillä siten rakkauden saa kantamaan. Siivillä lentämään. Korkeuksiin kohoamaan. Kirkkaaksi tähdeksi ikuisuuteen loistamaan.

Tila

Oma tila. Niin tämä tila asia on ollut itselleni hyvin vaikea siitä syystä, että itse olen elänyt hyvin vahvassa miellyttäjän roolissa edellistä elämääni. Itse olen löytänyt tilan omassa elämässäni suhteen kautta, jossa minun annettiin itse löytää oma tilani. Aluksi se teki hyvin kipeää ja koin valtavan suurta hylkäämistä itsessäni. Pian kuitenkin huomasin, että ainoastaan sitä kautta pystyin kasvamaan ja kohta ymmärsin, että suhteessani, jossa koin tämän valtavan pettymyksen, aloinkin kasvamaan. Hyvin pian tajusin, että minulle tehtiin palvelus vaikka kuvittelin aluksi, että toinen satutti minua. Minä halusin vain auttaa ja pelastaa ymmärtämättä, että kukaan muu ei voi koskaan pelastaa ketään kuin kukin itse itsensä. Silloin tajusin, että paras lahja, jonka sain oli juurikin tuo toisen antama tila minulle löytää itse itseni. Siinä suhteessa en olisi voinut kasvaa, koska olisin jatkanut samaa kaavaa kuin aiemmin olin elämääni kaavoittanut. Ainoastaan pettymyksen ja tuon ikävältä tuntuneen paineen kautta aloin löytämään itseäni. Se, että joku sulkee oven edestäsi ei tarkoita sitä, ettei sinua rakastettaisi, sillä se ihminen, joka uskaltaa tehdä sen rakastaa sinua enemmän kuin ymmärrätkään. Joten pyydän syvästi anteeksi niiltä ihmisiltä, joilta olen oven elämääni sulkenut. Olen jättänyt ikkunan auki ja seuraan teitä taukoamatta. Ja muistakaa aina, että olen tehnyt niin ainoastaan puhtaasta rakkaudesta, jotta löytäisitte tämän saman ihanuuden itsestänne kuin minä olen löytänyt itsestäni. En ole teitä hyljännyt vaan todellisuudessa näen teissä niin suurta potentiaalia, että halusin antaa teille tämän lahjan, joka on myös minulle kerran annettu.

Kun rakkaus löytää luoksesi, pelko poistuu ja kaikki muu paitsi rakkaus menettää merkityksensä. Rakkaudella elämään nyt ja ainiaan.