26.4.2013

Totuus kun mikään muu ei riitä



Niin. Olen pitkään ja hartaasti pohtinut milloin tulen kirjoittamaan aiheesta narsismi. Nyt on tullut se päivä. Olen tiedostanut jo hyvin pitkään, että elämäni tehtävä tulee olemaan jotenkin sidoksissa tähän kansakuntamme ikävään sairauteen nimeltään narsismi. Olemme tahtomattamme sairastuneet tähän hyvin petolliseen tautiin, joka tarttuu kasvuympäristöstään myös niihin, joille sairaudenkuva ei ole synnynnäinen. Sairauteen toisille löytyy parannuskeino, kun taas toiset ovat parantumattomia. 

Taudinkuva on laaja. Se on vaikeasti tunnistettavissa. Se on kietoutunut valkoisiin vaatteisiin. Se nappaa uhristaan kiinni kuin kuristajakäärme. Se ei tunne sanaa armo. Se manipuloi ympäristöään. Se näyttäytyy eri kasvoin eri ihmisille. Se liehittelee. Uhri jää usein hyvin yksin, koska narsistit osaavat manipuloida myös ympäristöään uskomaan heidän narsistiseen totuuteensa, jolla ei oikeasti ole mitään tekemistä todellisen TOTUUDEN kanssa.

Olen tehnyt lupauksen olla rehellinen. Kuitenkin niin, että en tule ketään tahallisesti koskaan loukkaamaan. En kanna mukanani katkeruutta enkä kostonhimoa. Tunnen ainoastaan, että on kansalaisvelvollisuuteni puhua sanoilla, jotka ymmärretään ja äänellä, joka kuullaan. Auttaa kansakuntaamme heräämään painajaisunesta. Tehtäväni on kirjoittaa tästäkin kipeästä aiheesta, koska uskon, että yhteiskuntamme voi huonosti nimenomaan tämän sairauden seurauksena. 

Uhrin on hyvin vaikea pystyä myöntämään itselleen, että on uhri. Jos uhri itse kykenee myöntämään asemansa, yleensä on vaikea löytää läheisistään ymmärtäjää, sillä kanssaihmiset taipuvat vähättelemään uhrin asemaa, koska elämmehän hyvin narsistisessa yhteiskunnassa, jossa avaamalla yhden haavoja, avaamme samalla monen muunkin haavoja. Useimmiten myös yhden narsistin uhri on todellisuudessa koko narsistivaltakunnan narri. Uhriuteen kuuluu syyllistää vielä viimeiselläkin hetkillä ainoastaan itseään jaksamattomuudestaan vaikka on valuttanut jo kaiken liikenevän henkilökohtaisen energiansa narsistin loppumattoman tyhjiön täyttämiseen. Tyypillinen narsistin uhri kulkee narsistikukasta narsistikukkaan mikäli ei kykene itsenäistymään ja sitä kautta erillistyttämään itseään narsisteista.  

Narsismi on nimetty keskuudessamme ’trendiksi’, koska siitä puhuminen tekee kipeää, joten siitä voidaan vaieta vetoamalla, että sehän on vain hetkellinen trendi. Mutta sitä se ei valitettavasti ole. Se on valtava taakka kansakunnallemme. Ja kaiken lisäksi yhteiskuntamme vieläpä tukee nimenomaan narsistista käyttäytymismallia. Se on valitettavan laajalti levinnyt ja uskon sen olevan suurin syy kansakuntamme kaikkinaiseen huonovointisuuteen. Taudinkuvan tunnustaminen tekee kipeää niin uhrissa kuin narsistissa itsessään. Mutta myös kaikissa, jota narsistinen käyttäytymismalli koskettaa. Narsisti tuhoaa ympäristöään sumeilematta. 

Narsisti itse ei useimmiten kuitenkaan kykene kohtaamaan omaa muita halventavaa käyttäytymismalliaan. Sairautta, joka on nimenomaan emotionaalinen pohjaton tyhjiö omassa itsessään. Sen vuoksi narsisti käyttäytyy kuten käyttäytyy. Narsisti imee käyttöenergiansa ympäristöstään antamatta itse mitään takaisin. Narsistihan on itseasiassa itsekin oman aikakautensa uhri. Mutta se ei tarkoita, että sen tekosyyn taakse saisi jäädä lusimaan. Mikäli kuka tahansa tahtoo elää hyvää elämää, tulee omasta elämästään kantaa vastuu ihan itse. Silloin se on todellisen kasvun paikka. Ei ole muuta vaihtoehtoa.

Narsismi on myös hyvin laaja käsite. Kirjoitan siitä yleisellä tasolla, joka negatiivisena ominaisuutena jo vähäisessäkin määrin loukkaa ihmisen persoonallisuutta ja omanarvontuntoa sekä riistää itsemääräämisoikeuden. Tappaa ihmisen persoonan. Näivettäen lopulta uhrin sielun. Se voi siis esiintyä hyvin, hyvin monen tasoisena. Ensinnäkin narsismi oikeassa mittasuhteessa ja positiivisessa hengessä on nimenomaan tervettä. Itse olen paljon kirjoittanut juuri tuohon terveeseen narsismiin liittyvistä tekijöistä. Jokaisen narsistin uhrin pitäisi löytää itsestään tämä terve narsisti. Narsistin uhri on usein kiltti miellyttäjä, jolle muiden tarpeet ja muiden miellyttäminen on tärkeämpää kuin itse nimeltään MINÄ. 

Narsismin uhrin omanarvontunnon metsästys on haastava prosessi uhrille itselleen. Se on yksinäinen tie. Se vaatii paljon aikaa. Tilaa. Oman itsensä seikkaperäistä tutkiskelua. Se vaatii tunnustamista. Se vaatii kyseenalaistamista. Se vaatii kyyneleitä. Kipeitä muistoja. Mutta lupaan ja vannon, että mikäli on valmis kohtaamaan tuon haastavimmista haasteista tuskallisimman niin löytää tien oman elämänsä vapauteen. Löytää elämisen riemun. Ainutlaatuisen oman elämän, jonka olemassaolosta ei ole edes osannut kuvitella. Se varmasti vaatii terapiaa. Ihmistä, joka osaa kuunnella. Ihmistä, joka tietää miten menneisyys puretaan palasiksi ja miten tulevaisuus rakennetaan uudelleen ehjäksi. Elämisen arvoiseksi elämäksi.

Olen nähnyt kanssasisarieni tuskan ja ymmärtänyt, että tämä kaikki on seurausta sotiemme ajoista. Sotien jälkeinen sukupolvi on ’koulutettu’ rakentamaan maallista perustaa maallemme. Millään muulla ei olisi väliä kunhan vain kerää maallista omaisuutta ja tavoittelee maallista materiaa. Olemme unohtaneet tai emme ehkä ole edes oppineet, että ainoa tavoiteltava asia elämässä on rakkaus ja ilo. Olemme niin vieraantuneet rakkaudesta. Todellisesta rakkaudesta, että emme enää edes osaa emmekä eritoten uskalla rakastaa. Rakkaus meissä on kuollut. Ilo meissä on kuollut. Ne on tappanut pelko. Pelko elämään.

Alistajat pelkäävät rakastaa ja osaavat ’osoittaa rakkautta’ ainoastaan ehdollisesti ja käyttävät omaa valtaansa luullen sitä rakkaudeksi. Useimmiten vallanhimoa määrittelee nimenomaan raha. Alistujat puolestaan alistuvat rakastamaan kiveä. Tunteetonta muuria, koska pelkäävät menettävänsä turvan, jonka harhaisesti luulevat alistajassa asuvan. Alistaja osaa manipuloida uhriaan täydellisesti. Pitää pihdeissään. Kunnes uhri väsyy, sillä narsisti pitää uhriaan ainoastaan jatkeenaan ja tyhjiönsä täyttäjänä. Toisille uhreille käy paremmin, ketkä uskaltavat itsensä riuhtaista irti. Mutta niille, jotka pelkäävät liikaa voi käydä valitettavan huonosti, kun voimat ehtyvät niin ettei ole enää muita vaihtoehtoja.

Narsismin tai vallankäyttäjän todellisia tuntomerkkejä ovat: vahva huomionhaku, ainainen selittely, lupausten ainainen pettäminen, oman tekemisen tärkeily, loukkaantuminen, määräileminen, manipulointi, oman edun tavoittelu, valheellisuus, vahva vallankäyttö, toisten hyveiden tai ominaisuuksien vähättely, röyhkeys, itsekkyys, toisten rajojen epäkunnioittaminen, häpeilemättömyys, toisten ainainen syyttely, toisten itsemääräämisoikeuden riistäminen, kulissien ylläpito, häikäilemätön vallankäyttö, uhkailu, negatiivisuus, mustasukkaisuus, ylikorostunut minäkuva, hyväksynnän ’ostaminen’, muiden mielistely edessä ja panettelu selän takana.

Valitettavan usein yhteiskunnassamme katsotaan monet edellä mainitut ominaisuudet jopa hyväksytyiksi ja kasvattaviksi ominaisuuksiksi vaikka niillä on ainoastaan kansakuntaamme ja rakkautta tuhoava ja halventava ominaisuus. Mutta kuten kaikessa myös tässä aiheessa meidän tulee muistaa kultainen keskitie. Vaikkapa käsitteet vapaus ja rajattomuus. Selitänpä niiden eri merkitykset nyt tässä, sillä hurjan usein me sekoitamme eri käsitteet ja luomme niille hyvin mustavalkoiset määritelmät. Kolikolla kun on aina kaksi puolta.

Rajattomuus – rajattomuus on narsistin näkökulmasta juuri sitä itseään eli hän katsoo oikeudekseen hallita koko maailmaa ja sen kansakuntaa. Hän ei käsitä, että jokaisella ihmisolennolla on oma itsensä määräämisoikeus eikä hänellä ole oikeutta sanella kenenkään toisen elämää. Useimmiten narsisti ajattelee kaiken ainoastaan oman etunsa kannalta ja mikäli toinen ei alistu hänen tahtoonsa, hylkää hän toisen tunteettomasti siirtäen oman syyllisyystaakkansa uhrinsa niskaan. Uhrille rajattomuus on juuri sitä itseään uhrin näkökulmasta. Uhri ei osaa asettaa rajoja omalle minuudelle. Hän ottaa kaiken vastuun myös narsistin edesottamuksista ja kantaa kahden taakan yksin. Summasummarum: useammin ainoa, kuka pystyy parantumaan on uhri. Uhrin pitää olla vahva ja rohkea. Uhrin pitää piirtää rajat omaan itseensä. Ymmärtää, että ei voi kantaa vastuuta kenestäkään muusta kuin itsestään eikä tuhlata omaa elämäänsä toisen ihmisen elämän elämistä varten.

Vapaus – narsisti saattaa antaa näennäisen vapauden uhrilleen tulla ja mennä. Ei kiellä. Ei ’vangitse’ konkreettisesti. Narsisti kuitenkin manipuloi ja ohjaa uhriaan taukoamatta. Vaikka hän antaa näennäisen vapauden uhrilleen, sälyttää narsisti silti aina syyllisyyden uhrinsa niskaan, jolloin uhri itseään säästääkseen kieltäytyy elämästä muuta elämää kuin narsistin elämää. Narsistilla on henkinen yliote uhristaan. Narsisti pelottelee ja uhkailee uhriaan, jotta uhri vaikenee. Manipuloimalla ja syyllistämällä uhriaan pysyy uhri lähellä eikä karkaa. Uhri useimmiten pelkää irtiottoa, koska on myös itse riippuvainen vallanpitäjästä; emolähteestä. Todellisuudessa narsisti itse on kuitenkin loinen, joka käyttää toisen energiaa ainoastaan omiin tarkoitusperiinsä. Täyttää omaa pelkotilaansa ja tyhjiötään. Peilaa omia heikkouksiaan syyllistäen uhriaan niistäkin. Todellinen vapaus on kuitenkin sitä, että jokaisella ihmisellä on itsemääräämisoikeus omaan elämäänsä. Kahden ihmisen aito vuorovaikutus on molemmille hedelmällistä, vuorovaikutteista, luotettavaa sekä toisiaan syvästi kunnioittavaa. Eikä ole milloinkaan ehdollista. Sitä on todellinen vapaus.