Tuntuu kuin olisin ristiaallokossa. Elämääni
sisältyy nyt niin paljon tapahtumaa eri elämänsaroilla. Tuntuu, että en pysty
keskittymään nyt mihinkään. Paljon tapahtuu hyviä asioita ja tunnen
kanssaihmisteni hyvyyden, mutta jokin paha energia on nyt liikenteessä ja se
yrittää tuhota sitä kauneutta, jonka sisälläni tunnen. Ahdistus kasvaa
megalomaaniseksi möykyksi, joka tuntuu raskaalta. Jokin yrittää kukistaa hyvää
energiaani ympäriltäni ja horjuttaa olemistani ja ennen kaikkea uskoani.
Tapahtumien pirrassa on paljon asioita, joissa
olen joutunut elämässäni pettymään suuresti ja tuntuu, että uskoni ja luottoni
kaikkeen elolliseen on kuollut vaikka uskonkin kaiken tarkoitukseen kuin huulet
ovat kasvojeni alaosassa. Tuntuu vain, että liian paljon pahoja voimia on
lähetetty nyt koettelemaan olemistani. Välistä tuntuu, että en vain jaksa
kantaa tätä kaikkea vaikka tiedän, että kenellekään ei anneta enempää kuin he
ovat valmiita mukanaan kantamaan.
Kiiltokuvia ympärilläni repeilee. Luottamus kanssamatkaajiini
horjuu. Tiedänhän minä, että niiden tarkoitus on vahvistaa vain omaa uskoani ja
intuitiotani entisestään. Auttaa minua luottamaan sydämeni ääneen ja tuntemaan, että olen oikealla polulla, koska tunnen niin. Mutta voin kertoa, että se on vaikeaa, sillä niin
paljon epäluottamusta ja pahojen henkien energioita elämässäni on ollut, että
vanhat kaavat pyrkivät ottamaan vallan minusta sillä hetkellä, kun uskoni on
vahvimmillaan.
Kanssaihmisetkin, joihin olen luottanut, ovat osittain
osoittautuneet edelleen niiksi, jotka omassa pelossaan pyrkivät todellisuudessa
kamppaamaan minua matkallani. Ja joiden kateuden tunnen pistona sydämessäni.
Elämänpirtaani kuuluu edelleen ihmisiä, jotka eivät osaakaan aidosti iloita
kohtaamastani menestyksestä vaan pyrkivät kaatamaan minut, koska eivät
haluakaan päästää minua perille. Ne ihmiset, jotka kokevat jäävänsä
tarpeettomiksi, kun en enää oirehdi menneisyyttäni tai voikaan huonosti,
jolloin he voisivat minua lohduttaa ja saada siten jakamattoman huomioni.
Meidän yhteiskuntamme emotionaalinen perusta on
niin kovin hauras ja ihmiset pyrkivät naamionsa takaa peilaamaan kanssaihmisten
kautta sitä, mitä itsessään eniten kaipaavat – RAKKAUTTA & HUOMIOTA!
Yhteiskuntamme on emotionaalisesti hyvin köyhä ja ihmiset pyrkivät oman rakkaudentarpeensa
varjolla jakamaan oman rakkautensa pois. Minä myös olen kasvanut
emotionaalisesti hyvin köyhässä ympäristössä ja nyt ymmärrän, mitä
rakkausriippuvuus tarkoittaa. Minä olen ollut rakkausriippuvainen ja siksi olen
pyrkinyt miellyttämään kanssaihmisiä, jotta olisin ollut hyväksytty. Kuvittelin
ansaitsevani rakkautta ainoastaan silloin, kun olen kiltti tyttö ja teen mitä oletan muiden haluavan minun tekevän. Mutta ei se
niin mene, minä ansaitsen rakkautta juuri sinä persoonana kuin olen. Minun ei
tarvitse enää miellyttää ketään kokeakseni rakkauden voiman. Onnekseni nyt olen
ymmärtänyt mistä tässä on kyse. Rakkaus on minussa eikä kukaan voi sitä minusta pois ottaa. Rakkaus ei kulu tuhlattaessa vaan se kasvaa ja leviää kulovalkean lailla kanssamatkaajien myötä eteenpäin. Rakastaa ei voi koskaan liikaa.
Kohtaan hyökkäystä, mutta se ei saa minua murtumaan eikä muuttumaan, sillä se kaikki mikä on minussa on minussa. Se, mitä minä edustan
on pyyteetön rakkaus koko universumia kohtaan. Minä en hylkää ihmisiä sen
vuoksi, että he tekevät virheitä. Minä en käännä selkääni silloin, kun
kanssamatkaajillani on vaikeaa. Minä aidosti iloitsen heidän menestymisestään
enkä anna kateudelle valtaa olemuksessani tai mielessäni. Niin vahva henkeni läsnäolo on. Minä olen ja minä pysyn. Minä
rakastan pyyteettömästi ihmistä itseään. En hänen tekojaan. En hänen menestystään.
Mutta kykenen aidosti iloitsemaan, kun aika on. Kyseenalaistan, mutta en
milloinkaan tuomitse, sillä tiedänhän minä sen, että me kaikki olemme oman aikakautemme uhreja emmekä me kukaan ole pahoja omasta tahdostamme vaan pahuus on oirehdintaa jostakin, jota ei ole osannut itsessään kohdata.
Välillä minusta tuntuu, että maailmassa, jossa
elämme, käy olomme niin tukalaksi ettei meillä ole tulevaisuutta. Pyöritys on
niin jumalattoman kovaa ja jokainen avunhuuto soi aina vain kovempaa korvissa
kenenkään todellisuudessa kuulematta sitä. Olkaa ihmiset armollisia
toisillenne. Älkää hylätkö toisianne oman pelkonne edessä sen enempää epäonnistumisen kuin menestyksenkään
hetkellä. Älkää panetelko toisianne. Sillä ainoa voimaannuttava voima
maailmassamme on pyyteetön rakkaus jokaista luomakunnan elollista kohtaan.
Pitäkää niistä ihmisistä kiinni, jotka aidosti
välittävät, iloitsevat ja rakastavat teitä niin ilon kuin surun ja onnistumisen
kuin epäonnistumisenkin hetkellä. Rakastakaa heitä ja arvostakaa heitä, sillä
silloin teillä on voima mukananne, missä tahansa liikuttekaan.
Tänään on se päivä, kun minun mittapuussani
aitojen ystävien arvo on noussut arvoon arvaamattomaan. Niin onnellinen olen tästä
oivalluksestani, että vuodatan onnenkyyneleitä. Haluan syleillä niitä ihmisiä,
jotka aidosti ovat ystäviäni, niin pahan kuin hyvänkin hetkellä. Ystävät, jotka
eivät hyväksy menestystäsi ja ahdinkoasi tasavertaisesti eivät ole ystäviä lainkaan sen
sanan varsinaisessa merkityksessä. Huono energia on riippuvuutta toisesta
ihmisestä ja mikäli energiakenttäsi ovat kunnossa, tunnet kyllä milloin kohtaat
huonoa energiaa ja milloin olet aurasi mukaisessa rakkauden energiakentässä. Päästäkää vapaaehtoisesti irti niistä, jotka pyrkivät horjuttamaan olemistanne ja kasaavat negatiivista energiaa harteillenne.
Rakkaudella elämään kaikkea elollista
kohtaan!
