”Tahtoisin tietää miksi on niin vaikeaa et joku pitäis musta kii ei tahtois unohtaa. Mä osaan rakastaa.”
- Laura Närhi: Salaa yksinäinen nainen -
Rakkaus - mitä on rakkaus? Minulle rakkaus on elämää eteenpäin vievä voima, se on onnentäyttymys, se on välittämistä, se on turvaa. Vain rakkauden kautta voin löytää täydellisen eheän minäni.
Miksi rakkaus on kuitenkin niin vaikeaa? Olen aina rakastanut, olen aina saanut vastarakkautta, olen pyrkinyt opettamaan rakkaudentaitoa kanssaihmisilleni. Silti koen rakkauden erittäin haasteellisena, mitä enemmän siihen pureudun, sitä monimutkaisemmaksi se käy. Uskon kuitenkin, että ainoastaan ymmärryksen kautta pystyn sisäistämään rakkauden ja löytämään sen ikuisuuden. Meidän suurin tehtävä ymmärtääksemme rakkautta ja sen voimaa, on opetella ymmärtämään miten se toimii naisen maailmassa ja miten toimii miehen maailmassa – miehet kun ovat Marsista ja naiset Venuksesta – meidän täytyisi kuitenkin ymmärtää myös vastakkaisen sukupuolen maailma, ei riitä, että ymmärrämme vain omamme.
Miksi sitten kyseenalaistamme rakkautemme, miksi puolustaudumme rakkauden vastakaiun puutteessa, että eihän se oikeasti edes ollut rakkautta, jota tunsimme. Miksi kiellämme rakkautemme olemassaolon? Kun meidät torjutaan, koemme, että nolaamme itsemme rakkauden edessä, meistä murenee pieni pala itseluottamusta joka kerta ja pelkomme sen kuin kasvaa. Siksi olisikin tärkeää kasvattaa itselleen ensin hyvä itsetunto sekä omatunto ja oppia rakastamaan rakastamista itsessään – poistaa syyllisyys meistä itsestämme, sillä rakkaus on meissä ja sen voiman voi tuntea vain, kun sen hyväksyy ensin itsessään.
Pelko, meissä kaikissa asuu pelko, joka estää rakkauden pintaan pääsemisen, suurin niistä on hylkäämisenpelko. Olen pohtinut paljon lapsuuttani, nuoruuttani, varhaisaikuisuuttani; menneisyyttäni. Olen joutunut kohtaamaan paljon omia pelkotilojani, jotka ovat olleet pimennossa enkä ole edes tiedostanut olemassaoloa.
Muistan miten vain 5-vuotiaana tyttösenä odottelin päiväkodin ikkunalaudalla vanhempiani noutamaan minua pitkän hoitopäivän jälkeen. Siivoja, joka oli valtuutettu pitämään minua silmällä niin pitkään, kuin minua tultaisiin noutamaan, veti vuoteita seinältä ja vaihtoi lakanoita meille valmiiksi seuraavaksi päiväksi ja taittoi vuoteet takaisin seinän sisään. Minä istuin ikkunasta ulos katsoen - odotin ja odotin. Se on ainoa muistikuva omasta päiväkotiajastani. Minäkin, joka luulin olleeni rakkaudentäyteinen ihminen koin lapsuudestani muistoja hylkäämisenpelosta – pieni asia, mutta suurtakin suurempi vaikutus. Meillä kaikilla on samanlaisia kokemuksia ja muistoja, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän – vain pienen pienet asiat voivat tehdä ihmiseen lähtemättömän pelon vaikutuksen – pelko ei tunnu suuren suurelta, mutta se on silti siellä.
Minulla on tarve rakastaa ja minä osaan rakastaa. Minä luotan rakkauden voimaan.
”Kun itsetuntemuksemme on vahva, pystymme sitoutumaan toiseen ihmiseen menettämättä tervettä omanarvontuntoamme.”
- John Gray, psykologi, kirjailija -
